Voivatkoo eroajatukset johtua masennuksesta?

Meillä on ihan hyvä ja toimiva suhde, lapsia, asunto, työpaikat, ei riitoja, ja kaikki sujuu. Kuulemma rakkauttakiin on vielä jäljellä, sanoo mies. Kuitenkin hän on alkanut ajatella sitäkin, että voisiko ero olla oikea vaihtoehto hänen pahaan oloonsa. Hänellä on kaikkeen kyllästynyt olo eikä mikään tunnu miltään. Töissä on ollut jo kauan kiirettä ja luulen, että on vähän työuupumusta ja minun mielestäni selvää masennusta.

Voivatkohan nuo eroajatukset johtua pelkästään tuosta masennuksesta (masennusta mies ei suoranaisesti myönnä olevan), kun ei kuitenkaan eroajatuksiin ole osannut kertoa mitään järjellistä syytä. Kai eroon aina joku syy pitäisi olla? Jos kerran asiat sujuu ja rakastaa, niin miksi ajattelee eroa? Onko jollain kokemuksia mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä. Masennuksen hoitoon mies ei suostu kun ei sitä myönnäkään, mutta mielestäni ero pelkän masennuksen vuoksi olisi järjetöntä koko perhettä kohtaan... Kun olemme olleet ihan onnellisia. Itselläni on voimaton olo kun en voi asialle oikein tehdä mitään vaan odotella, milloin mies lopullisesti päättää muuttaa elämänsä asiat uusiksi. Tuskin sekään häneen oloaan kohentaisi.

 

Minulle kävi vuosia sitten niin, että silloinen avomieheni kärsi pahasta olosta. Oireet olivat samanlaisia kuin sinun miehelläsi. Lopulta hän sanoi, että jokin ratkaisu tähän on tultava, koska hänellä on niin huono olla. Ratkaisu oli ero. Keräsin kamppeeni ja muutin omaan kämppään. Muutaman viikon päästä mies alkoi roikkua oveni takana milloin selvin päin milloin keskellä yötä humalassa. Oli kuulemma tehnyt virheen kun paha olo ei lähtenytkään. Eron jälkeen tuntui entistä surkeammalta. En muuttanut takaisin yhteen hänen kanssaan, mutta soutaminen ja huopaaminen jatkui lähes kaksi vuotta. Välillä olimme yhdessä välillä emme. Kummallakin oli oma asunto. Minä kyllästyin lopulta tilanteeseen.(Mies ei kuulemma millään päässyt minusta eroon.) Vaihdoin vähin äänin osoitetta toiselle puolen kaupunkia kertomatta siitä miehelle. Näin sain elämäni kuntoon. Myöhemmin kuulin miehen sairastuneen ja joutuneen psykiatriseen hoitoon. Nyt en ole pitänyt häneen yhteyttä kolmeentoista vuoteen. Olen ollut naimisissa toisen miehen kanssa kymmenen vuotta. Tämä exäni lähetti isäni ja äitini osoitteeseen minulle kortin tyttönimelläni vielä kolmisen vuotta sitten. En tiedä, mitä hänelle nyt kuuluu. Vaikea sanoa, mikä teidän tilanteenne on, mutta pahan olon syy kannattaa selvittää ennen kuin eroaa sen vuoksi. Minä tosin en kadu vuosien takaista eroani, sillä nykyinen mieheni on kyllä ehdottomasti elämäni rakkaus.

 

Itse olen kärsinyt masennuksesta lapsen syntymän jälkeen.Nyt on tosi hyvä,lääkkeet ja keskusteluapu auttaa ja elämä hymyilee.Niin,heti lapsen syntymän jälkeen tulivat mieleeni halu erota ja ajattelin että ei tällasen ihmisen kanssa kukaan halua elää.Masentunut kun olin,onneksi se huomattiin yhdessä ja halu jatkaa voimistui selvästi lääkityksen aloitettua.Nyt en voisi elää ilman miestäni.Tämä mielestäni kertoo paljon masentuneen ihmisen ajattelusta ja ero oli usein mielessä voimakkaana ilman todellista syytä.Mielestäni sun kannattaa asiasta puhua ja nykyisin masentuneisuus ei ole harvinainen häpeä,se on sairaus joka voi vaatia hoitoa.Itse masennuin lapsuudenajan käsittelemättömistä asioista. Jospas miehesi sen ymmärtäisi ja haluais pitää teistä kiinni,elämä on tässä ja nyt! Positiivisia asioita vaan kuvioon ja jos se ei auta niin hoitoa

 

Voisitko houkutella miestäsi vaikka perheneuvolaan keskustelemaan teidän parisuhteesta. jos sieltä vaikka ammatti-ihminen huomaisi miehelläsi masennusta niin hänen olisi ehkä helpompi se itse sisäistää..