Ei tarvitse olla vakityöpaikkaa, mutta pitäisi olla edes jonkunlaiset edellytykset elättää se perhe.
Valtio on yhtä kuin ne valtion asukkaat, enkä usko, että kovinkaan moni veronmaksaja on halukas elättämään muita ihmisiä. Toimiva valtio edellyttää, että jokainen hoitaa osansa, eikä lykkää kustannuksiaan toisten niskaan.
vierailija
Ymmärrän pointtisi. Samaan aikaan tiedän itse olevani vastuullinen ihminen, joka ei ikinä halua heittäytyä yhteiskunnan elätiksi. Täällä Ruotsissa on huomattavasti helpompi myös työllistyä. Nytkin juuri kesätöiden loputtua pomo jo kyseli että "haluaisitko ensi vuonnakin olla meillä töissä?". Opiskelen myös alaa jossa on suuri työvoimapula. Kyllä haluaisin perustaa perheen niin, että hetken eläisin täysin opintotuen ja äitiysrahan varassa, mutta miksi se on niin kauheaa jos sitten kuitenkin isä valmistuu pian lapsen syntymän jälkeen ja minä pari vuotta myöhemmin ja sitten työskentelemme eläkeikään asti? Valmistuttuamme tulemme kuitenkin olemaan keskituloisia sillä molempien aloilla on alkupalkka valmistumisen jälkeen yli 3000 euroa.
vierailija
Niin, kun se tuki jäisikin lapsiin. Mutta kun tarvitaan sitten asumistukea, vaunuihin rahaa, tuettua lomaa jne.
Mua surettaa tämä joka vuotinen itku esim koulun luokkaretkirahan keräyksestä oman lapsen luokalla. Sieltä löytyy tämä pitkäaikaistyötön pariskunta, 5 lapsensa kanssa. Paletti on ollut sama jo ekojen muksujen aikaa - elämä rakennettu tukien varaan jo silloin. Sitten heille tulee yllätyksenä että lapsi saattaisi tarvita rahaa nyt vaikkapa luokkaretkeen (keräämme 30€/vuosi). Edes sitä ei osata itse saada kasaan. No toki 5 lapsen kanssa kumuloituu, mutta - niin, olisiko tätä pitänyt ajatella ennen kuin pistään liutaa lapsia maailmaan? Pahinta on vielä se älytön yhteiskunnan haukkuminen heidän taholtaa vaikka ihan omilla päätöksillään ovat ajaneet itsensä tuohon tilaan ja lapset joutuu olemaan siina sijaiskärsijöinä.
vierailija
Joo mutta lapset ovat investointi tulevaan. Maksan ihan mielelläni veroja suurperheiden tukemiseen ja varsinkin suomalaisten suurperheiden tukemiseen.
vierailija
Mä en. Koska on tutkitusti todistettu että kotoa saatu malli tukien varassa elämisestä periytyy seuraavalle polvellle. Heistä ei siis tule tulevsisuudessa veronmaksajia tms hienoa mitä ajattelet vaan samanlaisia yhteiskunnan elättejä. Se että aikuinen, terve ihminen perustaa perheen täysin yhteiskunnan varaan ei ole mikään hieno asia jota pitäisi tukea.
Ap:n kohdalla näin ei toki ole, heillä on selkeä suunnitelma ja tahtotila elättää itsensä ja lapsensa
Näinhän se tutkimusten mukaan usein menee. Yhä useampi pitää ihan luonnollisena ajatusmallia siitä, että on ihan ok muutama vuosi elää muiden veronmaksajien elätettävänä. Ja ajatusmalli siirtyy vanhemmilta lapsille.
Valitettavan usein se muutama vuosi vielä aiheuttaa oravankierteen, jossa pari vuotta venähtää loppuiäksi.
Maksan minäkin, jos vanhemmat itsekin ottavat (tai edes yrittävät ottaa) osaa elatukseen. Mutta jos jo lähtökohtaisesti lähdetään tukien varassa lisääntymään, en jaksa uskoa, että sijoitukselle tulee koskaan saamaan tuottoa.
vierailija
Niinpä. Jos jotain tässä maassa pitäisi verovaroin tukea, niin ne pennit pitäs laittaa työ - ja perhe-elämän yhdistämisen tukemiseen. On ne keinot sitten mitä, en ole ammattilainen. Mutta sitten vaikka houkutinta saattaa opinnot loppuu vaikka lapsi syntyisi opintojen aikana, osa-aikasen työn tukeminen, ehkä ansiotuloverotuksen höllennys työssäkäyviltä vanhemmilta jne. Näin lapsetkin kasvaa malliin jossa yksi tärkeä osa perheen hyvinvointia on huolehtia omasta taloudellisesta tilanteesta. Kyllähän sekin on tutkittu että vaikka kuinka "tukien varassa elävät" vanhemmat on läsnä kotona lapsen arjessa - näillä lapsilla on enemmän ongelmia jatkossa esim terveyden kanssa. Kun taas kodeissa, joissa lapsi on ollut vaikka tarhassa ja pois äitin rinnalta - lapsi pärjää paremmin tulevaisuudessa ja heillä on vähemmän terveydellisiä ongelmia. Vakaa talous on tämän takana, ei pelkät "pehmeät" arvot.
vierailija
Ihan hyvää yhteiskunnallista keskustelua sinänsä, mutta en arvosta sitä, että minut leimataan ihmiseksi, jonka tavoite on elää tukien varassa lopun ikää ja saada liuta lapsia. Ei todellakaan. Haluan yhden tai korkeintaan kaksi lasta. Haluaisin vain olla nuori äiti jotta jaksaisin paremmin ja koska tunnen olevani kypsä siihen. Lisäksi mitä enemmän ikää tulee sitä epävarmemmaksi vanhemmuuden mahdollisuus käy. Jos elämän tavoitteeni olisi tosiaankin yhteiskunnan varoilla elely olisin sen aloittanut jo aikoja sitten enkä todellakaan opiskelisi yliopistossa tai kävisi kesäisin töissä.
vierailija
Ap, kirjoitinkin tuonne ettei koske sinua. Vaan vastine jollekin ketjuun kirjoittaneelle siitä ettei loputon (suur)perheiden tukeminen ole tie mihinkään.
Sinä olet selvästi miettinyt asiaa ja jos ja kun rinnalla on se toivottavasti loppuelämän kumppani niin ei muuta kuin yrittämään. Parisuhde on kuitenkin lapsen elämän perustus, peruskivi sen taloudellisen näkökulman lisäksi.
vierailija
Tarkoitat kai lapsilisien porrastettua tukea?
vierailija
No totta tuokin, mutta aloittajapariskunta ovat valmistuttuaan alle kolmikymppisiä vasta...
vierailija
Yhteiskunta maksaa myös vakitöissä olevan äitiys- ja vanhempainvapaat. Ne ovat itseasiassa kalliimmat maksaa kuin minimiäitiysraha. Eli kuka nyt sitte niitä rahoja tuhlaa ja käyttää hyväkseen..?
Unohdit laskelmistasi toimeentulo- ja asumistuen.
Ei kai kukaan sinua ole leimannut. Itse ainakin puhuin yleisellä tasolla. Ja tutkimuksien mukaan tuo tuilla elämisen malli helposti periytyy ja pitkittyy.
vierailija
Saako niitä kun toinen on töissä???
Eikös miehelläkin ollut pari vuotta opintoja jäljellä. Ja harva nappaa minkään hyvän työn heti valmistuttuaan.
vierailija
Eikö enää puhuta yleisellä tasolla
Ei. Nyt puhutaan jo eri asiasta.
Etkö pysy kärryillä?