Yksinäinen nainen ja hedelmöityshoidot + isän oikeudet

Hei!

Jos minä yksinäinen nainen haluan lapsen ja mulla ois tuttu mies, joka halukas luovuttamaan spermaa... Onnistuuko? Ja siis, näinhän miehellä ei jää mitään velvollisuuksia lapsen suuntaan, eikö? Ei elatusvelvollisuutta, lapsi ei peri biologista isäänsä jne?

 

Eikö sen isän pysty myöhemminkin toteamaan isäksi vaikka lakiteitse, jos joku asianomainen niin päättää DNA näytteen avulla. Jos kukaan osalllisista ei taho niin ei sitten ole mitään merkitystä.

 

miten sitten turvata oikeasti se että mies ei joudu kuitenkin joskus myöhemmin vastuuseen???? JOku paperi siitä?

 

Niin, saattaa olla, että mies tunnustaisi lapsen suoraan syntymän jälkeen. Mutta siis, haluan vain varmistaa, että hänelle ei jäisi mitään pakkoa. Sen tiedän, että lapsen elämään hän osallistuisi varmasti, mutta isän roolia en hänelle olisi sälyttämässä. Olen jo hieman vanhempi nainen, jolla kaksi nuorena saatua lasta. Osaan siis lastenhoidon, eikä olisi kovin suuri muutos tähän nykyiseen elämääni.

Minulla on ollut intiimi suhde tähän mieheen, jota lapsen isäksi olen kysynyt. Hän on ihana mies, mutta hän on sellainen Odysseus, ettei häntä saa vakiintumaan parisuhteeseen.

 

miten sitten turvata oikeasti se että mies ei joudu kuitenkin joskus myöhemmin vastuuseen???? JOku paperi siitä?

Jos hedelmöitys tapahtuisi jollain klinikalla ja hän olisi virallisesti vain spermanluovuttaja?

 

ei mikään aja suomessa isän oikeuksia, laki on aina äidin puolella, lukuunottamatta tilanteita joissa äiti on kelvoton pitämään lasta/kasvattamaan. Jos isyydentunnistusta ei ole tehty niin isällä ei ole mitään oikeuksi lapseen, jos se tunnistus tehdään, niin silloin on vähintään elatusvelvollisuus, mutta yleensä on kyllä tapaamisoikeudetkin! ellei äidillä ole hyvää syytä niitä pyytää "hylättäväksi", eli ettei isä sais tavata lasta. ja jos tunnistusta ei heti tehdä, niin niin kurjaa kuin isän kannalta onkin niin äiti voi myöhemmin vaatia isyyden tunnistusta, vaikka vasta monen vuoden jälkeen. ja silloin isälle tulee elatusvelvollisuus. mutta jos on kyse "pelkästä" luovuttajasta, niin luulisin että ois mahdollisuus tehdä sellanen paperi/sopimus että kumpikaan osapuoli ei voi myöhemmin vaatia mitään. jos luovuttaja tuliskin katumapäälle ja haluis osallistua lapsen elämään sen synnyttyä niin se ei onnistu jos äiti ei sitä halua... saa oikasta jos oon väärässä jossain asiassa, mutta näin asiat minun mielestä... Tarkkana tällaisissa asioissa!!!! Itse valkkaisin tuollases tilantees tuntemattoman luovuttajan vain että se minimoi riskit mahdollisista lapseen liittyvistä kiistoista yms. myöhemmin.... mut toisaalta taas.... jos lapsi aikuisena haluaa tietää isästään niin se onki sit jo toinen juttu.

 

Niin, saattaa olla, että mies tunnustaisi lapsen suoraan syntymän jälkeen. Mutta siis, haluan vain varmistaa, että hänelle ei jäisi mitään pakkoa. Sen tiedän, että lapsen elämään hän osallistuisi varmasti, mutta isän roolia en hänelle olisi sälyttämässä. Olen jo hieman vanhempi nainen, jolla kaksi nuorena saatua lasta. Osaan siis lastenhoidon, eikä olisi kovin suuri muutos tähän nykyiseen elämääni.

Minulla on ollut intiimi suhde tähän mieheen, jota lapsen isäksi olen kysynyt. Hän on ihana mies, mutta hän on sellainen Odysseus, ettei häntä saa vakiintumaan parisuhteeseen.

Jos hän tunnistaa lapsen niin elatusvelvollisuus astuu voimaa, se on määrätty laissa.

muok. jos tunnistus tehdään, lapsi perii isänsä!