Yksi mielenterveyshäiriöinen odottava äiti.

Heippa, olen 24v, neljävuotiaan pojan äiti ja tällä hetkellä raskaana viikolla 17.
Työskentelen fyysisesti rankassa siivoustyössä hotellissa palveluohjaajana kolmatta vuotta.

Olen kärsinyt jo monia vuosia kausiluontoisesta masennuksesta, joka on oireillut pahimmin ensimmäisen lapsen odotusaikana ja sen jälkeen tähän päivään asti.
Tällä hetkellä kärsin syvästä masennuksesta, jonka takia olen sairaslomalla työstäni kolmatta viikkoa. Minulla oli vahvoja itsetuhoisia ajatuksia, ennenkuin mieheni vei minut ensiavun kautta akuuttipsykiatrian lääkärille kaksi viikkoa sitten. Aloitin masennuslääkityksen, jonka olin lopettanut tehtyäni positiivisen raskaustestin.

Keskusteltuani lääkärini kanssa, hän epäili vahvasti minun sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, johon aloitettiin mielialaa tasaava lääkitys.
Lääkäri on todennus minut työkyvyttömäksi, ainakin toistaiseksi, mutta pahinta tässä on se, ettei työnantajani ymmärrä tilannetta lainkaan. Esimieheni passitti minut työterveyslääkärille, josta sain "pätevän" sairaslomatodistuksen. Ts. esimieheni ei hyväksy akuuttipsykiatrian lääkärin tai neuvolalääkärin kirjoittamaa sairaslomatodistusta, jonka vuoksi joudun käymään joka viikko uudelleen työterveyslääkärillä kinuamassa lisää sairaslomaa. Esimieheni haluaa myös käydä kolmikantakeskustelun jo tässä vaiheessa. Nämä asiat ahdistavat entisestään masentunutta mieltäni.

Minulla on suuria vaikeuksia selvitä pelkästä arjesta, en jaksa käydä suihkussa, tehdä ruokaa tms ja ensiviikolla minun pitäisi palata töihin, mikäli ttlääkäri ei suostu kirjoittamaan lisää sairaslomaa keskiviikon käynnillä.
Pelkkä työn rankkuus pelottaa, mitä pidemmälle raskaus jatkuu, saati oma mielenterveyteni. En koe millään tasolla olevani työkykyinen ja pelkään että ttlääkäri ei myöskään ymmärrä minua ja on täysin työntantajan puolella.

En ole tämän kahden viikon sairasloman aikana murehtinut kuin töihin palaamista. Toivoisin sydämmestäni, että saisin pidemmän sairasloman, jotta pystyisin keskittymään parantumiseeni ja mahdollisesti myös tulevaan lapseen.

Onko täällä kohtalontovereita ymmärtämättömistä työnantajista taikka lääkäreistä?
Oletteko saaneet sairaslomaa raskausaikana ja kuinka pitkäksi aikaa?

 

Kylläpä on ihmeellinen työnantaja! Minä en kyllä ymmärrä, että miten voi olla hyväksymättä muun kuin työterveyslääkärin antamaa sairauslomatodistusta. Lähtökohtaisesti kenen tahansa lääkärin kirjoittama todistus on hyväksyttävä (lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia). Ja eiköhän psykiatri ole kuitenkin pätevämpi arvoimaan masentuneen tai kaksisuuntaisesta mielialasta kärsivän vointia ja hoitoa kuin työterveyslääkäri.

Missä hoitosi jatkuu? Vaikuttaa siltä, että tarvitset muutakin apua kuin vain lääkityksen aloittamisen, esim. keskusteluja psyk.sairaanhoitajan tai terapeutin kanssa sekä lääkärin seurantaa. Paras paikka tällaisen hoidon järjestämiseen on yleensä psykiatrian poliklinikka. Voisitko saada sieltä apua mm. sairausloma-asiaan? Toki kannattaa osallistua kolmikantaneuvotteluun, jo Kelakin vaatii neuvottelun sairauden pitkittyessä. Samalla osoitat, että olet halukas yhteistyöhön eri tahojen kanssa sekä saamaan apua. Neuvottelusta kieltäytyminen voi hankaloittaa tilannetta. Itse neuvottelua ei kannata murehtia. Kyllä asiantunteva lääkäri näkee, mikä on todellinen tilanne. Ja kuten todettu, neuvotteluista on tullut arkipäivää Kelan varhaisen puuttumisen -mallin jälkeen.

Kuulutko mihinkään liittoon? Jos kuulut, ota sinne yhteyttä ja pyydä neuvoja. Eihän sinun toipumistasi saa rajoittaa työnantajan temppuilu, joka kertomasi perusteella tuntuu olevan täysin käsittämätöntä. Voimia!

 

Kiitos viestistäsi!!

Sain uutta näkökulmaa tuohon kolmikantakeskusteluun, en ollut edes ajatellut asiaa noin päin kuin sanoit, kiitos!

Käyn tällä hetkellä viikottain psykiatrisen sairaanhoitajalla juttelemassa siihen asti kun pääsen mielenterveyspolin psykologille asiakkaaksi, jonot heille ovat melkoisen pitkät, 4-6vk.

Neuvolan kautta olen myös saanut lähetteen neuvolapsykologille, ja ensimmäinen aika on varattu. Sinänsä olen kyllä hyvässä hoidossa, mutta kaiken lässäyttää tämä työnantaja.

En kuulu liittoon, mutta olen soittanut ja kysynyt asiaa heidän näkökulmasta. Olen ottanut yhteyttä myös pääluottamusmieheen. Vastauksena molemmilta tahoilta sain, että työnantajalla on oikeus vaatia työterveyslääkärin lausunto, mikäli työnantaja näkee sen tarpeelliseksi. Eli esimies voisi hyväksyä muidenkin lääkärien laput, mutta mikäli hän haluaa, hänellä on oikeus vaatia ttlääkärin kirjoittama paperi.

Olen hyvin tunnollinen työntekijä, enkä ole ollut tänä vuonna muutoin sairaslomalla, joten tämä kaivertaa kyllä kovasti.
Tuntuu että esimies ajattelee minun olevan sairaslomalla huvinvuoksi ja että tahallaan keksin itselleni sairauksia.

 

Hyvä, että edes hoito on järjestynyt! Ja hyvä, että olet saanut jo työsuhteeseen liittyviä neuvoja.

On sinulla kyllä aivan käsittämätön esimies! Olen työskennellyt pitemmän aikaa työterveyshuollossa ja aika harvoin tällaisia tulee vastaan. Onneksi. Yritä ajatella, että esimies on mikä on, riippumatta siitä mitä teet tai olet. Pääasia on kuitenkin, että pääset parempaan kuntoon. Kurja vain, että joku haluaa tarpeettomasti hankaloittaa asioita. Eihän tällaisessa tilanteessa auta kuin tehdä se, mitä lain puitteissa vaaditaan, mutta yritä olla ottamatta sitä henkilökohtaisesti. Ei ole aina helppoa, mutta kun tietää tehneensä oikein, voi vain todeta, ettei muuten olisi voinut toimia. Eikä kukaan voi sille mitään, että joskus sairaus estää työnteon joksikin aikaa, miellytti asia esimiestä tai ei.