Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Hih Jennuli, sä käyt tunteella jo etukäteen! Odotas kohta kun olet raskaana, sitten se vesihana vasta aukeaa. Omalta lyhyeltä vierailultani odotuspalstoille muistan esimerkiksi tarinan eräästä tulevasta äidistä, jonka liikennemerkki oli saanut parkumaan :LOL:

Googlettelin noita päivähoidon hintoja, joista joku kyseli. Maksu määräytyy perheen brottotulojen mukaan niin, että ne ovat 18-200 euroa kuussa. Kahden hengen taloudessa bruttotuloista vähennetään ensin 918 euroa ja jäljelle jäävästä summasta 11,5% on se lopullinen päivähoitomaksu. Näitä ei ehkä tässä vaiheessa kannata kuitenkaan hirveästi laskeskella, sillä maksun määräytymisperusteita muutetaan ensi syksynä, eikä sitä ennen nyt haaveissa olevan lapsen kanssa ehdi päiväkodin ovia kolkutella...

Joku tuolla alussa heitti ilmaan ajatuksen siitä, että tekisi lapsen jonkun vapaaehtoisen "siittäjän" kanssa ja sopisi olevansa pyytämättä elatusmaksuja yms. Muuten hyvä idea, mutta valitettavasti tuommoisilla sopimuksilla ei ole mitään merkitystä.

Jos äiti myöhemmin vaatii isää elättäjäksi, tulevat ruokot kuin manulle illallinen, sillä lain mukaan kyseeessä on lapsen oikeus elatukseen. Siinä eivät mitkään sopimukset paina tipan tipaa, vaikka ne olisi mille paperille laadittu; isyys virallistetaan ja ruokot määrätään. Ei siis mikään kovin hyvä diili miehelle.

Toinen puoli asiasta on se lapsen edun vastainen: isän mielenliikkeistä kun ei voi mennä takuuseen. Jos siittäjän isäntunteet myöhemmin pompsahtavat pintaan, voi hän vaati isyyttä vahvistetttavaksi ja vaatia tapaamisoikeuksia. Ellei isä ole täysin deekiksellä oleva retku, hän ne myös saa. Saattaapa saada retkunakin. Jälleen on kyse lapsen oikeudesta vanhempaansa, eikä sitä voi äiti sopimuksilla evätä.

Siinäpä sitten ihmettelet, kun lastasi raahataan joka toiseksi viikonlopuksi tuntemattomaan perheeseen, jossa sinulle vieraalla porukalla voidaan harrastaa koko perheen voimin vaikka scientologiaa tai jopa jääkiekkoa :kieh:

Tässä muutamia juttuja, joiden perusteella kannatan ehdottomasti klinikkavaihtoehtoa.

edit: tarkistettua tietoa päivähoitomaksuista...
 
Täällähän on sutina käynyt loman aikana. Kiva :) Tervetuloa vaan kaikille tähän mukavaan porukkaan!

Minä piinailen. Toinen inssi takana ja vielä reilu viikko testaukseen. En haluaisi nostaa odotuksiani hirveän korkealla mutta kovasti toivon, että plussa tulisi.
 
Jennulilla jännittävät ajat edessä..

Se on tosi kiva fiilis kun vihdoin ja viimein alkaa tapahtua. Asiaa on ehtinyt pyöritellä päässään niin pitkään, että kun jotain konkreettista oikeasti tapahtuu meinaa ihan tikahtua innostuksesta. Ja kun vielä kaikki näyttää olevan kunnossa; pelkkää hymyä ja hehkua :)

Kiitoksia peukuista. Kerron sitten mikä on tulos. Olisi niiiin kiva kertoa hyviä uutisia, antaisi varmaan kaikille uskoa omaankin hankkeeseen.
 
Kuulin pienen pienen alkioni sydämen sykkeen varhaisultrassa viime viikon lopulla; siellä se sykki kovasti ja kaikki oli muutenkin hyvin. Helpottavaa! Muutenkin raskaus edennyt mukavasti, mitä nyt pahoinvointi ja väsymys vaivaavat.

Oletko Maria jo saanut testiuutisia? Pidän peukkuja positiivisen tuloksen puolesta!!

Muillekin jaksamista hoitoihin sekä odotukseen!
 
Hei!
Täällä yksi uusi rohkaistui liittymään keskusteluun. Olen itse jo vähän yli 40 v. ja toivonut jo jonkin aikaa kovasti lasta. Vuosia on kulunut odotellessa, että kohdalle sattuisi mies, jonka kanssa olisi perustanut perheen, mutta niin ei vain ole käynyt. Tarve saada lapsi on kuitenkin todella voimakas ja nyt olen herännyt lopullisesti siihen että on yritettävä tehdä asialle jotain - yksin!
Soitin eräälle helsinkiläiselle lapsettomuusklinikalle, jossa ilmoittivat etteivät tee hoitoja yksinäisille naisille. Voisitteko te jotka olette viime aikoina käyneet kotimaisilla klinkoilla hoidoissa ystävällisesti vielä kertoa mitkä klinikat tekevät hoitoja? Huomasin että menetin jo aika lailla toivoni kun heti yksityiseltä klinikalta ilmoitettiin etteivät tee hoitoja - Väestöliittoonhan olen jo liian vanha (40 v. kun on raja).
Olisin tosi kiitollinen neuvoista!
Tsemppiä kaikille!
 
Tervetuloa uudet ja valtaisat onnittelut Wilma73 :flower:

Mun suunnitelmat alkavat täsmentyä ja olen ajatellut, että hyvä aika mun inssille voisi olla ensi syksynä elo-lokakuussa. Vauvatilaus olisi siten vetämässä seuraavaksi kesäksi.

Ihan pikapuoliiin pitää siis ottaa yhteyttä tuonne S1980 käyttämälle Virolaiselle klinikalle ja vielä ihan vertailun vuoksi Fertinovaankin. Pitää yrittää mahdollisimman tarkasti hahmottaa noita kustannuksia. Kokonaisuudesta kun on vähän vaikeaa saada selvää, varsinkaan kun ei ole ihan tarkkaa tietoa miten paljon käyntejä ja tutkimuksia vaaditaan. Jokatapauksessa tämä projekti maksaa sen mitä maksaa ja maksettava on. Silti yhtään ylimääräistä ei huvita peliin panna, ainakaan ilman vastinetta.

Edelleen jännittelen kuulumisia Marialta ja jo etukäteen s1980:ltä, jolla pitäisi olla siirto perjantaina...
 
Lueskelin ketjua takaisinpäin, esimerkiksi Suvituulen kirjoituksia, ja mietin noita korvausasioita. Hyväksyn omalle kohdalleni sen, ettei minua yhteiskunta hoida, olenhan terve ja haluan vain omista syistäni raskautua hoidoilla. Se ei kuitenkaan tunnu oikeudenmukaiselta, että nainen, jolla on lääketieteellisiä raskautumisvaikeuksia, jätetään hoitamatta vain siksi, koska hän on yksin.

Perusvääränä luonteena mietin heti kiertoteitä. Jos jostakin löytyisi "kulissimies", joka esittäisi hoitojen ajan tulevaa isukkia, korvattavuus napsahtaisi. Kulissimiehen pitäisi sitten ole itse hedelmätön tai omata suvussaan esimerkiksi periytyviä sairauksia, jotka selittäisivät luovutettujen sukusolujen käytön. Vai tarvitseekohan ylipäätään parien, joilla on naisesta johtuva lääketieteellinen syy hoitoon, perustella luovutetun sperman käyttö? :headwall:
 
Olen joskus leikitellyt samalla ajatuksella kuin hilistin. Tarinahan voisi olla vaikka kuinka mielikuvituksellinen. Miehellä on ollut syöpä eikä uskalla poistua kotona pakko-oireen takia/ on serkku ja suvun tautien takia riskit yhteisellä lapsella liian suuret/laskeutumattomat kivekset jätetty hoitamatta eikä pääse näytille koska on merillä, jne.

Kelakorvausten eväämistä terveiltä yksinäisiltä en pidä oikeudenmukaisena. Terve ihminen voi käydä yksityisesti vaikka plastiikkakirurgilla korjaamassa itseään häiritsevää arpea ja saa siitä korvauksen.

Omaa napaa: testi tehty ja vuotokin alkoi. Toivottavasti kolmas kerta toden sanoo. Tuulta päin!
 
Pahoitteluni sinulle, Maria-71. Toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuu!

Tänä aamuna pikkuiset alkiot otettiin pakkasesta, ja sain tunti sitten lääkäriltä sähköpostia, että kaikki on kunnossa, eli ovat selvinneet ja lähteneet jakaantumaan. Liikutusitku meinasi tulla. Zumenon-tablettien syönti jatkuu (2 mg 1x3), maanantaina sain hcg-pistoksen, ja tänä iltana aloitan Lugesteronit. Tosin ilmeisesti Lugesteron-kapselit vaihtuvat huomenna Progesteron-injektioihin, koska ne olivat viime kerralla käytössä, jolloin raskauskin alkoi. Nyt ne ovat lopussa, mutta huomenna sitten.

On helpottunut olo: näin sitä vaan pettymyksestä selvisi, ja nyt taas uudella uskolla siirtoon. Tämä on siis kolmas alkionsiirtoni, mutta ensimmäinen PAS.

Tulen huomenna kertomaan, mitä sain matkaan - onhan toki mahdollista, etteivät kaikki alkiot selviä huomiseen, mutta kahta toivon siirrettäväksi, ja kolme siis sulatettu.

Aurinkoista päivänjatkoa!
 
jaksamista sekä paljon paljon tsemppiä ja onnea seuraavaan yritykseen! Se toivottavasti tuo tullessaan positiivisia tuulia.

Positiivisia tuulia tietysti myös kaikille muille!

Itselläni raskaus jatkuu ihan mukavasti. Välillä on kyllä vielä epätodellinen olo - onko tämä totta?! Minä raskaana?! Lähipiiri on suunnattoman innoissaan. Itse huomaan olevani suhteellisen rauhallinen, ja ehkä vielä varovainenkin... Kaikki on kuitenkin vielä niin alussa, ja mitä vain voi tapahtua...

Huonoa oloa, kovaa väsymystä ym. "perusoireita" on ilmassa edelleen, mutta ovat pysyneet siedettävinä. Ja koska mitä todennäköisemmin kertoilevat alkion hyvinvoinnista, suhtaudun niihin suht tyynesti.

Valoa ja energiaa päiviin!

 
Wilma: Kiitos sanoistasi. Seuraava follikkeliUÄ on varattu, intona uuteen yritykseen. Kiva kuulla, että kaikki sulla ja pikkutyypillä etenee niinkuin pitääkin. Onnea odotukseen! Vastaus varmaan löytyisi pinoa selaamalla, mutta kerrotko miten raskaus sai alkunsa?
 
Maria: toinen inssikerta toi tämän onnistumisen. Mukana oli myös perusannos Clomifenia (1 tabl/pvä, kp 3-7); auttoivat follikkeleita kasvamaan.

Onnea sulle kovasti ja jaksamista piinaaviin odotuksen päiviin!



 
Wilma ja Maria, olikos teillä jotain ultria ennen inssiä, vai miten se inssin päivämäärä päätettiin?

Sulla ei siis Wilma ollut mitään "irrotuslääkettä", ainoastaan nuo Clomit?

Maria, olikos sinulla lääkitystä ennen inssiä?

Mitäs kuuluu Mii2? Joko Tallinnan reissu on buukattu?

Mitenkähän S1980 reissu meni? Peukut pystyssä...

p.s: Kylläpä kyselyttää... :ashamed:
 
Anteeksi, että tunkeudun pinoonne näin...

Tilanteeni on toinen kuin teillä, mutta voisitteko ystävällisesti kertoa, miten kauan kesti kun saitte yhteyden NovaVita-klinikkaan. Olen lähettänyt heidän toimistonsa ja Peeter Karitsin sähköpostiin tiedustelut englanniksi, mutta en saa minkäänlaista vastausta. Oletteko varanneet ensikäyntejä puhelimitse vai sähköpostilla... saitteko ajan lähiviikoille vai kuukausien päähän?

Olen 43-v ja omat munasolut huonolaatuiset. Lahjamunasoluja en enää Suomesta saa ja tuon klinikan hinnat vaikuttaisivat kohtuullisilta. Lapsettomuutta takana 5 vuotta ja omaa lasta kovasti toivomme vaikka ikää onkin.

Tsemppiä teille kaikille vaiheisiinne ja kiitos jos vastaatte :heart: :heart:
Hillevi
 
Hillevi: minäkään en aikoinaan saanut vastausta sähköpostiini, ajan varasin puhelimitse. Nettisivuillahan numero näkyy. Sain silloin ajan n. viikon päähän.

Perjantaina vierailin viimeksi Nova Vita -klinikalla. Toisin kuin ensin käsitin, olikin molemmat oljet jouduttu sulattamaan, eli pakkaseen ei jäänyt enää mitään. Pääasia on kuitenkin se, että kaksi hyvälaatuista alkiota (6- ja 8-soluinen) saatiin siirrettyä.

Aika rauhallinen olo on vielä. Alkiot ovat tänään 7 päivän ikäisiä ja luultavasti jo kiinnittyneet, jos ovat kiinnittyäkseen. Alavatsakipua ja pikkuhiljaa alkavaa rintojen särkyä on ollut eilisestä lähtien. Näin on ehkä vaarallista sanoa, mutta minulla on oudon varma tunne siitä, että plussa tulee kyllä tälläkin kertaa, mutta eri asia onkin jo se, miten pitkälle raskaus jatkuu.

Illanjatkoa, Sisaret!
 
Onnea matkaan s1980! Toivotaan parasta.

Olen tässä jo alkanut henkisesti varautua siihen, etteivät inssit välttämättä tuo toivottua tulosta. Siksi kysyisin sulta s1980 kustannuksista Nova Vita -klinikalla. Paljonko yksi IVF-hoito maksaa? Olen käynyt ko. klinikan sivuilla, mutta viron taitoni eivät ole ihan riittävät asian selvittämiseen.
 
Eli aavistukseni osui oikeaan: jotain siellä on tapahtunut. Ensimmäinen hyvin haalea viiva tuli eilisaamuna, alkioiden ollessa 10 päivän ikäisiä, ja tosi haalea viiva vielä tänäkin aamuna. Toisin kuin viime siirron ja plussan jälkeen, ei nyt ole mitenkään riemukas mieli. Päällimmäisenä tunteena on tällä hetkellä pelko. Viimeksihän ilo loppui lyhyeen.

Jos nyt tiistaihin asti päästään, menen sitten veritestiin, joka antaa jo paljon selkeämmän kuvan siitä, onko raskaudella edellytyksiä jatkua.

Maria-71, vastailen sinulle tarkemmin hintakysymyksiin joko illalla töiden jälkeen tai huomenna aamupäivällä. Nyt täytyy valmistautua iltavuoroon (ja käydä ostamassa ennen sitä muutama raskaustesti...).

Aurinkoista päivää kaikille!
 
Mielettömän paljon Onnea plussasta s1980! :flower: =)

Niinhän se varmasti on, että keskenmenon jälkeisessä raskaudessa tunnelmat ovat varmasti vielä sekavammat kuin ekalla kerralla. Itsekin olen miettinyt, että mitenkähän sitä osaisi olla turhaa pelkäämättä sitten, jos toisen kerran tärppää. Eihän se pelko auta, mutta kun ei sitä osaa estää...

Ekalla kerrallakin oli yllättävää se, että tunnelmat sen plussan jälkeen olivat aivan toisenlaiset, kuin etukäteen olisi ajatellut. Etukäteen kuvittelin leijuvani aivan yläsfääreissä onnesta, mutta todellisuudessa aloin jo seuraavana päivänä plussasta huolehtia, että pysyykö sintti matkassa ja onko se kunnossa. Kun pääsin 12. viikolle olin jo varma, että se pysyy matkassa, joten huolehdin vain siitä, onko se kunnossa. Kunnes ilmeni, ettei se ollut enää aikoihin ollut oikeasti matkassakaan...

Näin jälkeenpäin ajatellen, pelkäsin ihan turhaan. Siis siinä mielessä turhaan, että se pelko pilasi sitä iloa, mistä olisin voinut nauttia niin kauan kuin sitä kesti. Hölmöä oli ollut myös salata raskaus kaikilta, koska KM:n jälkeen oli vaikeampaa odottaa lohtua ihmisiltä, jotka siinä vaiheessa vasta olisivat yllättyneet koko raskaudesta.

Seuraavaan mahdolliseen raskauteen mun aikomus on yrittää lähteä eri asenteella. Yritän iloita raskaudesta ja ajatella, että vaikka salama voi iskea samaan puuhun kahdesti, niin epätodennäköistä se on. Tiedän, ettei tämmöinen tilastoajattelu tässä asiassa kestä päivänvaloa, mutta pakko on lohduttautua jollakin tavalla.

No, sen ainakin tiedän, että keskenmenoon ei kuole. On pakko uskaltaa yrittää uudestaan. Ja onhan jokainen plussa kuitenkin iso mahdollisuus saada lopulta se lapsikin.
 

Yhteistyössä