Olen 31 vuotta ja tyttöystäväni on 25. Olemme seurustelleet nyt kolmen kuukauden ajan. Tuo aika on tuntunut todella pitkältä vaikka onkin vielä melko lyhyt parisuhteeksi. Kaksi ensimmäistä kuukautta meni todella hyvin ja alusta alkaen tuntui, että kaikki palaset loksahtavat kohdalleen.
Alun huumassa teimme hätäisen päätöksen muuttaa yhteen, sillä molemmat olimme etsineet uutta asuntoa ja koska muutenkin olimme koko ajan yhdessä niin yhteenmuutto tuntui loogiselta ratkaisulta.
Yhteenmuuton jälkeen suhteemme alkoi kokea kolhuja. Arkisissa jutuissa tuli riitaa välillä pienistäkin jutuista. Nyt tyttöystäväni kertoi, että hänen tunteensa ovat viilenneet ja suhde tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Meillä kyllä on läheisyyttä, mutta intohimo on kadonnut. Molemmat haluaisimme saada kadonneen kipinä takaisin.
Suhteessa oli jo ihan alussa melko paljon vastoinkäymisiä. Kärsin suhteen alussa kroonisesta eturauhastulehduksesta (minkä sain ilmeisesti kylmetettyä itseni ulkona). Tämä hankaloitti seksuaalista kanssakäymistä; osittain kipujen vuoksi ja osittain siksi, että alakerta tuntui jotenkin ”turtuneelta”. Tästä huolimatta meillä oli kyllä ihan onnistunutta seksiä, mutta jokaista kertaa varjosti epämiellyttävä tunne tai kipu lantionpohjassa. Tyttöystäväni oli vaivani suhteen hyvin ymmärtäväinen ja hyvinä päivinä seksi oli loistavaa. Huonoina päivinä taas hommasta ei ole tullut oikein mitään, vaan seksi oli jatkuvaa varomista kipujen vuoksi.
Tuo eturauhasvaiva vain on kestänyt niin pitkään (lieviä oireita edelleen), että se jossain määrin on aiheuttanut itselleni masennusta. En ole ollut suhteessa niin paljoa mukana ja sosiaalinen elämäni on kärsinyt aika paljon muutenkin. Luulen tämän sairastamiseni vaikuttaneen myös tyttöystäväni tunteisiin, koska jatkuvan huonon olon vuoksi en ole ollut tarpeeksi ”läsnä”. En ole osannut tarpeeksi huomioida häntä ja vastata hänen tunteisiinsa. Hän on jälkikäteen kertonut miten joutui ”laimentamaan” tunteitaan, koska pelkäsi etten tuntenut samoin.
Oman hankaluutensa kuvioon tuo se, että heti yhteen muuttamisen jälkeen toukokuussa itselläni oli todella runsaasti menoja. Ehdimme asua muutaman päivän yhdessä kun lähdin reissuun liki 2 viikoksi. Toukokuusta puolet on mennyt poissa kotoa ja olemme ehtineet olla yhdessä kerrallaan vain muutamia päiviä. Nyt kesän ajan olen kesätöissä 300 km päässä ja näimme 1,5 viikon välein muutaman päivän kerrallaan. Ennen yhteenmuuttoa olimme yhdessä joka ainut päivä ja yö. Nyt tyttöystäväni käytännössä asuu yksin yhteisessä asunnossamme, jossa itse ”vierailen” silloin tällöin.
Vielä yksi juttu, joka liittyy seksiin.. Itselleni on muodostunut suorituspaine seksiin liittyen, koska eturauhasvaivani takia seksin sujuvuus on ollut hieman satunnaista. Olemme myös puhuneet toiveistamme seksiin liittyen ja tyttöystäväni haluaisi enemmän spontaania seksiä. Itselläni vain tuo spontaanius on nyt hieman hankalaa, koska seksuaalinen haluni tuntuu olevan jotenkin hukassa. Erektio kyllä on ihan kunnollinen, mutta sen saaminen vaatii normaalia enemmän yrittämistä, eikä yleensä onnistu ilman kunnollista lisästimulaatiota. Rakastan kyllä tyttöystävääni ja koen hänet haluttavana, mutta tuntuu että viestiyhteys yläkerrasta alakertaan kulkee jotenkin takkuillen, joten tarvitaan käsillä tehtävää lisästimulaatiota.
Tämä vaivaa paljon tyttöystävääni ja hän on epäillyt vian olevan jotenkin hänessä. Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan. Tämä onkin aiheuttanut välillemme muutaman pahan konfliktin.
Tämän johdosta olenkin itse alkanut entisestään stressaamaan seksiä, sillä suorituspaineet tuntuvat olevan aivan valtavat.
Itselläni oli kokeilussa noihin eturauhasongelmiin kuukauden kuuri Cialista (5mg). Tuona aikana kyllä alakerrassa oli lähes jatkuvasti eloa ja seksikin oli onnistuneempaa, koska erektion saamiseen ei tarvittu juuri minkäänlaista ärsykettä. Palattuani 10 päivän ulkomaanreissulta harrastimme monta kertaa peräkkäin intohimoista seksiä yhden päivän aikana. Tuon poikkeustapauksen jälkeen seksin harrastaminen onkin ollut nihkeämpää. Cialis kyllä toimii hyvin tuon alakerran virittämiseen, mutta en oikein näe sitäkään pitkäaikaisena vaihtoehtona. On niin pirun kallistakin.
Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä.
Millä tuota kadonnutta kipinää voisi tähän suhteeseen vielä etsiä? Ja millä tavoin tuota seksiin liittyvää ongelmaa voisi saada puretuksi. Lähinnä siis miten pääsisin noista suorituspaineista ja saisin seksuaalisen itsevarmuuteni takaisin?
Alun huumassa teimme hätäisen päätöksen muuttaa yhteen, sillä molemmat olimme etsineet uutta asuntoa ja koska muutenkin olimme koko ajan yhdessä niin yhteenmuutto tuntui loogiselta ratkaisulta.
Yhteenmuuton jälkeen suhteemme alkoi kokea kolhuja. Arkisissa jutuissa tuli riitaa välillä pienistäkin jutuista. Nyt tyttöystäväni kertoi, että hänen tunteensa ovat viilenneet ja suhde tuntuu enemmän ystävyyssuhteelta. Meillä kyllä on läheisyyttä, mutta intohimo on kadonnut. Molemmat haluaisimme saada kadonneen kipinä takaisin.
Suhteessa oli jo ihan alussa melko paljon vastoinkäymisiä. Kärsin suhteen alussa kroonisesta eturauhastulehduksesta (minkä sain ilmeisesti kylmetettyä itseni ulkona). Tämä hankaloitti seksuaalista kanssakäymistä; osittain kipujen vuoksi ja osittain siksi, että alakerta tuntui jotenkin ”turtuneelta”. Tästä huolimatta meillä oli kyllä ihan onnistunutta seksiä, mutta jokaista kertaa varjosti epämiellyttävä tunne tai kipu lantionpohjassa. Tyttöystäväni oli vaivani suhteen hyvin ymmärtäväinen ja hyvinä päivinä seksi oli loistavaa. Huonoina päivinä taas hommasta ei ole tullut oikein mitään, vaan seksi oli jatkuvaa varomista kipujen vuoksi.
Tuo eturauhasvaiva vain on kestänyt niin pitkään (lieviä oireita edelleen), että se jossain määrin on aiheuttanut itselleni masennusta. En ole ollut suhteessa niin paljoa mukana ja sosiaalinen elämäni on kärsinyt aika paljon muutenkin. Luulen tämän sairastamiseni vaikuttaneen myös tyttöystäväni tunteisiin, koska jatkuvan huonon olon vuoksi en ole ollut tarpeeksi ”läsnä”. En ole osannut tarpeeksi huomioida häntä ja vastata hänen tunteisiinsa. Hän on jälkikäteen kertonut miten joutui ”laimentamaan” tunteitaan, koska pelkäsi etten tuntenut samoin.
Oman hankaluutensa kuvioon tuo se, että heti yhteen muuttamisen jälkeen toukokuussa itselläni oli todella runsaasti menoja. Ehdimme asua muutaman päivän yhdessä kun lähdin reissuun liki 2 viikoksi. Toukokuusta puolet on mennyt poissa kotoa ja olemme ehtineet olla yhdessä kerrallaan vain muutamia päiviä. Nyt kesän ajan olen kesätöissä 300 km päässä ja näimme 1,5 viikon välein muutaman päivän kerrallaan. Ennen yhteenmuuttoa olimme yhdessä joka ainut päivä ja yö. Nyt tyttöystäväni käytännössä asuu yksin yhteisessä asunnossamme, jossa itse ”vierailen” silloin tällöin.
Vielä yksi juttu, joka liittyy seksiin.. Itselleni on muodostunut suorituspaine seksiin liittyen, koska eturauhasvaivani takia seksin sujuvuus on ollut hieman satunnaista. Olemme myös puhuneet toiveistamme seksiin liittyen ja tyttöystäväni haluaisi enemmän spontaania seksiä. Itselläni vain tuo spontaanius on nyt hieman hankalaa, koska seksuaalinen haluni tuntuu olevan jotenkin hukassa. Erektio kyllä on ihan kunnollinen, mutta sen saaminen vaatii normaalia enemmän yrittämistä, eikä yleensä onnistu ilman kunnollista lisästimulaatiota. Rakastan kyllä tyttöystävääni ja koen hänet haluttavana, mutta tuntuu että viestiyhteys yläkerrasta alakertaan kulkee jotenkin takkuillen, joten tarvitaan käsillä tehtävää lisästimulaatiota.
Tämä vaivaa paljon tyttöystävääni ja hän on epäillyt vian olevan jotenkin hänessä. Hänellä on aiemmasta suhteestaan huonoja kokemuksia erektio-ongelmasta ja kokee nykyisen tilanteen jotenkin ahdistavana, eikä haluaisi kokea sitä uudestaan. Tämä onkin aiheuttanut välillemme muutaman pahan konfliktin.
Tämän johdosta olenkin itse alkanut entisestään stressaamaan seksiä, sillä suorituspaineet tuntuvat olevan aivan valtavat.
Itselläni oli kokeilussa noihin eturauhasongelmiin kuukauden kuuri Cialista (5mg). Tuona aikana kyllä alakerrassa oli lähes jatkuvasti eloa ja seksikin oli onnistuneempaa, koska erektion saamiseen ei tarvittu juuri minkäänlaista ärsykettä. Palattuani 10 päivän ulkomaanreissulta harrastimme monta kertaa peräkkäin intohimoista seksiä yhden päivän aikana. Tuon poikkeustapauksen jälkeen seksin harrastaminen onkin ollut nihkeämpää. Cialis kyllä toimii hyvin tuon alakerran virittämiseen, mutta en oikein näe sitäkään pitkäaikaisena vaihtoehtona. On niin pirun kallistakin.
Nyt tarvitsisin hyviä vinkkejä, että mitähän tässä oikein pitäisi tehdä. Emme haluaisi heittää hyvin alkanutta parisuhdetta romukoppaan, koska aluksi tunnetta oli todella paljon ja meillä oli hauskaa yhdessä.
Millä tuota kadonnutta kipinää voisi tähän suhteeseen vielä etsiä? Ja millä tavoin tuota seksiin liittyvää ongelmaa voisi saada puretuksi. Lähinnä siis miten pääsisin noista suorituspaineista ja saisin seksuaalisen itsevarmuuteni takaisin?