yksityisyrittäjä mies

kertokaapa äitit,vaimot..... minkälaista on olla yksityisyrittäjänkanssa,onko yhteistä aikaa vai onko aikaa lainkaan? minulla mies on juuri alkanut yksityisyrittäjäksi ja hieman jännittää et nähäänkö miten paljon ja meneekö vloputki töissä ym..... kertokaa kokemuskia =)

 

kokemusta on, yli 10v yrittäjän vaimona. Kyllä tuo on yhteinen projekti. Mies tarvitsee tukea ja keskustelukaverin. Yrittäjyys vaatii paljon, eikä pelkästään aikaa vaan myös ajattelua.

Hyviä puolia on myös paljon,esim että loma-aika on sitten todellinen irtiotto. Yleensä haluamme lentää jonnekin muihin maisemiin, että ajatukset oikeasti lepää.

Lapset (siis isommat) tykkää, kun saavat lomilla olla vähän töissä yrittäjällä. Ja oppivat myös sisäistä yrittäjyyttä siinä samalla.

Kotihommista on enemmän vastuuta mulla, mutta minusta niin on monissa tavallisissakin perheissä. ja hetik meni tottuessa, nyt oikeestan on kiva, että tietää vastuualueensa eikä tarvi miehen mielipisetttä kysyä kaikkeen.

Alkuvaikeuksien jälkeen rahaakin alkoi virrata sopivasti. Laskut saa kevyesti maksettua ja vähän jää hurvitteluunkin. Suomessa harvoin yrittäjä pääsee todella rikastumaan, lottoaminen olisi varmenmpi vaihtoehto...hih

Toisille vaan yrittäjyys on ainoa tapa tehdä töitä. Se tuo elämään intohimoa ja sykettä. Lisäksi yrittäjäjärjestöihin kuuluminen tuo mukanaan kivoja pippaloita ja illanviettoja myös vaimolle! Älä jää niistä pois vaan luokaa oma uusi ystäväverkosto.

 

Hei,

10 vuotta olen ollut "yrittäjäleskenä". 4 muksua aikaiseksi saatu ja hoidettu; ovat nyt 14, 12, 7 ja 2 vuotiaat.
Yhteinen aika on kortilla - 2 vko yhteistä kesälomaa on ylelllisyyttä, joka tosin kuluu sekin riidellessä, kun silloin on vihdoinkin on aikaa kohdata toinen oikeasti...Yrittäjällä työ on aina ykkönen - tuo leivän pöytään ja joskus vähän sitä makkaraakin siihen lisäksi. Perheen kanssa ollaan jos aikaa ja voimia jää - joskus enemmän, joskus vähemmän. Pitkää pinnaa ja arjensietokykyä vaaditaan meiltä puolisoilta roppakaupalla. Oman ajan järjestäminen onnistuu jos organisointikykyä riittää ja tukiverkko on kunnossa. Olen itsekin työelämässä, joten on aikoja jolloin toisen olemassaolon huomaa lähinnä ryppyisistä lakanoista aamulla herätessä - nukumme kun isä tulee ja nukumme kun isä lähtee - näin siis pahimmillaan. Kaikesta huolimatta ero ei ole käynyt mielessä - elämä ei ole vain ruusuilla tanssimista ja kiireestä huolimatta avomieheni on lapsilleni ISÄ suurin kirjaimin.

Tsemppiä vaan teille yrittäjäelämään! =)

 

kiitoksia vastauksista =) emme asu miehenikanssa vielä yhdessä eikä ole aikosmuskaan muuttaa vasta kun saan koulunkäytyä loppuun. kovasti olen vain sitä miettinyt,että haluaisin lapsia vielä lisää (molemmilla meillä on edellisestä suhteista yhdet lapset) ja että oisko itse isällä koskaan aikaa lapsille ym.... vai jääkö kaikki vastuu minun harteille jos mies on aina 12h töissä.... nyt mieheni sain unelma toteutettua ja toivon vain,että kaikki sujuu hyvin ja töitä on. haluan olla hänen tukenaan ja tsempata. =)
Olen ylpeä teistä jotka ovat jaksaneet pysyä suhteessa vaikkei miestä näykkään kotona juuri koskaan, vaatii naiselta pitkää pinnaa ja sopeutumista =)

Hyvää kevättä kaikille :flower:

 

5 vuotta oli yhtä #&%?$!*ä. Näin miestäni vain lauantai iltaisin. Viikot pois ja sitten huototoitä. Ei susotunut mihinkään konpromisseihin,heidän firmassaan työntekijät määräsivät tahdin ja itse omistaja teki kaikki ylimääräiset työt ja palkkaa maksetiin itelle silloin kun jaksettiin.

Meidän suhteemme oli koko ajan toisella sijalla.En jaksanut elämää, jossa minulla ei ole mitään arvoa. En halunnut myöskään lapsia hänen kanssa,koska kaikki olisi jäänyt minun harteilleni.Hänellä oli käsitys,että puhelimenpäässä oleminen riittäähänen osaltaan tukemaan minuva mahdollisissa vaikeuksissa,esim jaksamaan koliikki vauvan kanssa.Itse hän sanoi läspena pelkäävänsä isäänsä,koska näki tätä niin harvoin. Itse en halunnut omille tuleville lapsilemme käyvän niin.

Hänellä ei ollut minkään laista kokemusta tai edes halua miettiä asioita toisenlaisen ihmisen vinkkelistä.Työttömät ovat roskasakkia jne.
Minä jätin hänet ja sitten kyllä ruikutettiin takas,luvattiin maat ja taivaat,että jos hän vain vähentää työtä niin tulenko takaisin. En mennyt.

No meidän eromme jälkeen hän löysi heti uuden naisen ja vieläpä samankaltaisin yrityksen kun mitä hänen omansa on, tyttären,että nyt hänellä sitten on ymmärtäjää kerrakseen.Säälin kovasti tätä naista,mutta ehkäpä mies rakastaa häntä enemmä ja antaa hänelle ja heidän parisuhteelleen aikaa ja arvon. Ja nainen on varmasti tottunut omassa elämässään jo yksityisyrittäjän eklämään omassa kodissaan.

 

meillä kans mies yrittäjä. ollut jo 16 v ja kaksi lasta . ei näkyny ku välillä syömäs kävi ja taas mentiin. lapset kasvatin yksin ja ed hoidan heidät päivähoitoon ja takas, ruuanlaito ym kotihommat sekä osan yrityksen paperihommista. nyt kun on vähän töitten kans hellittänyt niin joutaa meidänkin kans olemaan mikä on todella mukavaa puolin jos toisin.
lomia ei ole pidetty yhdessä parhain on 4 päivää eli viikonloppu ja pe sekä
ma. mutta odottavalla kannalla olen että jos nyt joskus vähän pitempi olisi tuo yhteinen kesäloma.varmaankin riippuu yrutyksestä millainen se yhteinen aika on mutta niinhän sitä sanotaan että aikansa kutakin meilläkin on menty päivä kerrallaan ja odotettu aina parempaa (yhdessäolon suhteen) sillä kaikki vanhenemme joten töiden kans täytyy alkaa löysäämään .

 

No meillä on miehellä kyllä aikaa vaikka millä mitalla eli nukkuu klo 12 saakka päivällä ja sitten alkaa pikku hiljaa heräillä. Katsoo nettiä ja jämähtää siihen koko loppu päiväksi ja yöksi ja muistaa siinä välissä katsoa telkkariakin. Rahaakin tulee sen mukaan eli ei yhtään ja sitten yhtenä kuukautena yllätyksenä monta tuhatta euroa, mutta sitten ollaankin taas monen monta kuukautta tyhjän päällä. Nyt jo pelkään ensi kesää, kun kesällä yleensä hommia ei ole yhtään. Mieheni ei ole kovinkaan hyvä mainostamaan yritystään vaan odottelee pelkästään, että hommat tipahtaisi syliin.

 

Minä taas olen yrittäjän avovaimo. Minulle on koko ikäni aina peloteltu, että yrittäjä miehen kanssa ei ole aika ja suhteet kaatuu jne. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta vaikka on velvoitteita, niin kyllä se on paljon itsestäänkin kiinni.

Mies on paljon töissä, aamu 7 saattaa hyvin nousta ja nukkumaan pääsee 00.00 maissa. Tulee päiviä jolloin ei näy ollenkaan ja päiviä joilloin näkyy hyvinkin paljon. Lomat/rentoutumiset ovat aina kertakaikkisen ihania, yleensä niitä tulee 1-2 kertaa kuussa, viikonloppuina. Riippuu varmasti paljon siitä mitä mies tekee, eli millainen työ.. mutta minusta työ ei ole mikään este.. tahdosta ja järjestelyistä se on kiinni. Pitää tehdä töitä, mutta pitää myös nukkua, silloin kun töistä on paussi tai ei nukuta, voi hyvin huomioida toista vaikka se olisi se 5 min tai 1 tunti.

Olen myös nähnyt suhteita, jossa nähdään melkein kokoaja ja loppujenlopuksi, se ei ole ollut mikään tie onnelliseen suhteeseen, kuten luullaan. Joskus näinkin päin.

Tahdon voima, mutta ennenkaikkea ymmärtäväisyys ja puhetaito, sovittelutaito on valttia suhteessa, jossa aika on kortilla. Itse nautin kyllä omasta ajasta, en jaksaisi olla kokoajan naamatusten, mutta itse pyrin järjestämään yhteistä aikaa ajoittain ja tekemään siitä ihanaa.

 

Minä taas olen yrittäjän avovaimo. Minulle on koko ikäni aina peloteltu, että yrittäjä miehen kanssa ei ole aika ja suhteet kaatuu jne. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä, mutta vaikka on velvoitteita, niin kyllä se on paljon itsestäänkin kiinni.

Mies on paljon töissä, aamu 7 saattaa hyvin nousta ja nukkumaan pääsee 00.00 maissa. Tulee päiviä jolloin ei näy ollenkaan ja päiviä joilloin näkyy hyvinkin paljon. Lomat/rentoutumiset ovat aina kertakaikkisen ihania, yleensä niitä tulee 1-2 kertaa kuussa, viikonloppuina. Riippuu varmasti paljon siitä mitä mies tekee, eli millainen työ.. mutta minusta työ ei ole mikään este.. tahdosta ja järjestelyistä se on kiinni. Pitää tehdä töitä, mutta pitää myös nukkua, silloin kun töistä on paussi tai ei nukuta, voi hyvin huomioida toista vaikka se olisi se 5 min tai 1 tunti.

Olen myös nähnyt suhteita, jossa nähdään melkein kokoaja ja loppujenlopuksi, se ei ole ollut mikään tie onnelliseen suhteeseen, kuten luullaan. Joskus näinkin päin.

Tahdon voima, mutta ennenkaikkea ymmärtäväisyys ja puhetaito, sovittelutaito on valttia suhteessa, jossa aika on kortilla. Itse nautin kyllä omasta ajasta, en jaksaisi olla kokoajan naamatusten, mutta itse pyrin järjestämään yhteistä aikaa ajoittain ja tekemään siitä ihanaa.