Yksinäisyys

  • Viestiketjun aloittaja ÄippäJaPoika
  • Ensimmäinen viesti
ÄippäJaPoika
Elämäni on kovin yksinäistä, vaikka minulla on ihana avomies ja maailman ihanin poika, mutta tuntuu, ettei se riitä. Tajusin juuri miten yksinäinen olen, kun mieheni on viikon ollut pois kotoa ja käytännössä olen kököttänyt neljän seinän sisällä, että milloin mieheni tulee taas kotiin :'(
Muutamia kavereita on, mutta kaikki ovat oikeastaan sellaisia, joiden luona käydään yhdessä mieheni kanssa ja vain yksi löytyy sellainen, jonka luona voin käydä itsekseni. Olen muuttanut pienestä kaupungista tälle seudulle monta vuotta sitten ja mieheni kanssa olen ollut yhdessä reilut 5 vuotta ja tuona aikana on tehty 5 muuttoa. Olen kai huono tutustumaan uusiin ihmisiin, en tiedä... Kyllä toki uusia tuttavuuksia on ollut, MUTTA kaikki hävisivät kummasti, kun tulin raskaaksi. Jopa "paras ystävä", joka ei edes onnitellut. "Ystävä" suunnitteli häitään ja tuumasi, etten ilmeisesti sit voi toimiakaan hänen kaasonaan :eek: Ihan kun äitiys estäisi sen. Mutta mielestäni olen se sama ihminen kuitenkin, millainen olin ennen lasta, vaikka minulla onkin velvoitteita, enkä voi enää miten itse tykkään.
Mistä löydän ystävän :'(
 
Minäkin olen välillä yksinäinen vaikka on kolme kasta ja mies,koira ja kissa,asutaan maalla josta on 40 km kaupunkiin,olen ollut mieheni kansa yhdessä n.7 muutin mieheni paikkakunnalle ja syrjä kylällältä ostettiin talo.
Jos en ois liittynyt kotiäiteihin oisin varmasti ja suurinpiirtein "mullan alla..." jos täkerösti sanotaan.
Minulla on ollut paljon kasvu kipuja sopeutua elämääni vaan nyt olen onnellinen,olemme katsoneet kuolemaa lapsiemme kautta silmiin joten elämä ei ole itsestään selvää,sen olen oppinut matkan varrella.
Jaksele :hug:
 
Juttusi kullosti aivan omalta kohtaloltan!!! Mulla on kans pieni poika ja avomies!!! Suurimmaksi on todella yksinäinen olo, vaikka pari kaveriakin kyllä löytyy, mutt rakkaimmat ja parhaimmat ystävät hylkäs saman tien kun tulin raskaaks...ihan ku oisin ollu joku kummajainen!?! Todella masentavaa :'( Julmaa!!!
 
tuulituisku harmaana
Itsekin olin hyvin yksinäinen silloin kun olin esikoisen kanssa kotona. Sinkkukaverit vaan bilettivät ja unohtivat minut, koska mulla vauva :ashamed: Nyt olen saanut paljon uusia ystäviä, toisen lapsen myötä. Oikeastaan esikoisen "ansiosta", koska kun hän alkoi kaipaamaan puistoilua ja muutakin kuin unta+vaipan vaihtoa niin tuli lähdettyä ihmisten ilmoille. Jaksamisia sinulle, toivottavasti löytäisit uuden ystävän :hug:
 
pink
täälläkin ollaan samoilla ajatuksilla...
muutimme syksyllä uuteen kaupunkiin kun poikakaveri käy siellä koulua eikä täällä ole kavereita eikä isovanhempia. päivät menee niin että mies käy koulua ja minä touhuilen 3kk pojun kanssa.

vanhatkin frendit tavallaan hylkäs kun minusta tuli äiti. kyllä silti löytyy hymypäiviä pojan kanssa..
 
mam
Niin kyllä sitä minäkin tunnen itseni yksinäiseksi vaikka onkin ihmisä ympärillä, mutta kaipaisi joskus sellasita "kahvikuppi seuraa tai joku jolle vois purkaa sydäntään.. vaan niin ne ystävät ovat jääneet.. Joskus sitä jää kaupankasselle selittämään asioita ja huomaa että hei onko mulla oikesti ystäviä?
 
Mulla on kans välillä niin yksinäinen olo. Asustellaan Kuopiossa ja ollaan asuttu sellaset puoltoista vuotta. Oon ite etelä-suomesta kotosin ja en oo juurikaan saanu ystäviä tai ainakaan sellasta jolle vois purkaa sydäntä. Oon todella paljon kotona tyttären kanssa ja synnytyksen jälkeen ja oikeastaan jo ennen synnytystä olin todella pahasti masentunu. Mies on jatkuvasti töissä ja sit kun on kotona niin yrittää antaa mulle omaa aikaa tehdä jotain mutta alkaa ihan itkettään kun aina pitäis mennä yksin ja tehdä kaikki asiat yksin. Kovin paljoo yhtistäkään aikaa ei ole kun ei ole tytölle hoitajaa ja sekin rassaa. Puran sitten aina turhautumiseni mieheeni ja lopputulos on sama, en lähde mihinkään. Jos joku haluaisi aloittaa kestävän ystävyys suhteen mun kanssa niin kirjotelkaa ja jos joku asustelee lähettyvillä niin voitas nähdä.
 
triplamami
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2005 klo 13:39 juliuksenäiti kirjoitti:
jos joku kaipaa seuraa lahdesta, olisi kiva tutustua! itse muutamme sinne 1.1. 2006 enkä tiedä paikasta mitään... paitsi et muutetaan ahtialaan! :LOL:
Heippa!! täältä löytyisi lahtelainen äiti joka kaipaisi seuraa, olen asunut täällä reilun kaksi vuotta, mutta on melko vaikea tutustua paikallisiin. Laita vaikka yv.
 
Täällä kans yks yksinäinen pienen pojan äiti. Mies on paljon töissä ja ku me vielä asutaan täällä sivummalla niin ei tule samanlailla lähdettyä keskustan äiti/lapsi -kerhoihin yms. Ja oon huomannu et mitä pidempään on nuhjannu täällä kotona niin sen vaikeampi on lähteä mihinkään. Kaverit mullakin katos aika totaalisesti, bilehilesinkkuja kun ovat. Ja muutama tosiystävä mitä on, asuu kauempana et ei nähdä ku muutaman kerran vuodessa. Onneks tosta pikkujätkästä alkaa olla seuraa jo!!!
 
täällä kans yksi
Oon pian kaksvuotiaan äiti eteläisestä Suomesta. Muutama kaveri on, mutta silti tuntuu ajoittain yksinäiseltä. Paremmin menee niinä päivinä, joina jaksaa lähteä kerhoon tai puistoon tms. ihmisten ilmoille. Mutta ei ole kenestäkään tullut läheisempää ystävää.

Mietin just, että ei taida olla edes ketään samanikäsiä kavereita kutsuttavaks pojun synttäreille. :( Luulin, että olis ollut yksi, mutta ei meitäkään kutsuttu heidän juhliin, vaikka muuten on tapailtu.

Olen opiskellut täällä, mutta ei ole jäänyt koulukavereitakaan jäljelle. Osa muutti pois paikkakunnalta ja osa muuten vain ei sitten ollutkaan niin hyviä ystäviä. Tänne ollaan perheen kanssa jäämässä. Täytyis varmaan palata töihin, että äiti pysyis reilassa.
 
kotiäiti78
\
Alkuperäinen kirjoittaja 05.11.2005 klo 13:39 juliuksenäiti kirjoitti:
jos joku kaipaa seuraa lahdesta, olisi kiva tutustua! itse muutamme sinne 1.1. 2006 enkä tiedä paikasta mitään... paitsi et muutetaan ahtialaan! :LOL:
Kyllä mulle kelpaa ystävät. Mistä päin muutatte Ahtialaan. Mä asun Heinolassa Lahteen on noin 30km ja Ahtialaan 15km. Ihan kiva Paikka Lahti on käyn useasti shoppailees siel, koska Heinola niin pien paikka ettei ole mitään. Mun sposti os. emma.vainikainen@luukku.com
 
Täällä myös yksi yksinäinen äiti lisää. Meillä kolme pientä lasta. Ollaan asuttu paikkakunnalla kolme ja puol vuotta mutta uusia tuttavuuksia en ole saanut. Eikä ole sellasita ystävää jolle voisin puhua luottamuksellisesti. Mulle voi kirjoitella ja kirjoittelen aina takaisin kun lapsukaisiltani ehdin. kikka83@netti.fi
 
Yksinäisyys vaivaa muakin. En varmaan ole kovin hyvä tekemään aloitteita ja tutustumaan, ujous vähän vaivaa vaikka en nyt mikään hiirulainen olekaan. Mulla on kolme tytärtä ja uusperheessä eletään. Tyttäret iältään 6kk, 3v. ja kohta 11v. Laita vaikka y:tä ensin, niin tutustutaan! =) Ai niin, asun siis Tampereella.
 
Sarija
Hei! Asuuko teistä yksinäisistä kukaan Oulun seudulla. Minusta kyllä saisi ystävän... kaksi lastakin löytyy ja tietenkin mies. Yksinäiseksi tunnen minäkin täällä "oudolla paikkakunnalla" - olen siis muualta muuttanut. Nykyisellä asuinpaikkakunnalla ollaan asuttu n. 5 vuotta, mutta silti ei vielä olla kovin ystäviä löydetty... lienee vähän omaakin syytä, mutta tahtoo kaikki paikkakunnat olla vähän sisäänpäin lämpiäviä eli on vaikea ottaa uutta tulokasta mukaan joukkoon...
 
Sarskuliini-66
\
Alkuperäinen kirjoittaja 28.10.2005 klo 07:07 heini kirjoitti:
Minäkin olen välillä yksinäinen vaikka on kolme kasta ja mies,koira ja kissa,asutaan maalla josta on 40 km kaupunkiin,olen ollut mieheni kansa yhdessä n.7 muutin mieheni paikkakunnalle ja syrjä kylällältä ostettiin talo.
Jos en ois liittynyt kotiäiteihin oisin varmasti ja suurinpiirtein "mullan alla..." jos täkerösti sanotaan.
Minulla on ollut paljon kasvu kipuja sopeutua elämääni vaan nyt olen onnellinen,olemme katsoneet kuolemaa lapsiemme kautta silmiin joten elämä ei ole itsestään selvää,sen olen oppinut matkan varrella.
Jaksele :hug:
=) Hei minua kiinnostaa mikä on tämä kotiäidit? Minäkin olen tänne maalle muuttanut 4v sitten tuolta Vantaalta ja yksinäistä myös minulla,vaikka on kaksi pojan vesseliä ja mies,mutta kaverit on kaukana,ja olen tosi huono tutustumaan uusiin ihmisiin... :ashamed:
 

Yhteistyössä