voimat ja keinot vähissä

siis mulla tyttö 3-wee ei osaa puhua ja on tosi uhmakas ei tottele eikä kuuntele yhtään mitään...... raivoaa tosi paljon oon ottanu tytön mattohoitoon ja pitäny tiukasti peiton sisällä ja sylissä istumassa mutta kun en kauaa enää jaksa oon ihan poikki ja viel raskaana.... ootan vaanhuomista et saan tytön päiväkotiin ja saan levätä mut en koht muuta pysty tekemään kun itkemään oon jopa syylistynyt huutamiseen kun en enää muuhun ole kyennyt väsymyyksen ja voimatomuuden takia :ashamed: :snotty: pyydän teiltä hyviä vinkkejä joilla ootte jaksanut ja miten ootte saanu lapsen kuuntelemaan itseäsi kiitos jo etukäteen :flower:

 

Ymmärrän, että olet todella väsynyt ja ahdistunut tilanteesta. Oletko puhunut asiasta neuvolassa? Lapsellasi on ikää sen verran, että saisit varmasti lähetteen lastenlääkärille. Juttele lapsen puhumattomuudesta ja käytöksestä neuvolassa ja päiväkodissa. Mattohoito on ammattilaisten käyttämä keino vakavissa tilanteissa, kun lapsi on vähän vanhempi, eikä kuuntele enää järkipuhetta.Pieni kolmevuotiaasi ei todennäköisesti ymmärrä nyt mitä yrität hänelle sanoa eikä varsinkaan sitä miksi kierität hänet mattoon ja yrität saada hänet rauhoittumaan. Minä lopettaisin tuon mattoon käärimisen, enkä sano tätä pahalla. Kolmevuotiaasi etsii rajojaan ja olen omistani huomannut, että sitä rajumpi uhma mitä pienempi sanavarasto ja ilmaisukeinot ovat. Lukekaa paljon, voi olla ettet esim. raskauden ja työn lisäksi paljon muuta jaksa. Ulkoilkaa vapaapäivinä ja neuvo häntä hienotunteisesti pukeutumaan itse, jos hän ei halua olla puettavana. Älä käytä voimakeinoja ja huutaminen saa vain sinut pahalle tuulelle ja surulliseksi. On välillä vaikeaa olla lasten kanssa kokoajan henkisesti "läsnä", silloin toinen vanhempi on suureksi avuksi, tai esim. isovanhemmat. Jos sinulla ei ole ympärilläsi auttavia henkilöitä ota yhteyttä esim. sosiaalitoimistoon ja pyydä tukihenkilöä tai esim. varamummoa...Hengitä syvään ja katsele kaunista elävää lastasi, jonka kanssa vietät vielä monia ihania hetkiä. Älä lähde tielle, joka tulehduttaa välinne vuosiksi. Apua on saatavilla. :heart:

 

kuulostipa sun tarinasi tutulta.
Meilläoli kanssa tosi kauheeta ton pojun kanssa silloin kun hänellä ei ollut keinoa kommunikoida.Nytten hän viittoo ja käyttää kuvia.
Hän sai kanssa silloin kauheita raivareita ja uhmakohtauksia.
Se oli ymmärrettävää kun kukaan ei ymmärtänyt häntä.Ja kyllä varmaan hänestäkin tuntu kamalalta.
Mä yritin silloin kanssa joskus pitää väkisin sylissä,mutta ei siitä ollut mitään apua.Hän oli varmaan tosi ihmeissään siitäkin,kun ei ymmärtänyt miksi pidän väkisin.
Mä tein silloin sillai kun oikein väsyin,laitoin hänet omaan huoneeseen ja ovi kiinni.
Ootteko te käynyt hänen kanssaan missään tutkimuksissa tai terapeuteilla?Esim puheterapeuteilla on hyviä neuvoja.
Laita googleen dysfasia jos saisit jotain neuvoja.
Ymmärrän kyllä että oot väsynyt.
:hug:
Onko sulla ketään joka olisi pojan kanssa aina välillä,että saisit levätä.
Jos haluat laita mulle yv.tä. =)

 

Sen verran vielä onko hänen kuulonsa tutkittu?Ettei oo sillä puolella mitään ongelmaa.

 

Äiti saa joskus väsyä. Toivottavasti saat hengähtää joskus, niin että pääset tuulettumaan. Onko kuvat käytössä. Jos ei, niin lehdistä leikkaamaan niitä ja netistä saa tulostettua. Päiväohjleman tekeminen juuri kuvilla tai piirtämällä auttoi meitä. Juuri nuo siirtymätilanteet ovat vaikeita, missä helposti saattaa mennä hermot.javascript:emoticon(':hug:')

 

kiitos vastanneille unohdin silloin kirjottaa että ollaan jo neurologin tutkimuksissa ja meillä on kuvat ja viittomat apuna mutta ne tuntuu hyödyttömiltä koska lapsi vai hihkuu niille mutta sitkeydellä me varmasti saadaan joku päivä tulosta ei auta kuin mennä hammasta purren eteenpäin