Yksinäinen nainen keinohedelmöityksessä?

Ihanaa, kun kerroit omasta raskaudestasi @BB81 , helpottaa vähän kun tietää, että on muillakin ollut samanlaisia ajatuksia! Ja ihana myös, että syntymän jälkeen olikin sitten ihan toinen olo, vaikka koko raskauden ajan oli ollut vaikeaa :love:

Mä toivoisin vaan nyt pääseväni tästä pahoinvoinnista eroon! Oksetus alkaa heti, kun herään ja jatkuu siihen saakka, kun menen nukkumaan... Syöminen saattaa auttaa sen aikaa, kun syö, mutta muuten ei sekään. Ostin pahoinvointirannekkeet, mutta niistäkään ei oikein ole apua. Koiran kanssa on ihan tuskaa käydä ulkona, kun liikkeelle lähtö pahentaa heti oloa, ja monesti olen vaan purskahtanut itkuun kun pääsen takaisin kotiin. Olen ollut koko tämän viikon pois töistä, saa nähdä pitääkö huomenna pyytää lisää sairaslomaa kun on eka neuvola.

Sori, tämä nyt oli tällainen valitusvirsi...
 
Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen (olisikohan jopa vuosi vierähtänyt viime kerrasta). Eli tosiaan toukokuussa 2016 mulle syntyi tytär toisen inseminaatio kerran tuloksena. Jo esikoista odottaessa olin varma, että tulen haluamaan toisen lapsen. Tämän vuoden tammikuussa otin yhteyttä lapsettomuusklinikkaan ja ensikäyntiaika sovittiin tammikuulle. Eka inssi yritys olisi ollut tammikuussa, mutta oviksen pahus osui lauantaille, joten piti sitten odotella kuukausi eteenpäin. Helmikuun lopulla päästiin vihdoin tosi toimiin ja inssin tekoon. Eilen tein raskaustestin ja olin pyörtyä silkasta onnesta, kun testi näytti PLUSSAAAAA . En voi vieläkään uskoa tätä todeksi, että näin helposti kaikki sujui tälläkin kertaa. Nyt vaan täytyy peukut pystyssä toivoa, että pikku ystävä pysyy mukana alusta loppuun saakka .

Kaikkea hyvää teille raskautta yrittäville ja jo plussan saaneille ❤.
 
Täälläkin pitkästä aikaa aktivoitumien eessä.
Mulla on viimein mahdollisesti hoidot alkamassa piakoin, kohta edessä käynti klinikalle tällä viikolla.
Kauen pitkä on tämä tie kyllä jo ollut, jännittää kauheasti pääseekö nyt aloittamaan hoitoja tällä kertaa viimeinkin. Minähän ole käynyt ekan kerran klinikalla jo 1½ vuotta sitten, mutta jo kahdesti haivaittu siellä kysta joka täytynyt leikata, joten leikkausjonoissa julkiseen hoitoon on aikaa sitten mennytkin...
Nyt kävi taas ihan uskomattoman onneton tuuri, viimeisin leikkaus oli lokakuussa, jossa toinen kystani leikeltiin. Menetin siinä toisen munasarjanikin... noh ei se riittänyt, vaan kolmas kysta havaittiin pari kuukautta myöhemmin kun yritin yksityisellä taas hoitoihin päästä. Tai ei sitä ees kystaksi tajuttu, mutta kuitenkin, nyt se viimein on tutkittu julkisella kystaksi. Tällä kertaa ei leikata kun olo on toistaiseksi ok, saas nähdä lähteekö kasvamaan. Kuulemma niin iso riski että taas menee jotain pieleen leikattaessa ja sitten voisi lapsettomaksi jäädä...
Ärsyttää vain, en tiedä ketää kellä tulisi noita kystia näin usein.

Nyt on sitten viimein julkisen puolen lääkärien "lupa" aloittaa hoidot, toivottavasti ne yksityisellä nyt suostuisivat myös siihen. Jännittää kauheasti, kun nää kystaleikkaushässäkät on vieneet niin paljon aikaa että lääkäri jolla yksityisellä asioin ei enää kuulemma töissä ole.
Jotenkin jännittää kauheasti että millainen tämä uusi lääkärini on. Netistä olen kyllä lukenut sinänsä hänestä hyvää, mutta miten lie yksin lasta hankkivaan oikeasti suhtautuu.
Tuo aiempi lääkärinihän suhtautui aika nuivasti vaikka asiallinen olikin, mutta hiukan elättelen toivoa että tämä lääkäri olisi siinä melessä miellyttävämp. Kun nyt olisi niin tärkeää että saisi hoitoja nopeasti käyntiin ja oisihan se mukavaa jos lääkäri oisi hommassa ns. minun puolellani, hmm...

Jännittää kovasti. Ja kunpa en nyt mainailisi itselleni epäonnea, tuntuu että aina kun olen täällä koittanut aktivoitua kun hoidot on lähestyneet niin takapakkia on kuitenkin tullut ja taas jäätävä taka-alalle haaveilemaan vaan.

Isot tsempit odottajille, teillä on homma jo hyvässä vauhdissa! Ja muille tsemppiä että kaikki menisi toivottuun suuntaan!

Ja @Ellimeelia et ole ainoa nuoremman puoleinen. Minä täytän tänä vuonna 27v, mutta hoitoihin tosiaan hakeuduin jo 1½ vuotta sitten 25 vuotiaana. Kyllä minä olen kovasti monelta lääkäriltä saanut kuulla olevani vielä kovin nuori ja että minun tulisi sen takia miettiä vielä. Mutta minulla ainakin prosessi on tosi vaikea ollut vaikka olen nuori, ei se nuori ikä takaa että olisi aikaa ootella ja miettiä lasta vasta joskus kolmissakymmenissä... Minulla on kystaongelmani ohella lisäongelmana kohdun rakennevika, joka altistaa keskenmenoille. Se oli yksi syy miksi jo nuorena tälle tielle lähdin, en tosiaankaan halua tai uskalla odottaa että tulee vielä iän tuomat vaikeudet lapsen hankkimiseksi...
 
Viimeksi muokattu:
Noniin, täällä tuli lääkärillä käytyä ja nyt on ainakin alustavaa hoitosuunnitelmaa tehtynä. Ilmeisesti mulla kokeillaan suoraan IVF-hoitoa, ei kuulemma olisi luultavasti mitään toivoa pelkällä inseminaatiolla... Vaan vielä pitää ottaa verikokeita sun muuta, luovuttaja ja muut jutut katsoa.
Vähän kyllä jännittää kun kovasti varoiteltiin noista hyperstimulaatioista ja muista riskeistä, kuulemma minulla on erityisen iso riski kun on pcos ja kystia on riittänyt, onnistuuko tämäkään sitten... äh. Pitää yrittää olla toiveikas.

Ketkäs täällä on IVF-hoitoja käyneet läpi, ilmeisesti jotkut on, mitä pikkusen taaksepäin selasin ketjua? Osaako kukaan antaa mitään hinta-arviota? Nuo klinikan yleiset hinta-arviot tuntuu niin suuntaa-antavilta vain... olisi mukava hahmottaa miten pitkälle säästöilläni pötkii tämän asian kanssa, kun jotenkin en jaksa uskoa että heti onnistumisia tulisi...
Eli jos joku on lähiaikoina IVF-hoitoja käynyt läpi niin kuinka paljon meni lääkkeisiin ja ultriin? Esitteen mukaan ultria tulee ainakin kolme, ilmeisesti varmaan enemmänkin, siihenkin saa hyvin rahaa palamaan, vaikka tietysti itse varsinaiset toimenpiteet ja lahjasolut on kallein paukku... mutta entä lääkkeet, harvassa paikassa avataan niitten hintaluokkaa?
 
justhope, mulla on maksaneet suunnilleen 3-4 tuhatta kerta (sis. 2-3 ultraa), miinus jälkeenpäin saatavat kelakorvaukset, viimeks noin 350e. Yleensähän noita ei yksinäisenä saa, mutta hedelmälmällisyyteen vaikuttavan sairauden (endon) takia oon saanu. Lisäks mulla oli vuosien kotiyritystäkin exän kans taustalla ja aiempia tuloksettomia hoitoja. Sinäkin voit hyvinkin saada kelasta apuja tuon pcos:n takia, ja varmaan lääkäri laittaakin sulle sairauslausunnon sitä varten, tai kannattaa pyytää jos ei laita.
Lääkkeisiin menny aina useepi satanen, ja tullu vuoden ekasta hoidosta ns. korvauskatto täyteen. Sen jälkeen ne onkin lähes ilmasia, eli 2,5e/lääke. Yksinäiset ei taida yleensä saada näistäkään mitään alennuksia mutta eiköhän sullakin tähän oo hyvä mahdollisuus sairauden takia. Tuntuu olevan lääkärikohtasta laittaako reseptiin rastin kohtaan "sairauden hoito" (kuten mun mielestä kuuluis sillon kun sairasi on) vai "muu", ja jos ekaan, niin niistä saa alennusta jo ostaessa. Muuten nekin joutuu hakeen jälkikäteen kelalta.
Sittiöiden hinnat on noussu hirveesti viime vuosina, nyt ne taitaa olla käsittelyjen kera jotain 800-900 (sisältyy tohon loppulaskuun).
Pakastesiirrot maksaa sit erikseen noin 1000e kerta. Niistä on tullu kelalta takasin n.150e.
Tietysti hinnat vaihtelee eri paikoissa, ja kannattaa vertailla, jos vaan on useempia vaihtoehtoja.
 
Viimeksi muokattu:
Voi kiitos lullaby tarkasta vastauksesta! :) Heti hahmottaa ainakin vähän paremmin mihin luokkan hinta voi asettua.
Mitenkäs muuten tuo siittiöhomma näissä IVF-jutuissa, "rittääkö" siitä yhestä siittiömaksun määrästä jokaiseen munasoluun mitä tuossa kerätään? Vai onko maksu tiettyä munasolumäärää kohti? Tai jos oikein olen ymmärtänyt niin eikös ne munasolut heti tuoreeltaan hedelmöitetä ja niistä sitten sen jälkeen katsota mikä on kelvollinen ja laiteta sinne pakkaseen... vai?
 
Samalla siittiösatsilla hedelmöitetään kaikki, ja se on aina saman hintanen, solumääristä riippumatta.
Kaikki munasolut yritetään hedelmöittää tuoreeltaan, joku useimmiten siirretäänkin samassa kierrossa (jollei mitään estettä tule) ja loput alkiot viljelyn jälkeen pakkaseen. Yleensä kai laadultaan parhaasta päästä aletaan siirtää ja loppuja seurataan tilanteen mukaan, jopa 6 päivää ennen pakastusta.
 
Minulle tehtiin IVF syksyllä 2016. Tarkkaa hintaa en ole vieläkään laskenut ;) mutta noin karkeasti minulla maksoin siittiöt 1800 euroa. Silloin piti maksaa luovuttajan varauksesta ja lukitsemisesta (vain viisi sai käyttää samaa luovuttajaa Suomessa) 1000 euroa. Sen lisäksi olkia piti tilata kaksi kappaletta varmuuden vuoksi (toinen on edelleen pakkasessa), silloin olivat 800 euroa yhteensä. Päälle tuli sitten jotain euroja kuljetusmaksuista. Lääkkeisiin sain vahingossa KELA karvauksen, mutta sain sen jälkeen päätöksen, että tulevaisuudessa lääkkeitä ei korvata, koska en ole niihin oikeutettu ja päätös olisi pitänyt näyttää hoitavalle lääkärille (olin silloin paksuna, joten paperi jäi näyttämättä ;)). Koska itselläni on valmiiksi astma, olin jo kuluttanut lääkekaton lähes tappiin, joten lääkkeistä maksoin vain muutaman satasen (luteronit eivät ollee kelakorvattavia ollenkaan, joten ne meni omasta pussista). Muuten olisivat maksaneet noin 1500 euroa. Itse IVF verikokeineen ja ylimääräine lääkärikäynteineen (hoitoon kuului kaksi ultraa, itse kävin kolmannessa omaan pussiin) maksoin reilu 3000 euroa. Sen päälle tuli alkiopakastusmaksut, joten koko hommalle hintaa tuli karkeasti 6500 euroa. Koska lääkkeistä tuli noita KELA korvauksia, maksoin itse lystistä vajaa 6000 euroa.

En tiedä kuinka helposti tuon KELA korvauksen hoitoihin saa. Alustavasti puhuttiin, että vaikeaa on. Minulla toinen munasarja ei reagoinut hoitoihin ollenkiin ja yllätyssektiossa todettiin yllätysendometrioosi (oli molemmissa munasarjoissa, kohdussa ja vatsassa kiinnikkeitä) ja kohdussa kaksi myoomaa, joten tuskin olisin ilman IVF onnistunut ylipäätänsä paksuksi tulemaan. Korvausasioista varmaan keskustellaan ensi syksynä, kun lähden pakastepullia sulattelemaan :)
 
justhope: Onpa sinulla ollut haastava taival :( Toivottavasti pääsisit nyt hoitoihin! Onneksi olet vielä nuori, niin sinulla on vielä hyvin aikaa (fyysisessä mielessä). Sinällään en ymmärrä, miksi pitäisi odotella odottamisen ja nuoruuden vuoksi, jos tiedät hyvin, mitä haluat :)

Nuo IVF-lääkkeet maksoivat itselläni noin 1000 euroa, mutta uskoisin, että sinulla menee muutama satanen vähemmän, kun olet nuori ja sinulla on pco. Nuo stimulaatiolääkkeet ovat kalliita ja sinulla niitä menee varmaan reilusti vähemmän kuin näin vanhalla akalla, joten maksettavaa jää vähemmän. Jarrulääke on myös hintava, mutta muut ovatkin sitten "normaalimman" hintaisia. Omalla kohdalla IVF:n hinta on asettunut 3000-3500 välille. Kai se riippuu siitäkin, paljon alkioita tulee ja montako ultraa on eli enemmänkin voi maksaa.

Onnea matkaan :)
 
justhope: toivottavasti nyt on vaikeudet selätetty!
Jäin pohtimaan, että eikö edes sairauden takia pääse itsellinen nainen julkiselle puolelle? Silloin tulisi maksut paljon halvemmiksi, käytännössä lääkkeet maksukattoon asti ja poliklinikkamaksut. Toki yksityinen puoli on nopeampi reitti. Tsemppiä kuitenkin!

Tsemppiä ja onnea muillekin!

Itselläni pahoinvointia on vieläkin satunnaisesti, vaikka vko 30 jo menossa, onneksi harvoin ja vähän kuitenki.

masussa kaikki kuitenkin hyvin ja ison sisaruksen kanssa jo vähän jännitettään tulevaa :love:
 
Marsunen, ei pääse vaikka ois mikä sairaus. Niillä ei oo sellasta lahjasolupankkia mitä yksityisillä, tai ainakaan sillon ei ollu kun ite jouduin lähteen sieltä. Muutenkin taitaa olla edelleen niin että julkisella hoidetaan periaatteessa vaan (hetero)pariskuntia.
 
@justhope kyselit hinnasta, kommentoin vaikken tähän ketjuun muuten kuulu: mulle tehtiin 2 IVF yksityisellä ja Excelöin kaikki kulut. Niinkuin ehkä tiedät niin eka kierros on monesti vähän lääkecoctailien "testailua", kun ei voida tietää miten kukin reagoi eri lääkemääriin. Sama siis mullakin, eka IVF ei tuottanut tulosta kun munikset ei kasvaneet lääkemäärillä tarpeeksi. Toisella kertaa sitten toimi kaikki täydellisesti, 23 solua kerättiin punktiossa ja 8 alkiota saatiin pakkaseen. Mulle on tehty siis pelkkiä pakastesiirtoja, ja nyt poika tuhisee sängyssä :):love:

Ekassa IVF:ssä lääkkeet maksoi n. 700€ (meni kahden eri vuoden puolelle jolloin harmillisesti lääkekatto ei täyttynyt), toisella kierroksella n. 500€ (ja sitten tulikin lääkekatto täyteen), kun ei ollut niin paljon kokeilua ja säätöä vaan saatiin heti paremmat lääkeannokset. Lugesteronista ei tosiaan saa vissiin kukaan kelakorvausta. Mulla hoidosta sai kela-vähennykset kun on PCO. Mutta ne oli lopulta aika pieniä summia, joitain satasia kaikein kaikkiaan.

Kaksi kierrosta IVF:ää maksoi yhteensä käynti- ja toimenpidemaksuina reilu 7000€, ekalla kierroksella taisin tosin ravata ultrassa varmaan viisi kertaa ennen punktiota... Lisään vielä että mulla meni ainakin alusta loppuun labrakuluihinkin reilu 300€. Mittailtiin alussa AMH, prolaktiini, FSH jne... sitten hcg:tä molemmilla kierroksilla monta kertaa (tosin itse halusin käydä kaksi tarkistusmittausta). Näistäkin sitä vaan kertyy hintaa.

Eli yhteensä kaksi kierrosta IVF maksoi meille n. 10 000€. Tämä sisältää kaikki alusta loppuun, suunnittelut, labrat, miehen siittiötouhut, lääkkeet, ultrat ja tossa summassa tosin on mukana jo ne luget joita käytin rv10 asti. Aikaa tässä lystissä meni yksi vuosi, että kyllä sai joka kuukausi kuvetta kaivaa...

Toivottavasti tästä oli apua. Tsemppiä hirveästi hoitoihin!
 
Kiitos taas vastauksista. Ja huhhuh, kymmenen tuhatta kuulostaa tosi hurjalta summalta MyMa! Mutta olen ajatellut että pitää tämä tie kokeilla rohkeasti, vaikka hintavaa on - ja vaikka vähän pahoin pelkään että tulenko itse koskaan syliin asti lasta saamaan.
Minä niin paljon pelkään kun on tää rakennevikainen kohtu, kun se altistaa keskenmenoille... tietysti lääkärit on sanoneet ettei sitä voi etukäteen tietää, vaan joillain voi mennä raskaus ihan ongelmitta ja lapsi mahtua hyvin kasvamaan.
Sitä vaan pelkää että kroppa pettää tässäkin, mikäli kroppa nyt ees reagoi toivotulla tavalla hoitoihin. PCOS:n takia jännittää kun lääkäri kertoi että voi lääkkeet kasvattaa kystiakin, tätä olemassa olevaakin kystaa... Kauhukuvani on että mulle kasvaa hoitojen myötä pelkkiä kystia eikä munasoluja lainkaan, hyh.

Vaan enemmän sitä katuu jos ei ees yritä. Menkööt rahaa, on se sen arvoinen asia, ainakin sitten tietää yrittäneensä!

Miten muuten te muut selvisitte siitä munasolupunktiosta? Saitteko ketään ystävää tms tueksenne? Entä saakohan siinä helposti nukutuksen jos haluaa, jos liikaa jännittää? Minä ihmettelen täällä itseäni, en jännää tavallisesti mitään toimenpiteitä ja olen hyvinkin rutiinoitunut lääkärikävijä (paitsi hammaslääkärikäyntejä, niitten tuoma kipu on erilaista kipua :rolleyes:) mutta tuo punktio kuulostaa niin hurjalta ja kivuliaalta että. Varsinkin kun yhessä kystan poistoleikkauksessa sain mitättömän syyn myötä kokea heräämössä suurinta kipua mitä elämäni aikana on tullut koettua, semmoista ettei ees lääkkeet auttaneet vaan nukuttivat uusiksi kivunaiheuttajan poistoksi... liekö siitä kokemuksesta koko ajatus tuon alueen kovista kivuista pelottaa, heh...
 
justhope, oon ollu yksinäni punktioissa, enkä sinne sillee ketään oo kaivannukaan. Tosin olihan sillon jo yksityiselle mennessä aiempia kokemuksia julkiselta (jossa exä oli kahdessa ekassa mukana), ja tiesin mitä on tulossa ja ettei oo mikään paha juttu :) Yhtä punktioo lukuunottamatta kaikki muut 6 on sujunu kivuttomasti tai lähes kivuttomasti, ja joskus vaan ihmetelly että koska niitä soluja nyt aletaan kerään, niin ne on kerätty jo! Eli jos ei erikoisempaa tuu että esim. ois jokkut rakkulat hankalammassa paikassa, niin koko homma on ohi alle 10 minuutissa. Varmaan riippuu paikasta miten helposti nukuttaa, mutta sanosin että rohkeesti vaan ja kipulääkettä saa aina lisää jos siltä tuntuu! Todennäkösemmin et ehdi huomatakaan kun ne on kerätty. Siinä annetaan niin vahva lääkitys juuri ennen operaatioo että olo tuntuu pelkästään rennolta ja mukavalta eikä haittaa mitään vaikka vähän sörkitään :)
Kivuliainta mulla yleisesti ottaen on ollu kanyylin laitto käsivarteen ennen toimenpidettä ja aiemmin myös puudutteiden laitto emättimeen, mutta nykysin kai ne on vaihtanu ainetta kun sekään ei oo enää viime kerroilla sattunu. Ilmeisesti siinä yhdessä kivuliaammassa hoidossa (julkisella joskus kauan sitten) puudutteet ei ihan osunu oikeisiin kohtiin ja siks tunsin paremmin mitä tehtiin. Se lääkäri joka sen sillon teki oli mulla vain sen yhden kerran. Joskus jos munasarjaa on jouduttu vähän paineleen eri asentoon jotta kaikki saatas kerättyä, on saattanu tuntee hiukan sellasta kaivelevaa tunnetta mutta ei sekään oo likikään sietämätöntä ollu.
 
  • Tykkää
Reactions: Marsunen
Ensimmäinen inssi oli tänään, nyt pitäisi jännätä pari viikkoa :D koko alkuviikko odoteltiin, irtoaako munarakkula ollenkaan (saatiin letrozoleilla hyvä vaste, mutta rakkula vain kasvoi 22 mm kokoiseksi irtoamatta), ja eilen pistettiin pregnyliä irtoamisen takaamiseksi. Onko muilla pregnyliä saaneilla ollut pistoskohta todella kivualias? Itse en nukkunut viime yönä juuri ollenkaan kärvistellessäni sitä.
Mutta itse toimenpide oli helppo ja nopea ja nyt pitäisi yrittää olla stressaamatta :D
 
Julkisella puolella ei tehdä hoitoja lahjasoluilla, ei edes heteropareille.
https://yle.fi/uutiset/3-9368438

Nyt en ole juurikaan käynyt palstalla, koska olen jotenkin halunnut työntää asian pois mielestä syksyn keskenmenon jälkeen, hoidoissakaan en ole käynyt.

Olen taas aloittanut työt, ja pakko sanoa, että töissäkäynti ja lapsen päivähoito on aika haastava yhdistelmä. Ihan jo kellonaikojenkin suhteen. Jos työpaikalla pitää olla se 8 h, matka töistä kotiin kestää tunnin suuntaansa ja päiväkoti on auki 10 h, ei jää muuta vaihtoehtoa kuin olla aina myöhässä ja lähteä töistä etuajassa. Ja silloinkin lapsi on tosiaan päiväkodissa 10 h/vuorokausi, joten yhteinen hereilläoloaika lapsen kanssa rajoittuu pariin tuntiin illalla ja tuntiin aamulla, jotka nekin ovat täynnä hösellystä, eli siihen ei mahdu mitään muuta kuin kaupassakäynnit, syömiset ja ilta- ja aamutoimet. Jos joku kysyy, kuka minun lapseni kasvattaa, on vastaus selkeästi päiväkoti, koska vaikea on nukkuvaa lasta kasvattaa, ja hereillähän en taaperoani juurikaan tapaa paitsi viikonloppuisin.
 
Aikoinaan julkisella kun kyselin lahjasoluista, niin kuulema niin ois ollu mahdollista että esim. munasolut ois joku tuttava luovuttanu (mulla siis endo). En tiedä oisko sama koskenu sitten siittiöitäkin yksinäisenä, jolla on lääketieteellinen syy/hedelmällisyyteen vaikuttava sairaus.. vai onko sekin vaihtoehto vaan pariskuntina hoidettaville eli jos miehessä ois vikaa.
Tosta linkistähän saa vähän sen kuvan että sairauskin vois käydä perusteeks, ja jos vaan solujen saanti ois ite hoidettu. Nykysinhän ne tuttavan lahjasiittiötkään ei kannata, jollei sitten ois julkisellakin erikseen mahdollista sopia ettei oo mitään juridisia oikeuksia tai velvollisuuksia ja on pelkkä lahjottaja. Mutta enää tuskin niin vois mennä että esiintyis (sinkun) tuttavan kanssa pariskuntana, kun en tiedä voisko lastenvalvoja saada esim. kelan kautta jotenkin selville että lapsi ois tullu hedelmöityshoidoilla ja sillonhan isänkin henkilöllisyys on aikalailla selvä, ja uusien sääntöjen mukaan äitikään ei voi kieltää isyyden selvittämistä/vahvistamista.
Joka tapauksessa munkin oli pakko lähtee lopulta yksityiselle kun vuodet vieri eikä ketään tuttavaa löytyny avuks, että noita asioita ois tarvinnu alkaa selvittääkään, ja anonyymien soluja niillä ei ilmeisesti edelleenkään ole missään säilössä.
 
Hei vain kaikille!

Tässä muutaman viikon lueskellut palstaa. Lohduttavaa, mutta silti samalla lohdutonta. Olen 30-vuotias ja isäehdokasta ei vain ole elämässä osunut kohdalle. Nyt vauvakuume-ikäkriiseily pakotti toimimaan.

Olen nyt tämän vuoden puolella saanut itseni selvittämään oman paikkakunnan yksityisen vaihtoehtoa ja ajan ensikäynnille olisin saanut jopa seuraavaksi aamuksi. :D Hulluutta! En ihan vielä ollut valmis siihen.

Rahaa ei säästössä ole eli jostain pitää rahoitusta saada. Ts. Lainaahan tässä tarvitaan.

Olen saanut itseni yllyttymään nyt niin kierroksille, että pelkään mikä onkaan oma reaktio, jos ensikäynnillä tulee tietoon jotain vaikeuksia. Itse olen ajatellut inseminaatiota lahjasiittiöillä. Olen yrittänyt muistuttaa itseäni, että ekalla kerrallahan ei todellakaan välttämättä tärppäät ...... Mutta silti huomaan suunnittelevani käytännön asioitakin. :cry: Toivon lasta niin paljon. <3

Tsemppiä kaikille tälle tielle!
 
Voi Tii_tu! Mene vaan rohkeasti ensikäynnille, siitä sitten voi pikkuhiljaa edetä omaan tahtiin.

Mutta sitä sun täytyy miettiä paljon, että oletko valmis tekemään lapsen YKSIN. Siis oikeasti yksin. Uskon, ettei kukaan lastaan kadu, mutta jos samalla on ns. "miehen kaipuu" tai kaipuu olla "perusperhe", niin minä suosittelen odottamaan, ettei elämäntilanne tule liian raskaaksi lapsen kanssa.

Sulla kuitenkin on aikaa, varsinkin jos käyt tutkimuksissa tässä vaiheessa (ettei siis ole isoja yllätyksiä hedelmällisyydessä).

Lohdutonta ei ole muuta kuin se, että olet lohduton. Älä ole, asiat järjestyy <3
 
Kiitos Marsunen viestistä. Ehdinkin jo varata ajan aiemmin. Pian siis viisaampi!

Kyllä. Olen asiaa miettinyt pitkään ja mielessä on ollut jo monia vuosia myös yksin lapsen saanti. Eli olen siihen hyvin valmistautunut (Noh, niin hyvin kuin mihinkään niin suureen kuin lapsen saantiin voi valmistautua :D). Aiheesta olen lukenut paljon ja elämässäni on vahvat verkostot. Olen tähän asti antanut aikaa, josko elämään tulisi puoliso, joka haluaa myös lapsia. Valitettavasti näin ei ole tapahtunut. Yksin en koe mahdollisen lapsen kanssa jääväni, rakastavia ihmisiä on lähipiirissä paljon. En halua hukata enää hetkeäkään, hedelmällisyys kun laskee koko ajan. :)

Harmi, että tuli nyt tunne, että tarvitsee perustella asiaa täällä. Vaikka et varmaan sitä niin tarkoittanut. (y) Tiedän siis mihin olen ryhtymässä ja luottavaisin mielin etenemässä. :love: Perus jännitystä vain!

Kiva, kun on tällainen palsta, jossa on samassa tilanteessa olevia!

Kuinka sinun tilanteesi on tällä hetkellä @Marsunen ? :)
 
Kiva kuulla Tii_tu, että asiat on järjestyksessä, sitten kuule ei muuta kuin anna mennä :love: Sulla on selvästi asit pohdittuna, ilmeisesti vain jännittää ;) se kuuluu asiaan. Eikä tietenkään tarvi täällä perustella mitään kenellekään, mutta jos pohdituttaa tms, kannattaa pohtia porukalla. Siksi täällä ollaan (y)

Itselläni on n. 7 viikkoa laskettuun aikaan, että aika muhkea meno. Esikoinen on 3v ja selkeästi prosessoi tulevaa, mutta ei taida ihan tajuta (hänkään) koko faktaa :D että jänniä aikoja!

Mitäs muille kuuluu?
 
Täällä jännätään tulevaa viikkoa, viimein kierto siinä vaiheessa että pitäisi toivoakseni pystyä aloittamaan ivf-hoitojen piikittelyt ja alkaa kasvattamaan munasoluja. Jännittää, kovasti! Toivon niin että kaikki menisi hyvin, kun lääkäri niin on varotellut että mulla riskit komplikaatioihin on normia isommat.

Tulipa mieleen semmoinen että mitä vitamiinilisiä syötte? Minulla lääkäri sanoi että nyt pitäisi jo raskautta yrittäessä etukäteen syyä μg foolihappoa ja 50μg d-vitamiinia. Nyt olen toistaseksi syönyt yhtä monivitamiinivalmistetta jossa on foolihappo ok ja lisäksi erillistä d-vitamiinia niin että sitä tulee 40μg yhteensä, kun en "tähäni hätään" ehtinyt etsimään parempaakaan. Vielä kun ivf-hoitojen aikana ei kuulemma saa syyä omega3:a mitä moneen monivitamiinijuttuun tuntuu olevan lisätty.
Onko jollain täällä tiedossa joku merkki jossa nuo suostukset täyttyy? Tai mitä syötte itse, paljonko, oletteko saaneet eri ohjeita?
 
Kävin viime viikolla ensikäynnillä klinikalla ja siellä kysyin asiaa. Olen käyttänyt Berocca-poretablettia jo jonkun aikaa sekä lisäksi d-vitamiini & kalsiumyhdiste, koska d-vitamiini on ollut liian alhainen jo pitkään, ja kalsiumkin kaivannut buustia. Berocassa sanoi lääkäri olevan riittävästi foolia. En toki tiedä onko eroa, että minulla ei hedelmällisyydessä mitään esteitä ole tiedossa ja ekana hoitona suunnitteilla sitten inseminaatio.

Eka psykologin lahjasoluneuvontakin takana. Herätti paljon ajatuksia, ja koin hyväksi esimerkit. Viikon päästä seuraava aika. Sen jälkeen onkin kiinni kuinka nopeasti itse haluaa edetä - ja tietenkin kuinka nopeasti löytyy sopiva lahjoittaja.

Kuinka tiukkoja olette olleet valittavissa olevista ominaisuuksista? En laittanut mitään allekirjoitettuun lappuun ehdoksi, mutta koen esim hiustenvärillä olevan iso merkitys.

Toinen mikä kiinnostaa, että keille olette prosessiin lähdettyänne asiasta kertoneet? Luottoystäville? Vanhemmille? Ja missä vaiheessa?

Tsemppiä @justhope! :) Niin ja tiedätkö muuten mihin tuo omega3-kielto perustuu?
 
@Tii_tu Juu kysyin sitä hoitajalta, lääkäri ei oikeastaan siitä ees maininnut mutta hoitajan kanssa muutamasta jutusta jutellessa huomasin lapun jossa kielto luki. Jos oikein muistan niin perustuu siihen että omega3 ohentaa verta, mikä munasolupunktiossa ei ole hirveän hyvä juttu kun ne solut neulalla kerätään. Ilmeisesti munasolujen keräyksen jälkeen kai saisi taas syyä niitä...
Tämä nyt pienllä varauksella siis, tuolla käynnillä tuli niin paljon lippulappuja ja muita etten ihan varma ole oliko se sana tarkasti näin ^^' mutta tuohon punktiovaiheeseen sen muistelen liittyneen.

Itse olin tosi salliva sen luovuttajan ominaisuuksien suhteen. Oikeastaan toivoin vain että on mua pitempi, mutta sekin on tosi helppo täyttää kun olen vain 165cm. Mun ei tarvinnut mitään lappuja ees täytell toiveistani vaan juteltiin ne siinä siitä vastaavan tyypin kanssa suullisesti. Vaihtelee varmaan käytännöt eri klinikoila?
Vaan onneksi näin, koska nyt on kuulemma ainakin tolla klinikalla pulaa ollut luovuttajista ja ei meinannut heti löytyä minulle luovuttajaa. Mutta hetken päästä löytyi sentään. Ensi viikolla pitäs siitä mennä lappulippuja täyttämään tuon muun käyntini ohessa että saan ne varattua itelleni... enpä nyt oikeastaan ees muista tän luovuttajan hiustenväriä tms kun on käynnistä jo aikaa, hups :LOL: Kai se vaaleehiuksinen oli... Mutta kaipa se sitten uusiksi ilmi tulee, ihan hyvälle se silloin viimeksi ainakin kuulosti. Minä en jotekin koe hiusten tai silmien värille suurta merkitystä.

Ja mä olen kertonut prosessista jo oikeastaan kaikille hyville ystävilleni, parille läheiselle sukulaiselle ja vanhemmilleni. Ystävät tiesi jo ennen hoitoihin menoa, vanhemmille kerroin psykakäyntien jälkeen, tosin siitäkin on jo puolitoista vuotta... ovatpahan ehtineet asiaa sulatella kun mulla prosesi näin hitaasti etenee. Joskin yhä niillä on asiassa sulateltavaa kovasti. Ystävät suhtautuu asiaan paljon rennommin onneksi ja ovat asiassa tukena.
 
Kiitos, jotenkin selkeyttää taas enemmän, kun kuulee miten muut asiassa edenneet - ja sitä kautta voi itsekin mietriä mikä olisi itselle paras.

Joo pituus oikeastaan on tärkein mullekin, koska oon itse 169cm. Helposti vaihdettu mielipide Ei vais. Näistä juttelinkin siellä jo. Täytyy varmaan huomenna soitella klinikalle ja kysyä mikä tilanne on. Lääkäri sanoi, että pitäisi olla ihan ok hyvä tilanne nyt luovuttajissa - toivottavasti muisti oikein! :D

Mulla tietää viitisen kaveria, että oon miettinyt yksin hoitoihin lähtemistä. Ja nyt vain 2, että oon oikeasti käynyt jo klinikalla ja aikatauluista. On kuitenkin sellainen vahva tunne, että haluaisin porukoille kertoa ennen yhtäkään toimenpidettä. Vähän aikataulut vaan menee ristiin, joten joutuu puhelimitse varmaan asiaa kertomaan. Mieluummin olisin kasvokkain :D Kavereilta on kyllä saanut tukea. Vanhemmat varmaan huolehtii oonko miettinyt loppuun asti tai kuinka pärjään ihan jo taloudellisesti. Luulen (haluan uskoa), että alkujärkytyksestä toivuttuaan osaavat nähdä minunkin näkökulmastani kyllä. :)

Toivottavasti lähtee ivf-hommat hyvin pyörimään! :love:
 

Yhteistyössä