Voiko sydänsuruun kuolla...

Mun sydän on särkynyt täydellisesti. Se kohta jomottaa, pakottaa ja tuntuu fyysisenä tuskana rinnalla. Avioeron viereille laitosta on kulunut 4 kk ja miehellä jo uusi rakas. Kerran olen tavannut tämän naisen, vahingossa. Nyt sitten mies kertoo jutun olevan vakavaa. Ja haluaa esitellä miedän lapset tälle. Mies " seurustellut" 6 viikkoa naisen kanssa....
En vain pysty hyväksyyn asiaa vaikka pitäisi! En kykene hyväksyyn sitä että miehellä on uusi rakas. Täydellisen järjenvastaista, tiedän joo mutta tunteilleni en voi mitään. Vaikka mitä temppuja yritän.
Menen nukkumaan lääkkeiden avulla. Nousen päivään lääkkeiden avulla... .
Voiko sydän suruun kuolla? Milloin tämä loppuu? Onko tämä enää normaalia? En tiedä enää, mitä tehdä...

 

Mä niin ymmärrän sun tuskan, käyn melkein samaa tuskaa läpi mun eksän nyksän ja nyksän eksän takii. Mutt ei voi hei mitää, elämä jatkuu ja sun on vaa selvittävä siit yli muute sä murrut.
Mun eksä ja nyksä haluis viel ett mä alkasin heidän eksien ja nyksien kamuiks mutt haloo??!! Mähän niiden suhteet aiemmin rikoin kuinka me ny muka voitas olla yhtäkkii niiku joku suuri ja häpi fämily??
Ei ymmärrä miehii nii ei ymmärrä miehii. Mutt kuule pidetää me naiset yhtä, miehet tarttee ojennust ja ymmärryst ku ne on sellasii bimboi!

 

Katos, katos... Kukas se sieltä pörhälsi paikalle. Sinisulka se onkin vasta paras neuvomaan parisuhdeasioissa...

Mut vastaus: voi.

 

Tuskin siihen kuolla voi, mutta surutyö kestää aikansa parantua, ja usko pois kyllä se vielä helpottaa! Mieheni puolelta tuo on todennäköisesti vain lohtusuhde, vaikkei sitä myönnäkkään varmasti. Aikaa on kulunut vasta niin vähän, että tuntemukset ovat normaaleja. Ole itsellesi armollinen, anna itsesi tuntea kaikki tunteet, äläkä yritä mitään tunnetta jättää huomiotta. Lääkkeet kannattaa jossain välissä jättää vähemmälle, mitä enemmän tunnet aidosti niin sen nopeammin helpottaa! Voimia!!

Mun sydän on särkynyt täydellisesti. Se kohta jomottaa, pakottaa ja tuntuu fyysisenä tuskana rinnalla. Avioeron viereille laitosta on kulunut 4 kk ja miehellä jo uusi rakas. Kerran olen tavannut tämän naisen, vahingossa. Nyt sitten mies kertoo jutun olevan vakavaa. Ja haluaa esitellä miedän lapset tälle. Mies " seurustellut" 6 viikkoa naisen kanssa....
En vain pysty hyväksyyn asiaa vaikka pitäisi! En kykene hyväksyyn sitä että miehellä on uusi rakas. Täydellisen järjenvastaista, tiedän joo mutta tunteilleni en voi mitään. Vaikka mitä temppuja yritän.
Menen nukkumaan lääkkeiden avulla. Nousen päivään lääkkeiden avulla... .
Voiko sydän suruun kuolla? Milloin tämä loppuu? Onko tämä enää normaalia? En tiedä enää, mitä tehdä...

 

Vaikea lohduttaa valehtelematta. Itse kuvittelin noin vuoden ajan eron jälkeen joka aamu, että olen herännyt painajaiseen ja rukoilin, että kaikki korjaantuu. Vuosien kuluessa ja kun ex-vaimolla oli jatkuvasti uusi mies kierroksessa, tunteeni hiipuivat, ja lopulta olin tyytyväinen itseeni ja itsenäisyyteeni. Koskaan vuosien pettämisen ja eron tuoma katkeruus ei kuitenkaan katoa. Tuska helpottaa vain ajan kuluessa.

 

Tuskin siihen kuolla voi, mutta surutyö kestää aikansa parantua, ja usko pois kyllä se vielä helpottaa! Mieheni puolelta tuo on todennäköisesti vain lohtusuhde, vaikkei sitä myönnäkkään varmasti. Aikaa on kulunut vasta niin vähän, että tuntemukset ovat normaaleja. Ole itsellesi armollinen, anna itsesi tuntea kaikki tunteet, äläkä yritä mitään tunnetta jättää huomiotta. Lääkkeet kannattaa jossain välissä jättää vähemmälle, mitä enemmän tunnet aidosti niin sen nopeammin helpottaa! Voimia!!

Joo ihan samaa neuvon mäkin myös ja lisään viel ett ei kannatt alkaa mitää eksän nyksän kaa ettei satu enempää!

 

Mä niin ymmärrän sun tuskan, käyn melkein samaa tuskaa läpi mun eksän nyksän ja nyksän eksän takii. Mutt ei voi hei mitää, elämä jatkuu ja sun on vaa selvittävä siit yli muute sä murrut.
Mun eksä ja nyksä haluis viel ett mä alkasin heidän eksien ja nyksien kamuiks mutt haloo??!! Mähän niiden suhteet aiemmin rikoin kuinka me ny muka voitas olla yhtäkkii niiku joku suuri ja häpi fämily??
Ei ymmärrä miehii nii ei ymmärrä miehii. Mutt kuule pidetää me naiset yhtä, miehet tarttee ojennust ja ymmärryst ku ne on sellasii bimboi!

Suollat näppäimistöltäsi tuolla kirjoitusasulla olevaa tekstiä ja sanot, että miehet on bimboja? Ihan oikeasti?