Olen reilusti yli parikymppinen nainen, joka haluaa yleensä arkena noin 3-4 kertaa viikossa seksiä (yhdyntää). Tuon lisäksi meillä on muuta mukavaa (esim suihinottoja) minun puolestani vaikka joka päivä. Olemme olleet avopuolisoni kanssa yhdessä jo monia vuosia. Ensimmäiset vuodet oltiin tosi villejä. Olemme tosissamme tämän meidän jutun suhteen ja voisin kuvitella olevani hänen kanssaan koko loppu elämäni. Hänelle ihanne seksin määrän suhteen olisi saada yhdyntä joka päivä, mielellään parikin kertaa. Hänelle runkkaus ei tuota tyydytystä, ei auta siis himoihin ollenkaan, vaikka "lasti" tulisikin. Suihinotto auttaa vähän paremmin, muttei kuten "kunnon pano". Kumpikin on joustanut.
Mutta nyt tilanne on menny pahempaan suuntaan. Minulle on kehittynyt ongelma pilluni kanssa. Loop-hoidon jälkeen (siitä on n. 1,5 vuotta) olen kärsinyt välivuodoista, jotka sinänsä vähentävät vähän haluja, koska en tunne itseäni yhtä seksikkääksi ja terveeksi. Lisäksi minulla on pikkuhiljaa pahentuen alkanut olemaan yhdyntäkipuja - yleensä pillun suulla. Limakalvot ovat liukkareista huolimatta kovin herkät ja inhottava tunne voi tuntua myös seksin jälkeen jopa seuraavana päivänä. Gynegologin mukaan kaikki johtuu tulehduskierteestä (hiivatulehduksia ja bakteerivaginoosia välillä vuorotellen tai yhtäaikaa), jota ollaan yritetty hoitaa jo yli puoli vuotta.
Haluttomuuteni vähenee, kun pillu ei kestä seksiä, on tulehduksia ja mies painostaa. Hän on sanonut pari kertaa myös hyvin loukkaavia asioita suutuksissa. Tuntuu, että tilanne on aivan hirveä molempien kannalta: minä tarvitsisin hirveästi tukea ja jaksamista - kun taas mies tarvitsisi seksiä. Tuntuu, että minä ymmärrän paremmin miestäni kuin hän minua. On ollut ahdistusta, riitoja ja painostusta. Onneksi mieheni ei ikinä pettäisi minua. Ja hän on sanonut ettei jättäisi minua. Mutta silti tilanne on huono. Haluaisin henkisesti eheän suhteen, jossa on lämpöä ja rakkautta (ja seksiä kun paranen). Niin että molemmilla on hyvä olla. Miehestäni tulee äkäinen eikä hän halua olla minun lähelläni, jos häntä panettaa ihan vietävästi. Eli muutaman päivän päästä viimeisestä seksikerrasta mieheni on jo inhottava, välttelevä. Möksähtelee, jos ei saa seksiä. Eikä loukattuaan pyydä anteeksi.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaisia ongelmia?
Kuinka kauan tulehduskierteestä voi selviytyä ja mikä voisi nopeuttaa/auttaa paranemista? Mikä puolestaan voi hidastaa paranemista?
Miten selvitä tästä ajasta, ennen kuin parannun?
Onpa epätoivoisena hetkenä tullut mieleen jopa ajatus pilleristä, joka vähentäisi mieheni halukkuutta/paineita ja sitä kautta oloa ja meidän yhteistä elämistä... Toisissa naisissa käynti edes luvan kanssa ei ole vaihtoehto henkisistä ja terveydellisistä syistä (taudit ym). Olen tarjoutunut ottamaan häneltä suihin aina vaan kun hän haluaa ja ollaan välillä tehty kaikkee muutakin "korvaavaa". Ollaan harrastettu seksiä kondomin kanssa ja ilman, eikä meillä ole ollut kuin varmaan pari viikkoa jolloin seksiä (yhdyntää) ei ole ollut laisinkaan. Kyse ei siis tosiaan ole mistään selibaatista. Tuntuu että ollaan toisillemme niin väärät ihmiset seksin suhteen tässä vaiheessa. Vaikka yritän parhaani, menee päin mäntyä
Mutta nyt tilanne on menny pahempaan suuntaan. Minulle on kehittynyt ongelma pilluni kanssa. Loop-hoidon jälkeen (siitä on n. 1,5 vuotta) olen kärsinyt välivuodoista, jotka sinänsä vähentävät vähän haluja, koska en tunne itseäni yhtä seksikkääksi ja terveeksi. Lisäksi minulla on pikkuhiljaa pahentuen alkanut olemaan yhdyntäkipuja - yleensä pillun suulla. Limakalvot ovat liukkareista huolimatta kovin herkät ja inhottava tunne voi tuntua myös seksin jälkeen jopa seuraavana päivänä. Gynegologin mukaan kaikki johtuu tulehduskierteestä (hiivatulehduksia ja bakteerivaginoosia välillä vuorotellen tai yhtäaikaa), jota ollaan yritetty hoitaa jo yli puoli vuotta.
Haluttomuuteni vähenee, kun pillu ei kestä seksiä, on tulehduksia ja mies painostaa. Hän on sanonut pari kertaa myös hyvin loukkaavia asioita suutuksissa. Tuntuu, että tilanne on aivan hirveä molempien kannalta: minä tarvitsisin hirveästi tukea ja jaksamista - kun taas mies tarvitsisi seksiä. Tuntuu, että minä ymmärrän paremmin miestäni kuin hän minua. On ollut ahdistusta, riitoja ja painostusta. Onneksi mieheni ei ikinä pettäisi minua. Ja hän on sanonut ettei jättäisi minua. Mutta silti tilanne on huono. Haluaisin henkisesti eheän suhteen, jossa on lämpöä ja rakkautta (ja seksiä kun paranen). Niin että molemmilla on hyvä olla. Miehestäni tulee äkäinen eikä hän halua olla minun lähelläni, jos häntä panettaa ihan vietävästi. Eli muutaman päivän päästä viimeisestä seksikerrasta mieheni on jo inhottava, välttelevä. Möksähtelee, jos ei saa seksiä. Eikä loukattuaan pyydä anteeksi.
Onko kenelläkään ollut vastaavanlaisia ongelmia?
Kuinka kauan tulehduskierteestä voi selviytyä ja mikä voisi nopeuttaa/auttaa paranemista? Mikä puolestaan voi hidastaa paranemista?
Miten selvitä tästä ajasta, ennen kuin parannun?
Onpa epätoivoisena hetkenä tullut mieleen jopa ajatus pilleristä, joka vähentäisi mieheni halukkuutta/paineita ja sitä kautta oloa ja meidän yhteistä elämistä... Toisissa naisissa käynti edes luvan kanssa ei ole vaihtoehto henkisistä ja terveydellisistä syistä (taudit ym). Olen tarjoutunut ottamaan häneltä suihin aina vaan kun hän haluaa ja ollaan välillä tehty kaikkee muutakin "korvaavaa". Ollaan harrastettu seksiä kondomin kanssa ja ilman, eikä meillä ole ollut kuin varmaan pari viikkoa jolloin seksiä (yhdyntää) ei ole ollut laisinkaan. Kyse ei siis tosiaan ole mistään selibaatista. Tuntuu että ollaan toisillemme niin väärät ihmiset seksin suhteen tässä vaiheessa. Vaikka yritän parhaani, menee päin mäntyä