vuosipäivä pettämisestä....

joo eli kohta tulee tasan vuosi kun mieheni petti minua... tarkkaan en tiedä miten kun jossain vaiheessa ilmoitti ettei ollut seksiä harrastanut koska ei ollut seisonut mutta luulisi että tuo asia kerrotaan jo asian käsuittely vaiheessa eikä kuukausia myöhemmin...
eli meillä alle 1 vuotias tyttö oli tuolloin...suhde oli heittänyt häränpyllyä koko kevään...mies pakeni riitaa baarii ja minä suutuin entistä enemmä ja taas tapeltii...
miehellä naispuolinen ystävä joka kaveeras mullekki ja tiesin kyllä heti mikä akalla kyseessä...minun miehestä puhu koko aja,omasta ei sanaakaan,kerra oli samaa aikaa ukkoni kans baaris ni lähetteli mulle viestei et miehes aikoo jättää sut...ja koko aja hoki "älä vaan pelkää et mul ja ukollas ois jotai"...sit vie valehteli et mieheni oli lähetelly tälle vuosi sitten viestejä missä kertoo rakastavansa häntä...olin vaa että jaa,jännä ku just sillo kihlas minut...
sittenpä tietenkin eräs kaunis sunnuntai aamu heräsin kun mieheni ei ollut tullut kotiin...oli ihan luvan kanssa päässyt baariin,pusutellut lähtiessä,menivät uutta naista ehtimään kaverille... mies saapuu kotii ja ottaa kihlasormuksen pois ja on nii vaikeena...pettänythän hän oli..maailma sortu silmissä,tässä sitä nyt oltiin,pieni lapsi 10kk istuu lattialla ja katsoo ihmeissään mikä äitiä vaivaa,isä itkee keittiönpöydän ääressä...en antanut koskea lapseen,tuo saastanen paska mieheni...
halusin tietää kaiken,yksityiskohtia myöden, ei olisi halunnut kertoa...alkuun valehteli että oli joku tuntematon ja oli ollut hotellissa tämän kanssa... myöhemmin selvis sitten että oli se tuttu eukko ja oivat olleet mieheni työkaverilla,missä minäkin tietämättömänä tämän jutun jälkeen olin pariinkin otteeseen,kehtaskin mies sinne viedä.
heti kuitenkin oli tunne että en voi miestä jättää,enkä jättänytkään... en tiiä vieläkään oliko virhe... vaikeaa on ollut koko hiton vuosi,saimme vielä toisen lapsenkin tässä,puoltoista kuukautta pettämisen jälkeen tulin raskaaksi. olen maailman onnellisin lapsistani eikä mieleen olisi tullutkaan mikään abortti vaikka pettämisestä siinä vaiheessa toivuttiin,toivunpa tosin vieläkin...
välillä on niin paha olla että tekis mieli kuolla,välillä asia unohtuu viikoiksi...vieläkin kelailen koko juttua lähes päivittäin,mietin mitä todella tapahtui...haluaisin nähdä videolta koko jutun...haluaisin törmätä siihe akkaa ...
mies todella voi kanssa pahoin asian jälkeen, sen takia jaksoikin jatkaa yhteiseloa koska näki miehestä että hän todella katui asiaa,mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja oli känni vaikka kuin kova aina pitäisi olla joku järki päässä...
epämääräinen selostukseni alkaa olla lopuillaan koska kuuluu pikkuisten heräilyn ääniä... se oli tässä jutun idea että MILLOIN TÄMÄ HELPOTTAA??? VAI HELPOTTAAKO??? VOIKO ENÄÄ IKINÄ OLLA ONNELLINEN ILMAN PIENTÄ AHOSTUSTA TAKA ALALLA??? KERTOKAA KOKEMUKSISTANNE SAMAN KOKENEET!!!
 
tottakai kipu on haalistununu, ei ole enää niin paha olla ja luottamustakin alkaa olla mutta asia silti mielessä jatkuvasti... haluaisin kaikin voimin pitää suhteesta kiinni mutta pelottaa että vuosien päästä huomaan vihaavani miestäni tämän asian takia... ei ole oikeen ketään kenelle purkaa mieltänsä ja miehelleni en enää edes asiasta osaa puhua...
 
Meillä pettämisen ilmitulosta on nyt puoli vuotta. Päätettiin yrittää vielä yhdessä, vaikka vaikeaa tämä aika on ollut. Viime aikoina asia ei ole enää ollut koko ajan mielessä, mutta... eilen löysin tietsikaltamme tälle toiselle lähetettyjä hempeitä viestejä, musiikkia jne. Ja nämä viestit oli lähetetty kuukausi yhteenpaluumme jälkeen.
Pohja putos kaikelta, oon vaan itkeny ja itkeny. Eilen yritettiin puhua asiasta, mies myönsi sitten myös soittaneensa tälle toiselle. Oli kuulemma halunnut tehdä selväksi, että ei halua enää pitää yhteyttä.
Tänään on onneksi vapaapäivä ja oon yksin kotona, saan miettiä, mitä oikein teen... mies vannoi eilen rakkauttaan ja sanoo haluavansa vain minut... mutta kysyinkin, että miten kauan minä riitän sille, jos se kuitenkin pitää tätä toista kuin "varalla". Yhteydenpidon katkaiseminen oli kuitenkin ehdoton edellytys sille, että emme eronneet jo aikaisemmin. Voinko enää luottaa siihen, mitä mies sanoo vai onko jo aika luovuttaa????
 
Alkuperäinen kirjoittaja edith75:
Hei! :hug: varmasti tuskallisia kokemuksia, mulle tulee mieleen noissa asioissa vaan se vanhanaikainen anteeksipyytäminen ja anteeksiantaminen ja sen päälle täydellinen unohdus. :hug:
tuo onkin helpommin sanottu kuin tehty. Itse en pettämistä unohda ja sen olen päättänyt etten enää anna miehelle toista mahdollisuutta jos pettää (nykyiseni ei ole pettänyt mutta aiempi oli tavallaan) sillä sellaisesta en pääse yli ja luotto on menee tyystin.

Voimia ap:lle :hug: Tosin sitä en ymmärrä miksei käytetä kunnon ehkäisyä jos toinen on pettänytkin ettei heti uutta lastakin tilanteeseen tulisi. Vai oliko ehkäisy mutta se petti? Kun tuo vain jäi askarruttamaan, kun luulisi ensin odottavan suhteen paranemista ja vasta sen jälkeen uutta lasta mikäli mahdollista pettämisen jälkeen.
 

Yhteistyössä