Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

lullaby
Onnea zz85!
Mulla muistaakseni riitti joku hoitokaavio (jossa lukee myös että itsellinen nainen) tms. lastenvalvojalla. Oli jotain muitakin hoitoon ja alkuraskauden ultraan liittyviä papereita mut ei niitä tarvinnukaan.
Juuri tossa hain elatustukee 1,5kk sitten syntyneelle tytölle kelasta enkä muistanu kaikessa kiireessä yhtään että tietenkin siihen varmaan vaaditaan liitteeks se tehty isyydenselvitys, enkä oo vielä varannu aikaa koko lastenvalvojalle :D no täytyy laittaa ensviikolla vireille..
 
Viimeksi muokattu:
kaisuli87
Onnea zz85 pienokaisesta!

Itsellä psykologikäynti takana ja ensi viikolla edessä munanjohtimien aukiolotutkimus. Täytyy toivoa, että sekin tutkimus menee nappiin ja saadaan hoidot kunnolla aloitettua.

Mietin tänään, että mites noiden hoitojen kanssa soveltuu kausi-influenssarokotus? En enää tänään kehtaa soittaa tuonne klinikalle ja kysyä, kun kertaalleen soittelin sinne jo tänään ja aika kiireessä tuntuivat vastaavan.
 
  • Tykkää
Reactions: zz85
BB81
Onnea zz85 pienokaisesta!

Itsellä psykologikäynti takana ja ensi viikolla edessä munanjohtimien aukiolotutkimus. Täytyy toivoa, että sekin tutkimus menee nappiin ja saadaan hoidot kunnolla aloitettua.

Mietin tänään, että mites noiden hoitojen kanssa soveltuu kausi-influenssarokotus? En enää tänään kehtaa soittaa tuonne klinikalle ja kysyä, kun kertaalleen soittelin sinne jo tänään ja aika kiireessä tuntuivat vastaavan.
Tsemppiä :)

tuskin influenssarokotteesta haittaa on... (itsekin otin, enkä edes tajunnut miettiä olisiko siitä mitään haittaa), koska onpahan sitten valmiina jos sattuisi paksuksi pamahtamaan (sen voi tosiaan ottaa myös raskaana... mielestäni itse otin sen silloin vajaa pari vuotta sitten... mutta muisti pätkii ;)).
 
Tii_tu
Enpäs ole huomannut käydä lukemassa viimeisimpiä aiemmin. :)

Onnea lapsesta ja odotukseen aiemmille! (nimet tällä puhelimen ruudun kautta ei nyt muistu tarkasti )

Täällä osuu vaan koko ajan ovu-päivä sunnuntaille. Oon päättänyt toukokuisen epäonnistuneen inseminaatio jälkeen, että meen vain, jos saa ajan juuri sille päivälle. Vaikka ovat sanoneet, että maanantaina voisi mennä, jos sunnuntaina testi OK. En enää halua tuhlata rahojani turhaan.

Psykologikäyntiin.. Itselläni on hyviä kokemuksia ja vaikka olin paljon asioihin perehtynyt, niin tuli silti paljon uuttakin. Ajattelen myös, että se on tarpeen itsellisesti yrittäville. Joukossa, kun saattaa kuitenkin olla niitäkin, joilla voi omassa taustassa ja/tai nykyhetkessä olla jotain aiheita, jotka voivat vaikuttaa myös lapsen kasvatukseen sekä omaan jaksamiseen. Tietenkään työntekijän puolelta ei saa olla syrjivää tai epäasiallista kohtelua.

Maksuihin.. Minäkin ensikäynnin maksoin paikanpäällä ja sen jälkeen sai laskun. Olisi saanut maksaa sielläkin. Tuskin tarkistavat mh-merkintöjä etukäteen, kun luottoyhtiökin oli ainakin omalla klinikalla ulkoistettu.

Jospa nämä tästä etenisi. :)
 
  • Tykkää
Reactions: zz85
kirma82
Ehdin jo täällä iloita muutama viikko sitten, että heti ensimmäinen inseminaatio tuotti positiivisen tuloksen, mutta nyt maanantaina varhaisultrassa (viikko 7+0) raskaus paljastui järkytyksekseni tuulimunaksi :cry:. Toki olin tätäkin vaihtoehtoa välillä miettinyt, etenkin kun oireeni rintojen arkuutta lukuun ottamatta hävisivät parin testiviikolla olleen huonovointisuuspäivän jälkeen. Viime viikonloppuna pientä pahoinvointia alkoi kuitenkin taas olla ja menin ihan toiveikkaalla mielellä ultraan, en oikein tainnut kunnolla siis tähän vaihtoehtoon osata varautua.

Eilen jouduin tekemään lääkkeellisen tyhjennyksen kotona ja oli kyllä sekin todella järkyttävä kokemus, ainakin fyysisesti varmasti elämäni rankin päivä. Meni lähes puoli vuorokautta oksentelun, huonovointisuuden, huimauksen ja kipujen kourissa. Äitini onneksi tuli miehensä kanssa "seuraksi", joskaan minusta ei kyllä seuraksi ollut, kun en pystynyt juuri puhumaankaan ja makasin lähinnä vessan lattialla lämpimässä suihkussa, ainut mikä hieman helpotti oloa välillä. Huomasin vaan nopeasti etten uskalla jäädä yksin, jos olisin vaikka menettänyt tajuntani. Silmissä sumeni jo sohvan ja vessan välisellä matkalla. Kamalaa myös, kun mikään asento ei oikein tuntunut hyvältä: makuulla muuten paras olla, mutta oksentamista varten olisi pitänyt istua ja siinä taas huimasi... Ehdittiin jo tilata ambulanssi illalla, kun kivut tuntui vain pahenevan ja olisin muuten luultavasti joutunut jäämään yöksi yksin. Ambulanssia odotellessa meni kuitenkin niin pitkään, että aika yhtäkkiä huomasinkin oloni helpottuneen: ei huimannut enää, kipu lähes katosi ja teki taas mieli juotavaa, jopa syötävää. Tämän jälkeen olo onkin sitten ollut aika ok ja päällimmäinen tunne jo helpotus, että pahin on jo takana päin. Jotenkin eilisen fyysinen rankkuus sai sen maanantain psyykkisen järkytyksen taka-alalle, vaikka varmasti tämä tuokin tuleviin hoitoihin lisästressiä.

Olin ehtinyt muutamalle ystävälleni ja perheelle puhua raskaudesta ja koen tämän edelleen hyväksi, vaikka tuntuikin rankalta kertoa huonoista uutisista. Kaikki ovat olleet ihanasti tukena ja tuntuu hyvältä, etten joudu käymään tätä ihan yksin läpi.
 
Tii_tu
@kirma82 Voi ei!! Pelottavaa tuo kuvailemasi olotila. Ei ole tuo tullut itsellä mieleenkään.. (Noh. Ei tässä vielä ole saatu edes uutta yritystä kevään jälkeen.)

❤ Voimia! Hyvä toden totta, että sulla on läheisiä joiden kanssa puhua ja saa tukea!
 
Susanna38
Minulla ei ollut mitään papereita lastenvalvojankäynnillä, kun en ollut mitään papereita saanutkaan. Siellä piti vain allekirjoittaa lappu, jossa luki, että isyyden selvitys keskeytetään tietojen puuttumisen vuoksi, ja että ymmärrän, että tietojen piilottelu on rikos, tms. Hitusen siinä virnuilin lastenvalvojalle, että mitäs jos en allekirjoittaisikaan tätä, voisitteko käydä sieltä Tanskanmaalta selvittämässä sen luovuttajan, kun tarkemmin ajateltuna minulla ei ole mitään sitä vastaan, että saan luovuttajan tiedot heti eikä vasta sitten kun lapsi on täysi-ikäinen. Lastenvalvojan mielestä vitsi ei ollut hauska. :whistle::D:ROFLMAO:

Kirma82, voimia! Minulla havaittiin viime vuonna NT-ultrassa sikiön kasvun pysähtyneen 5 viikkoa aikaisemmin ja minullekin tuli eteen lääkkeellinen ,tyhjennys. Valitsin meneväni osastolle tyhjennykseen, koska lääkkeellistä tyhjennystä ei saa tehdä yksin, eikä lasten läsnäollessa, ja tuollaisia lapsettomia tukihenkilöitä ei juuri silloin sattunut olemaan saatavilla. Minullekin tuli tyhjennyksessä komplikaatioita, mutta osastolla oli turvallinen olo, ja sai vain löhötä sängyssä kun kolme hoitajaa ympärillä oli laittamassa kanyylia, ottamassa hemoglobiinia ja mittaamassa verenpainetta. Jos verenpaine tai hemoglobiini olisi laskenut liikaa tai lääkkeet eivät olisi vähentäneet verenvuotoa, olisi minulle tehty kaavinta päivystyksessä keskellä yötä ja siihen minut jo prepattiinkin, mutta sitä ei lopulta tarvittu. Tosiaan osastolla oli turvallinen olo, kun tiesi olevansa hyvissä käsissä. En minä olisi kotona osannut seurata verimääriä tai tiennyt, kuinka paljon on liikaa verta. En taatusti tekisi tyhjennystä kotona tämän kokemuksen perusteella. Fyysisesti se tuntui paljon rankemmalta kuin esikoisen synnytys, johtui varmaan siitä, että esikoisen synnytyksessä menetin verta 2 dl, ja tuossa tyhjennyksessä paljon enemmän.

Niin, ja minusta psykologinkäynti on tasan yhtä tarpeellinen kaikille odottajille, riippumatta siitä, ovatko itsellisiä vai eivät. Jos ei heteropariskunnilta sitä vaadita, niin sitten sitä ei tule itsellisiltä naisiltakaan vaatia. Ihan yhtä lailla heteropariskunnilla voi olla historiassaan tai nykyhetkessä asioita, jotka voivat vaikuttaa lapsen kasvatukseen tai kehitykseen, joten ihan vastaava lapsentekolupahaastattelu pitäisi toteuttaa myös kaikille heteropareille.
 
kirma82
Kiitos kannustavista viesteistä kaikille! Vaikka tuulimunasta olin jotain lukenut, en kyllä osannut siihen kunnolla varautua ja varsinkin tuo fyysinen puoli tuli yllätyksenä. Mitä jälkikäteen olen aiheesta lueskellut, tyhjennys osastolla kuulostaa kyllä huomattavasti inhimillisemmältä vaihtoehdolta. En ole varma, puhuiko lääkäri siitä vaihtoehdosta, sillä taisin olla sen verran shokissa, että osa puheista meni varmasti ohi. Minulle lääkäri kyllä sanoi, ettei haittaa, vaikka olisi yksin kotona, kunhan joku on tarvittaessa puhelimitse tavoitettavissa. Onneksi tajusin kuitenkin pyytää paikalle perhettä, suuren osan ajasta olin niin huonossa kunnossa, että jo puhuminen tai edes muiden puheen kuuntelu tuntui aivan ylivoimaiselta, joten en olisi uskaltanut jättää yhteydenpitoa puhelimen varaan.
 
Aamuska
Kuulostaa kamalalta @kirma82 , paljon voimia tilanteeseesi!

@Susanna38 Kirjoitat tosi osuvasti, että psykologin käynti olisi kaikille lisääntymistä suunnitteleville yhtä tarpeellinen ja on kamalaa, kun vain joiltakin se vaaditaan.

Olen tänne joskus kirjoitellut, eli oma hoitotaipaleeni on nyt kestänyt yli vuoden ja toivottua tulosta ei ole tullut. Paljon on ollut erilaisista syistä johtuvaa odottelua. Itselleni tulikin yllätyksenä se, miten hoidot voivat venyä ajallisesti tosi paljon.

Tilanne on nyt se, että jos haluan jatkaa, ainoa vaihtoehto on luovutetut munasolut. Onko täällä ketään, joka on tätä vaihtoehtoa "joutunut" miettimään? Mitä mietteitä tuo herättää? Minulle ei sinällään ole merkitystä, onko lapsi geeneistäni vai ei, mutta jos lisääntymiseen tarvitsee luovutetut solut kahdelta henkilöltä, niin tulee väkisinkin mieleen, että onko tässä mitään mieltä. Jos tämä on näin hankalaa, niin ehkä pitäisi keskittyä elämässä muihin asioihin (kun ei rahakaan puissa kasva). Myös se tulee mieleen, että onko tässä edes ikään kuin oikeutettu hoitoihin, kun ei tosiaan ole tarjota kuin yksi vanhempi.

Itse kyllä kannatan tätä vaihtoehtoa ja kannustaisin hoitoihin, mutta silti tämä herättää ristiriitaisia fiiliksiä ja jotenkin kiusaa mennä klinikalle tämän asian myötä.
 
zz85
Palaan vielä tuohon lastenvalvojan käyntiin, että täällä lastenvalvoja halusi klinikalla kirjoitetun todistuksen. Ensimmäisen kerran kun puhuimme puhelimessa, hän ei osannut sanoa miten menetellään ja oli soittanut Valviraan, jossa oli näin opastettu.
 
Tii_tu
@Aamuska Tuota olen itse miettinyt jo etukäteen vaikka inseminaatio tällä hetkellä hoitomuotona. Tai jo sitäkin, että jos tarvitsisi vaihtaa IVF:ään niin en tässä vaiheessa kuitenkaan usko, että yksin lähtisin siihen (mieli voi toki muuttua). Jotenkin se tuntuisi "huijaamiselta" juurikin siitä näkökulmasta, että mikä on tarkoitettu... Ja kun (vielä) ei iän puolesta täyttä paniikkia ole. Mietin, että onko tämä jotenkin vaiettu aihe keskustelussa vai ei kuitenkaan yleinen mietinnän kohde?

En tuomitse tai arvostele ketään siis joka on yksin missä vain hoidoissa. Tämä vain oman pään pohdintaa ja omalla kohdalla mietteitä. :)

Jotenkin elämä on nyt ollut niin kiireistä, että en tiedä miten tämän haaveen kanssa käy.. Eikä raha kasva puissa täälläkään. :/ Osasyynä toki elämään ilmestynyt miekkonen, josta tekisi mieli ottaa selvää voisiko sitä perhettä saada tulevaisuudessa hänen kanssaan. On tämä elämä joskus monimutkaista! Onneksi vielä on vähän pelivaraa iän suhteen (31v), mutta ei tätä kovin voi vitkuttaa. Tämä mieskin asiasta on tietoinen ja toisaalta pelkään, että säikäyttääkö se hänet, kun heti alussa puhutaan näin vakavia.

Uskon kuitenkin, että elämä menee niin kuin on tarkoitettu ja parhaalla tavalla. :) ❤
 
Susanna38
Aamuska, koska minulla on jo yksi lapsi hoidoilla tehty, päätin jo ennen hoitojen jatkamista, että toinen on täyssisarus tai sitten ei toista ollenkaan.

Minä päädyin IVF:ään ja alkiodiagnostiikkaan. Eli IVF:ssä kerättiin munasolut, hedelmöitettiin ne ja viljeltiin kuuden päivän ikäisiksi blastoiksi. Sen jälkeen niistä irrotettiin solu kustakin, pakastettiin alkiot, ja solunäyte lähetettiin testattavaksi. Tuloksena tuli alkiodiagnostiikasta että yksi testatuista alkioista oli terve, loput moninkertaisesti viallisia. Jos olisi tehty normaali IVF, olisi seitsemän alkiota pakastettu kolmipäiväisinä, ja huonolla tuurilla olisi tehty 6 turhaa alkionsiirtoa ja 6 turhaa negaa/keskenmenoa ennen kuin tuo ainoa terve olisi osunut kohdalle. Eli ainakin minulle alkiodiagnostiikka säästi aikaa ja rahaa, ja koska sieltä se terve löytyi, ei tarvinnut edes harkita lahjamunasoluja.

Onko sinulla mahdollisuutta alkiodiagnostiikkaan?
 
Aamuska
@Susanna38 Toki teoriassa olisi mahdollisuus alkiodiagnostiikkaan, mutta minun ei kannata enää tehdä hoitoja omilla soluilla. Saisin yhdestä IVF:stä 0-3 solua, joista 0-1 alkiota, joten ihan taloudellisestikin tuo homma ei ole kannattavaa. Oma hedelmällisyyteni katosi kutakuinkin täysin alle puolessa vuodessa hoitojen myötä. Olisi ollut henkisesti helpompaa, jos tilanne olisi ihan alusta lähtien ollut tosi huono.

@Tii_tu Saattaa olla, että itsekin nuorempana ajattelin jotenkin noin. Nyt tässä iässä ymmärtää, että nuorena elää vielä kuitenkin elämän "supermarketissa", jossa voi valita runsaista vaihtoehdoista mieleisensä ja kaikki ovet tuntuvat avoimilta (toki kaikkien kohdalla asiat eivät ole näin). Nyt elän elämänvaihetta, jossa alan ymmärtää, että vaihtoehtoja ei ole välttämättä valittavaksi asti, vaan elämää on rakennettava niistä palasista, mitä tarjolla sattuu olemaan (jos ylipäätään on). On oikeasti onnekasta, että munasolujen luovuttajia on, jolloin tässä lapsiasiassa on vielä yksi vaihtoehto. Aika näyttää, lähdenkö tuolle polulle. Olen jonossa luovutettuihin munasoluihin. Sinulla on vielä hyvin aikaa ja muutenkin hyvältä kuulostava tilanne, olet onnekas :) Kaikkea hyvää noihin hoito- ja parisuhdekuvioihin!
 
lullaby
Palaan vielä tuohon lastenvalvojan käyntiin, että täällä lastenvalvoja halusi klinikalla kirjoitetun todistuksen. Ensimmäisen kerran kun puhuimme puhelimessa, hän ei osannut sanoa miten menetellään ja oli soittanut Valviraan, jossa oli näin opastettu.
Näin se näkyy nyt olevan. Viimeksi 2,5 vuotta sitten ei vielä ollu näin tarkkaa, vaan hoitopaperit, joissa näky millon alkio siirretty ym., laskut, joissa näkyy luovutetut siittiöt, pakastesopimus, jonka otsikossa jo lukee "itsellinen nainen" ja oma sana riitti. Nyt joutuu hankkiin jonkun 36e maksavan lapun klinikalta. Pikku summa tietenkin muuhun verrattuna, ja ymmärrän kyllä miks tässä ei haluta jättää juuri huijauksen mahdollisuuksia (yrittäskö joku sellasta..?), mutta hiukan ärsyttävää jotenkin näin tarkka "kyttääminen".

Ja toinen tilitys, joka ei nyt varsinaisesti liity hoitoihin, mutta yh:na kannattaa varautua siihen että jossain tilanteissa voi olla ns. suurennuslasin alla ja kohdella alentavasti.. Esim. päiväkodissa joku virkaintonen hoitaja saattaa päätellä että koska on kaks pientä lasta, niin kyllä sulla täytyy olla raskasta, ja joutuu sen ilmotuksella käymään sosiaalitoimessa selvitteleen ns. avun tarpeen arviointia! Siis omalla sanalla siitä, että mielestään pärjää hyvin eikä tarvi apua, ei oo mitään merkitystä :devil: Toki ymmärrän, että saa ja pitääkin kertoo jos jollain ulkopuolisella herää huoli vanhemman jaksamisesta, mutta siinä pitäs riittää ihan keskustelu tarhan kesken, eikä ruveta väkisin sotkeen jotain ylimääräsiä tahoja mukaan. Ja tietenkin se sossun apupalvelu on hyvä olla olemassa niitä varten jotka sitä kokee tarvitsevansa, mutta siihen pakottaminen on samanlaista kyykytystä kun pakollinen psykologin puolto koko hommaan ennen hoitoja.
 
  • Tykkää
Reactions: Susanna38
Susanna38
Tuosta isyyden selvityksestä, täytyykin katsoa miten tämän seuraavan lapsen kanssa homma menee. Jos lastenvalvoja kovasti temppuilee, totean, että isä on tanskalainen, pituus niin-ja-niin pitkä, silmät sen-ja-sen väriset ja hiukset sen-ja-sen väriset, pankaas sitten selvittäen. :D
Enkä taatusti lähde mitään maksullisia todistuksia hakemaan, selvittely on lastenvalvojan homma, ei minun.
 
zz85
Olen käynyt Tampereen Ovumialla sekä Kati Pentillä että Candido Tomasilla, molemmista tykkäsin. Muista tuon klinikan lääkäreistä minulla ei ole kokemusta.
Minä myös olen käynyt molemmilla lääkäreillä. Ylipäätään koko klinikasta ei ole pahaa sanottavaa. Henkilökunta aivan ihanaa ja todella tervetullut olo!

Isyydenselvityksestä vielä sen verran, että mä en ainakaan koskaan saanut laskua todistuksen kirjoituksesta
 
lullaby
Tuosta isyyden selvityksestä, täytyykin katsoa miten tämän seuraavan lapsen kanssa homma menee. Jos lastenvalvoja kovasti temppuilee, totean, että isä on tanskalainen, pituus niin-ja-niin pitkä, silmät sen-ja-sen väriset ja hiukset sen-ja-sen väriset, pankaas sitten selvittäen. :D
Enkä taatusti lähde mitään maksullisia todistuksia hakemaan, selvittely on lastenvalvojan homma, ei minun.
Mä ymmärsin että muuten asiaa ei saada vietyä loppuun eli isyyden selvitystä keskeytettyä ilman sitä todistusta.. Liekö joku korkeemman tahon virallinen vaatimus nykyään, eikä valvojan päätettävissä? No voishan sitä piruuttaan kysyä kun menee viemään sitä, että maksaako kaupunki/valtio sen kulun ku kerta vaatikin tollasen, mutta tuskimpa.
Ovumiassa ainakin sanottiin että maksaa sen verran kun kysyin soittaessa. Todistus on tullu, mut laskua ei oo näkyny..
Ja joo, oon siis käyny siellä ja useimmiten J.A:lla, joskus K.P:llä. Molemmissa on puolensa, mut yleensäkään en oo yksityisellä saanu päättää niin paljoo asioista (esim. pitkä vai lyhyt kaava, mitä lääkkeitä, punktion ajoitusyritys, siirretäänkö 1 vai 2..) kun ennenmuinoin julkisella.
 
Susanna38
Minulle on täysin yhdentekevää, saavatko he vietyä sitä loppuun vai ei. Eipä noista yhdenillan jutuistakaan mitään virallisia todistuksia myönnetä, ihan yhtä lailla ne ovat äidin sanasta kiinni. Lastenvalvoja hakekoon maksulliset todistukset omilla rahoillaan, tuo on taas yksi tapa kyykyttää itsellisiä naisia.

Isyyslain perusteella on vain velvollisuus pysyä totuudessa, missään ei mainita, että äidin pitäisi ruveta maksamaan kolmansille osapuolille mistään todistuksista. Laissa sanotaan kyllä, että maistraatti voi selvitellä asioita suoraan esim. majoituslaitosten kanssa, joten eiköhän maistraatti voi selvittää asiat ihan itse suoraan klinikankin kanssa. Maistraatti yrittää siis teettää omat työnsä itsellisillä äideillä, ja yrittää saada itselliset äidit vielä maksamaan maksut maistraatin puolesta.
 
Viimeksi muokattu:
lullaby
Laskua ei ole edelleenkään tullu, liekö unohtaneet tai lääkäri jätti hyvää hyvyyttään laskuttamatta. Enkä aio kysyä :D
Joo, eipä tuo muakaan muuten liikuta, saako vietyä loppuun, mut lähinnä jos kieltäytyisin jostain niin pelkäisin, että sattuukin oleen v***umaisempi viranomanen, niin sehän voi sit ilmottaa Kelalle, että "äiti on yhteistyöhaluton isyyden selvityksessä" tms. ja uhattais laittaa elatusmaksut jäihin, ennenkun viedään loppuun! Tai en tiedä voisko olla virallisestikin peruste sen lakkautukselle..? Oonkin usein todennu että pääsee helpoimmalla kun tekee vaan mitä käsketään, tai mahdollisesti menee vielä vaikeemmaks..
Mut onhan tää(kin) tosiaan epäreilua kyykyttävää kyttäämistä kun pitää hirveesti todistella jotain, siinä missä jotkut voi vaan yksinkertasesti todeta että oli joku random yhdenyönjuttu...