voinko enää luottaa?

voinko enää luottaa?
odotan esikoistani rv 30. syksyllä sain tietää mieheni pettäneen minua. mies oli ollut kännissä ja käynyt sängyssä ystäväni kanssa. molemmat kyllä hyvin tiesivät että odotan lasta.
loukkaannuin todella pahasti, olin rakentanut tulevaisuutta meille ja vauvelille kunnes kaikki tuntui turhalta.. itkin ja itkin. miehenikin itki, hän vannoi ettei enää koskaan pettäisi minua koska ei halunnut menettää minua ja vauvaa.
aikani pohdittuani uskoin miestä.. päätin jatkaa suhdetta koska saisimme lapsenkin.
ongelma on nyt siinä etten enää luota häneen.. epäilen koko ajan jotain. mietin mielessäni hulluja ajatuksia ja pelkään jatkuvasti. en saisi stressailla vauvan takia, mutta pelko kalvaa mieltä jatkuvasti. purskahdan usein itkuun koska pelkään niin kovasti.
ystävääni en luota enää yhtään, en tiedä keneen voin luottaa,enää koskaan? on hirveää elää pelossa ja hädässä,vaikka mieheni on vannonut ettei hairahda enää. mikä neuvoksi? :attn:

 

aika,aika parantaa haavt,niin myös nää,puhu tunteesta miehellesi. mutta älä turhaan tressaa,ajattele vauvaasi ja sinun parasta,koita jaksaa vaikka raskasta se varmasti on,voimia siittä sinulle :hug:

 

mulla on käynyt samoin,tosin en silloin odottanut vauvaa..yhdessä ollaan edelleen vuosia tapahtuneen jälkeen..jos haluat "juttukaveria" niin laita y-viestiä..

 

No omalta kohdaltani en kyllä varmaan voisi luottaa. Ei se tilanne enää ennalleen voisi palata. Silti moni varmaan jatkaa yhdessä ihan "kohtuu" onnellisina. Tsemppiä ratkaisuun, mikä se sitten onkaan.

 

\

voinko enää luottaa?
odotan esikoistani rv 30. syksyllä sain tietää mieheni pettäneen minua. mies oli ollut kännissä ja käynyt sängyssä ystäväni kanssa. molemmat kyllä hyvin tiesivät että odotan lasta.
loukkaannuin todella pahasti, olin rakentanut tulevaisuutta meille ja vauvelille kunnes kaikki tuntui turhalta.. itkin ja itkin. miehenikin itki, hän vannoi ettei enää koskaan pettäisi minua koska ei halunnut menettää minua ja vauvaa.
aikani pohdittuani uskoin miestä.. päätin jatkaa suhdetta koska saisimme lapsenkin.
ongelma on nyt siinä etten enää luota häneen.. epäilen koko ajan jotain. mietin mielessäni hulluja ajatuksia ja pelkään jatkuvasti. en saisi stressailla vauvan takia, mutta pelko kalvaa mieltä jatkuvasti. purskahdan usein itkuun koska pelkään niin kovasti.
ystävääni en luota enää yhtään, en tiedä keneen voin luottaa,enää koskaan? on hirveää elää pelossa ja hädässä,vaikka mieheni on vannonut ettei hairahda enää. mikä neuvoksi? :attn:

Itse en todellakaan enää luottaisi! Eikä mielestäni kannattaisi sinunkaan. Et varmaankaan pysty asiaa unohtamaan (näin ymmärsin kirjoituksestasi koska mietit asiaa koko ajan) ja yleensä se ei kuitenkaan jää siihen...

 

Varsinainen 'ystävä' sinulla... minun elämästäni katoaisi sen siliän tien sekä mies että tämä 'ystävä'.

 

mulla on käynyt täsmälleen samoin, olin viimisilläni raskaana kun mieheni kännipäissään hyppäsi sänkyyn yhteisen tutun kanssa. ironista oli että tää nainen oli antanut mulle jotain parisuhteenhoito-ohjeita aikasemmin päivällä, ja illalla ne oli eksyny samaan baariin.... tiesin myös sen että se eukko oli juossu mun miehen perässä vuosikaudet ja harrastaa muutenkin varattuja miehiä. sairasta! kun se sit kerran sai ukkoni samaan petiin ni jahtaaminen loppu siihen. ollaa vieläki yhessä ja hyvin menee. ainoa mihin toi on jääny vaikuttamaan on se että mies ei lähde ryyppäämään ilman mua, se kun ei osaa ottaa kohtuudella, muuten kaikki on ennallaan. tästä on siis jo yli 1½ vuotta aikaa.

 

\

\

voinko enää luottaa?
odotan esikoistani rv 30. syksyllä sain tietää mieheni pettäneen minua. mies oli ollut kännissä ja käynyt sängyssä ystäväni kanssa. molemmat kyllä hyvin tiesivät että odotan lasta.
loukkaannuin todella pahasti, olin rakentanut tulevaisuutta meille ja vauvelille kunnes kaikki tuntui turhalta.. itkin ja itkin. miehenikin itki, hän vannoi ettei enää koskaan pettäisi minua koska ei halunnut menettää minua ja vauvaa.
aikani pohdittuani uskoin miestä.. päätin jatkaa suhdetta koska saisimme lapsenkin.
ongelma on nyt siinä etten enää luota häneen.. epäilen koko ajan jotain. mietin mielessäni hulluja ajatuksia ja pelkään jatkuvasti. en saisi stressailla vauvan takia, mutta pelko kalvaa mieltä jatkuvasti. purskahdan usein itkuun koska pelkään niin kovasti.
ystävääni en luota enää yhtään, en tiedä keneen voin luottaa,enää koskaan? on hirveää elää pelossa ja hädässä,vaikka mieheni on vannonut ettei hairahda enää. mikä neuvoksi? :attn:

Itse en todellakaan enää luottaisi! Eikä mielestäni kannattaisi sinunkaan. Et varmaankaan pysty asiaa unohtamaan (näin ymmärsin kirjoituksestasi koska mietit asiaa koko ajan) ja yleensä se ei kuitenkaan jää siihen...

ei tarvi jatkaa ihan "kohtuu" onnellisina, voihan sitä olla onnellinen ihan kokonaan. joillain toi jää vaikuttamaan, joillain ei. ja on kai se luonnollista miettiä sitä kokoajan alussa? syitä etsii kuitenkin itestää. mut ne ajatukset jää taka-alalle kun tulee taas uutta mietittävää. eihän tollasta koskaan unohda mut sen voi antaa anteeksi, pikkuhiljaa. eikä kaikki tosiaankaan toista sitä virhettä, ja "lohduksi" voin sanoa että kahdessa kolmesta suihteessa jompi kumpi pettää silloin ku nainen on raskaana tai ku lapset on pieniä. et kai se jotenkin kuuluu tilanteeseen. jotkuu jää kiinni, jotkuu ei. jotkuu pystyy jatkaa ja toiset ei. onnea ja yritystä kuitenkin. jostaa oon sanonu että yhdessä pysyminen ei liity mitenkään rakkauteen vaan puhtaaseen tahtoon. eli jos molemmat tosissaa haluaa jatkaa ni kyllä te siihen pystytte.

 

Minulle taas kävi niin, että nainen petti. Lapsi oli silloin vasta 7kk,

Aikaa on kulunut ja olen pystynyt anteeksi antamaan, tosin tässä luottamuksen rakentamisessa menee aikaa. Jotenkin vaan sellaisen tapahtuman jälkeen on jäänyt vähän vainoharhaiseksi ja pelokkaaksi. Samainen nainen jätti minut myöhemmin tämän petturinsa takia, mutta sitten hän halusi palata ja otin takaisin. Ilmeisesti tajusi mitä oli menettämässä, koska ei meidän suhde ole koskaan huono ollut.

Ihmiset tekee mokia ja monet oppii myös niistä.

 

Ihminen on erehtyväinen.
Mielestäni yhden syrjähypyn voi anteeksi antaa, jatkuva vieraissa käynti onkin sitten eriasia.

Sellasen neuvon haluaisin sinulle ap antaa, että puhukaa juttu miehen kanssa selväksi. Mieti mitä haluat tietää ja kysyä ja vaadi vastaukset niihin ja lupaa sitten antaa asian olla. Ja pidä lupauksesi. Mikään ei rasita suhdetta enemmän kuin se, että erehdys otetaan esille vähän väliä ja varsinkin riidan yhteydessä. Silloin vasta oravanpyörän saa aikaiseksi: sinä osoitat ettet ole antanut anteeksi ja epäilet jatkuvasti, mies huomaa ettet luota ja aikaamyöten ajattelee että sama se mitä tekee, ei kuitenkaan luoteta ja sinun epäluottamuksesi kasvaa... Eli on parempi kerralla puhua asia selväksi ja antaa sen sitten olla, jatkaa elämää ja rakastaa. Jos sama toistuu, asiat kannattaa ajatella uusiksi. Mutta parhaan rakennuspohjan onnellisen suhteen jatkamiselle saa, että siirtää asian läpikäytynä sivuun ja luottaa siihen, että se oli yksi erehdys, joka ei toistu.

Itseäsi kiusaat, jos annat epäilyksen kalvaa!

 

\

voinko enää luottaa?
odotan esikoistani rv 30. syksyllä sain tietää mieheni pettäneen minua. mies oli ollut kännissä ja käynyt sängyssä ystäväni kanssa. molemmat kyllä hyvin tiesivät että odotan lasta.
loukkaannuin todella pahasti, olin rakentanut tulevaisuutta meille ja vauvelille kunnes kaikki tuntui turhalta.. itkin ja itkin. miehenikin itki, hän vannoi ettei enää koskaan pettäisi minua koska ei halunnut menettää minua ja vauvaa.
aikani pohdittuani uskoin miestä.. päätin jatkaa suhdetta koska saisimme lapsenkin.
ongelma on nyt siinä etten enää luota häneen.. epäilen koko ajan jotain. mietin mielessäni hulluja ajatuksia ja pelkään jatkuvasti. en saisi stressailla vauvan takia, mutta pelko kalvaa mieltä jatkuvasti. purskahdan usein itkuun koska pelkään niin kovasti.

En haluaisi lietsoa, mutta minulle kävi täsmälleen tuolla tavoin. Olin kolmannella kuulla, pahoinvoinnin ja väsymyksen kourissa, sain kuulla mieheni pettäneen minua. Annoin anteeksi ja itkimme yhdessä, hän sanoi ettei halua menettää minua ja vauvaa. En minäkään olisi halunnut menettää siinä vaiheessa lapseni isää, yksinhuoltajuus oli jo ajatuksena hirvittävä. Elimme onnellisina raskausajan loppuun, mutta vauvan synnyttyä se tapahtui taas. Enää en voinut anteeksi antaa ja tajusin vihdoin pitäväni itseni henkisesti kasassa vain ilman pettävää miestä. Itseni ja vauvani takia lähdin, en jaksanut sitä jatkuvaa huolta ja kyttäämistä. Voit laittaa y-viestiä jos haluat jutella.
ystävääni en luota enää yhtään, en tiedä keneen voin luottaa,enää koskaan? on hirveää elää pelossa ja hädässä,vaikka mieheni on vannonut ettei hairahda enää. mikä neuvoksi? :attn:

 

Hups! kirjoitin alkuperäisen viestin keskelle vahingossa...

 

itse olen saman kokenu, paitsi että toinen nainen ei ollu minun tuttu.
yritin unohtaa ja antaa anteeksi, ja yritin pitkään, mutta ei onnistunu. aina tietyin väliajoin tuli mieleen taas se sama kuva (yllätin ne meidän kotona, meidän sänyssä). ja jos en asiaa muuten ajatellu, niin pe***le jos mies ei tullu kotiin silloin kun piti. niinpä huomasin etten voi enää ikinä luottaa häneen samalla tavalla kuin ennen, ja mielestäni suhde ei ole mitään ilman luottamusta...
ainakin ero oli mulle paras vaihtoehto.
pystytkö sinä jättää miehesi ja ystäväsi yksin...
mitä ikinä päätätkään se tulee olemaan vaikeaa sulle, tällaiset haavat ei hetkessä parane.
voimia sinulle ja vauvalle.

 

:hug: voimia ja uskoa tulevaisuuteen. täällä painitaan saman tunteen kans. haluamme yrittää jatkaa tätät yhteistä elämää,paljon on vaikeita asioita jo koluttu läpi.tämäkin ainakin yritetään