Voitaisko me päästämme "pipit" ja "terveet" vaihtaa kokemuksia?

Jokaisen kappaleen alussa on kysymys. Ei niihin tarvitse vastata. Kaikkea ei tarvitse lukea läpi vastatakseen mihinkään.

Miten usein "terveen" ihmisen aivot menee ikäänkuin ylikierroksille vai tapahtuuko sitä ollenkaan? Ajatuksia tulee ikäänkuin monta samaan aikaan. Mulla ne keskeneräiset näkyy ikäänkuin kuvina ja muuttuvat sanoiksi kun niiden vuoro tulee. Mutta ne tungeksivat ja niitä on ihan hemmetisti. Yleensä ne kaikki vain poukkoilee mun pääni sisällä edestakaisin kuin tonni superpalloja, eikä ole helppoa keskittyä siihen yhteen sen paineen takia kun kaikki koittaa tulla yhtäaikaa. Joskus siitä on etua, mutta ylleensä vain haittaa.

Tunnetko jatkuvasti, ettet ymmärrä maailmaa ja ihmisiä ja koet koko ajan ihan tuntuvaa hämmennystä asiasta vai tapahtuuko sitä vain joskus? Voiko siltä välttyä? Läydätkö helpotusta? Onko kaikki aina hämmentyneitä? Mulle on sanottu, että tämä on normaalia, mutta onko se?

Kun ajattelet asioita, "näetkö" ja "kuuletko" ne aina selvästi? Mun päässä on jatkuva äänten ja kuvien kakofonia. Joskus näin ja kuulin harhoja ihan oikeasti, mutta nyt ne on vain niin vahvoja mielikuvia, että ovat lähes tosia. Vain lähes onneksi. Voin kuunnella ajatuksiani kuin radiota. Ne rullaavat itsekseen. Voin vain kuunnella. Voin istua paikallani monta tuntia ihan vain "radiota" kuunnellen tai voin myös "katsella elokuvia". Milloin vain. Voin valita pelkän audion, mutta myös koko elokuvan ikäänkuin mulla olisi kaukosäädin.

Millainen määrä ihmissuhteita ihmisillä yleensä on? Jos kaikki lasketaan. Mulla on yksi kaveri, joka on sisarukseni. Vanhemmatkin on etäisiä. Eläimet on mulle läheisempiä. Olen ollut monen vuoden parisuhteessa, enkä kestänyt. Tämä sisarus on vähän samanlainen kuin mäkin. Me eletään kahden ihmisen kuplassa.

Miten te otatte itsellenne aikaa ja mitä varten oikeastaan? Mun täytyy prosessoida ajatukseni jotenkin läpi tai tulen hulluksi. Ne on ajatuksia esim. maailmankaikkeudesta, jotain ihmeen päähän pulpahtavia mielikuvia esim. sukellusveneessä asumisesta ja haluan ikäänkuin "nähdä" sen ikäänkuin elokuvan (saattaa vaatia monen tunnin mittaisen kävelylenkin), tai intoa esim. jostain oppimastani asiasta. Tuntuu, että kuolen, jos en saa ajatella rauhassa.

Kuinka ahdistavaa elämäsi on? Miten usein toivot kuolevasi vai onko se lähinnä sairauden merkki? Miten suuri prosentti elämästäsi on jotenkin hyvää tai ok noin vähintään? Koetko tarvetta paeta todellisuutta ja miten usein? Mistä edes tiedät, mihin uskoa?

Millaista on päätösten teko? Esim. leivän valitseminen kaupassa, vaikka kaikenlaisia leipiä on niin paljon ja oikeasti kun miettii makua, terveellisyyttä ja suutuntumaa, niin todella moni vaihtoehto on yhtä hyvä. Miten valitset esim. leivän? Mä vaan seison ja seison paikallani kykenemättömänä valikoimaan, saatan tehdä kierroksen kauan ympäri asiaa miettien ja joskus lähden pois ilman leipää kun en osaa päättää. En edes pelkää katuvani päätöstä. En vain osaa päättää.

Mä olen 30v. Olen ollut päästäni todella kipeä koko ikäni ja mua ympäröivät ihmiset on aina olleet myös jotenkin sairaita yms, enkä ole heihinkään tutustunut niin syvällisesti. Olen tajunnut, ettei mulla ole käsitystä siitä, millaista elämän pitäisi olla.

 

Olet ihan normaali, ei mitään hätää. Ota vain, pysähdy hetkeksi ja nauti elämästä. Elämä hoitaa jos sinä et

 

 

Olet ihan normaali, ei mitään hätää. Ota vain, pysähdy hetkeksi ja nauti elämästä. Elämä hoitaa jos sinä et

Hullu

 

Eihän sinulla kumminkin olisi vaan neurologisia ongelmia, asperger tms?

 

Olet ihan normaali, ei mitään hätää. Ota vain, pysähdy hetkeksi ja nauti elämästä. Elämä hoitaa jos sinä et

Mitä pysähtyminen tarkoittaa?

Kokemukseni siitä, että elämä hoitaa, on päinvastainen. (Kiitos paljon kuitenkin, koska tarkoitat hyvää) Mullla ei toisaalta ole hätää. Ei enää nykyään kun olen opetellut hoitamaan asioitani. Ne pakolliset. Olen elänyt käytännössä yhteiskunnan reunoilla viimeiset 10 vuotta. Kun tavalliset taidot ei tule oletuksena, elämä muuttuu vaikeaksi.

Olisi hienoa osata pysähtyä ja rentoutua. Olen kokeillut meditaatiota esim. ja koin jotain suorastaan psykedeelistä. Näen psykedeelisiä kuvioita jo kun suljen silmäni. Jos keskityn siihen enemmän tai annan vain mennä, joudun outoihin paikkoihin oman pääni sisällä.

ap

 

Eihän sinulla kumminkin olisi vaan neurologisia ongelmia, asperger tms?

Toki on. AS on diagnosoitu, tosin epäilen ennemminkin jotain ADHD:n tai ADD:n tyyppistä tai sitten ovat päällekkäin. Suvussa on kuitenkin autismia aika paljon. Lisäksi toisella puolella on esim. skitsofreniaa ja bipolaarisuutta. Sanoisin, että kun äiti ja isä toisensa löysivät, niin jos he olisi silloin täysin tiedostaneet sukurasitteen, he olisi ehkä jättäneet lapset tekemättä. Lisäksi meillä on liikkeellä esim. auralllista migreeniä, jonka oireet on todella hurjia.

Puhutaan varsinaisesta ongelmavyyhdistä ja sukulaisia on tälläkin hetkellä ties miissä tutkimuksissa liittyen perinnöllisiin päähänkin vaikuttaviin sairauksiin.

Mun kortit oli luettu jo ennen kun synnyin.

 

Parhaat leivät piknikille- helpot ja herkulliset eväät voi syödä ihanasti sormin!

Tuo mainos oli tässä ketjussa. Loistavaa. En ymmärrä, miksi mua taas naurattaa niin paljon. Paras mahdollinen mainos! Mutta mitä leipää se on? Aarrgh!?

ap (unohdin edellisestä)

 

ajatella, että robotti "lukee" tällaista viestiä just äsken

 

Ei kukaan oikeasti "ajattele" missään mitään

 

Ei voida koska täällä ei ole terveitä.