Yksityisyrittäjän päiväkirja, osa I

Kaksi viikkoa yrittäjyyttä takana ja hikeä puskee. Tiesinhän minä - pienyrittäjän kakara kun olen - mitä se yrittäjyys on. Ekat päivät olivat todella cool : ei pomoa eikä "kellokorttia" B) Mutta iskihän se totuuskin tajuntaan: ei vapaa-aikaa eikä rahaa :/ Viime perjantai oli pahin.

Systeri täytti viime viikolla 50 v ja vanha äitini ei ole oikein vielä tajunnut, että en ole enää hyväpalkkainen palkansaaja vaan rutiköyhä aloitteleva yrittäjä. Äitini ehdottomasti vaati, että mun on pyydettävä pomolta palkallinen vapaa, koska "lähisukulaisella on 50-vuotispäivät". Koitin äidilleni selittää, että ensinnäkin siskon 50 -vuotispäivä ei ole palkallinen vapaapäivä ja siks toiseksi mulla ei ole pomoa, jolta sitä vapaapäivää pyytäisin. Sitten äitini keksi, että koska olen itseni pomo, voin mainiosti pitää sen vapaapäivän. Koitin äidille selittää, että on pikkuisen eri asia pitää vapaata 2 viikkoa pyörineessä pennittömässä - eikun sentittömässä - yrityksessä kuin yli 40 vuotta pyörineessä vakavaraisessa yrityksessä. Mutta äiti on näköjään onnellisesti unohtanut, millasta se aikoinaan oli, kun isäni yksityisyrittäjäksi ryhtyi. Enkä viitsinyt ruveta vänkäämään vastaan, sillä siinä olisi pahoitettu vain molempien mieli.

Viime viikolla olin siskoa auttamassa ja tosiaan sen merkkipäivän pidin vapaana. Viime viikon osalta olen siis firman tulostavoitteissa reippaasti miinuksen puolella. Perjantaina iski jo paniikki, kun tällä viikolla olen 3 päivää kurssilla ts rahaa ei tule mistään. Muutoinkin suurin osa tekemästäni työstä on vielä toistaiseksi sellaista, josta en asiakkaita voi laskuttaa. Siis saan tekemästäni työstä vain sen työnilon. Onneksi edes sen =)

Tänään sentään helpotti. Sain 10 tunnin työpäivän aikana tejhtyä 5 tuntia palkallista työtä. Toinen tällainen päivä vielä ja saan firman juoksevat menot maksettua. Palkkaa en siltikään vielä pystyisi itselleni nostamaan, mutta jospa tämä tästä.

Välillä mietin, että mun on täytynyt olla päästäni vialla, kun irtisanoin itseni hyväpalkkaisesta vakityöstäni ja ryhdyin yrittäjäksi. Mutta tässä on kuitenkin puolensa: en ole sidottu aikaan enkä paikkaan. Lasten kanssakin olen ollut, vaikka ehkä henkisesti poissaolevana. Mutta ainakin täällä kotona =)

 

Tervetuloa naisyrittäjän arkeen!

 

Minkäs alan yrittäjä olet? Ite olen joskus haaveillut kauneudenhoitoalan yrityksestä, mutta haaveeksi se taitaa jäädäkin!

 

\

Tervetuloa naisyrittäjän arkeen!

Kiitos =) Onneksi mun lapset ovat jo isoja, joten ei tarvitse miettiä lastenhoitojärjestelyjä. Systeri on olut yrittäjä koko ikänsä ja se on aika rankkaa silloin, kun lapset ovat pieniä ja sairastelevat

 

\

Minkäs alan yrittäjä olet? Ite olen joskus haaveillut kauneudenhoitoalan yrityksestä, mutta haaveeksi se taitaa jäädäkin!

It-alan. Eli samanlaisia hommia kuin mitä tein entisessä työpaikassakin.

 

Miksi lähdit yrittäjäksi. Itse olen aikoinaan olosuhteiden pakosta ajautunut yrittäjäksi: tosin vanhemmat olivat yrittäjiä, joten tuntemattomaan en hypännyt ja ruusuisia kuvitelmia ei ollut. Nyt haluaisin ehkä jo lopettaa, jos löytäisin koulutustani vastaavaa työtä. Joko olet huomannut, että kateelliset luulevat yrittäjälle rahan tippuvan taivaasta.

 

yhdympä tähän keskusteluun minäkin....Juu se on aika jännä juttu kun tulee puheeksi että on yrittäjä niin ihmisillä raksuttaa päässä dollarinkuvat. Helppo sanoa toiselle että pane firman piikkin...eivät tunnu ymmärtävän että se piikki olen minä, ilman nokian liikevaihtoa.Sinulle toivon sydämestäni tsemppiä ja jaksamista kuoppaisella tiellä.Paljon se antaa mutta paljon se ottaakin.Ensimmäiset viikot ovat ihania hurmioita mutta normaalina palkkapäivänä kyllä epäilee mielenterveyttään.....

 

täällä entinen yrittäjä osallistuu keskusteluun....
Minulla oli oma kauneushoitola pienellä paikkakunnalla ja kyllähän se oli yhtä venyttämistä rahan vuoksi....että jos vaikka meetkin sinne työpaikalle,mutta asiakkaita ei ole,niin etpä sinä palkkaakaan siitä saa..ja ne kaikki ihanat yellit yms. siihen päälle. Huh,onneksi se aika on takanpäin....jos joskus vielä jotain yritystoimintaa alan tehdä, täytyy sen olla sellaista, jossa on toimitilat kotona, eikä mitään investointeja tartte tehdä suuremmin tuotteisiin tms. laitteisiin...

 

\

Miksi lähdit yrittäjäksi. Itse olen aikoinaan olosuhteiden pakosta ajautunut yrittäjäksi: tosin vanhemmat olivat yrittäjiä, joten tuntemattomaan en hypännyt ja ruusuisia kuvitelmia ei ollut. Nyt haluaisin ehkä jo lopettaa, jos löytäisin koulutustani vastaavaa työtä. Joko olet huomannut, että kateelliset luulevat yrittäjälle rahan tippuvan taivaasta.

Mä olen yli neljännesvuosisadan ollut palkansaaja, joten ajattelin kokeilla jotain muuta. Jos nyt en olisi aloittanut, kymmenen vuoden päästä tuskin olisin enää viitsinut. Eli joko nyt tai ei koskaan

Onneksi noita kateellisia ei vielä ole osunut eteen. Tosin kaikki tuttavani eivät edes tiedä, että olen luopunut säännöllisestä tilipussista. Systeri, joka on ollut koko aikuisikänsä yrittäjä, on paras tukijani. Tietää, että toimiston vuokra, sähköt ym juoksevat kulut on maksettava, vaikkei tienaisi latin latia. Ja lisäksi pitää maksaa ne omatkin menonsa eli asuminen, ruoka, laskut jne jne. Muistan, kun joskus aikoinaan tuttavapiiri taivasteli, kun systeri lähti heti äitiysloman jälkeen töihin (ja teki töitä kyllä koko ajan äippälomallakin). Mutta eipä sillä kotihoidontuella makseta edes puolia toimiston vuokrasta, muista yrityksen kuluista puhumattakaan. Ja hoitovapaalla pitäisi varmaan jotain syödäkin, ainakin kerran viikossa

 

\

yhdympä tähän keskusteluun minäkin....Juu se on aika jännä juttu kun tulee puheeksi että on yrittäjä niin ihmisillä raksuttaa päässä dollarinkuvat. Helppo sanoa toiselle että pane firman piikkin...eivät tunnu ymmärtävän että se piikki olen minä, ilman nokian liikevaihtoa.Sinulle toivon sydämestäni tsemppiä ja jaksamista kuoppaisella tiellä.Paljon se antaa mutta paljon se ottaakin.Ensimmäiset viikot ovat ihania hurmioita mutta normaalina palkkapäivänä kyllä epäilee mielenterveyttään.....

Kiitoksia =) Juuh, tuo edustustili on kyllä kätevä. Voin kustantaa mielin määrin kavereilleni ravintolaillallisia...omasta pussistani Ei tällä hommalla ainakaan alkuun tienaa yhtikäs mitään. Vain hyvän mielen eikä ihan aina sitäkään. Mutta olen tyytyväinen, jos pääsen seuraavan kahden vuoden aikana edes sairaanhoitajan palkoille. Katsotaan sitten, jos joskus alkaisi taas tienata enemmänkin. Hullun hommaahan tämä on...mulla oli kuitenkin palkansaajana lähes 5000 euron kuukausipalkka. Mutta tää on nyt tätä ja kaikkea on pakko kokeilla paitsi kansantanhuja ja omaa mummoaan B)

 

\

täällä entinen yrittäjä osallistuu keskusteluun....
Minulla oli oma kauneushoitola pienellä paikkakunnalla ja kyllähän se oli yhtä venyttämistä rahan vuoksi....että jos vaikka meetkin sinne työpaikalle,mutta asiakkaita ei ole,niin etpä sinä palkkaakaan siitä saa..ja ne kaikki ihanat yellit yms. siihen päälle. Huh,onneksi se aika on takanpäin....jos joskus vielä jotain yritystoimintaa alan tehdä, täytyy sen olla sellaista, jossa on toimitilat kotona, eikä mitään investointeja tartte tehdä suuremmin tuotteisiin tms. laitteisiin...

Mulla on toimitilan vuokra, sähkö jne kuluina, vaikka voinkin tehdä töitä myös kotoa käsin. Mutta kun on pakko järjestää neuvotteluja, niin en kotiini rupea asiakkaita tai yhteistyökumppaneita kutsumaan. Hirveesti tuntuu olevaan kaikenlaista "hallinnollista" hommaa, josta ei palkkaa tule. Asioiden järjestelyä yms.

 

Saman ratkaisun olen minäkin tehnyt: alussa tein kotona vain, mutta sen jälkeen olen maksanut suurempaa tai pienempää vuokraa. Kotonahan näitä joutuu edelleenkin öisin tekemään, mutta on hyvä kun pääsee töihin. Pidin toimitilani myös ä-loman ja hoitovapaan ajan, koska en osannut poiskaan laittaa. Mihin ne kamat olisi siksi ajaksi roudannut. Jos sitä lomaa tai hoitovapaata nyt sitten oli! Naisyrittäjän ei kannata tehdä lapsia tai olla hoitovapaalla, koska ei ole tukien osalta samassa asemassa kuin palkansaaja. Sama näyttää olevan hoitopaikan saannissa: asian kanssa vetkuteltiin ja vätkyteltiin. Sellaisenkin kommentin kuulin päivähoidon puolelta: jos sulla on töitä. Täysin yhteistyökyvytöntä on ollut. En tiedä olenko sitten tämän kaupungin ainoa lapsia tekevä naisyrittäjä.
Onhan tässä oma vapautensa. Mutta rahaa ei tule, jollei sitä tee ja siitäkin suurin osa menee ensin pakollisiin menoihin. Ja niitä joiden kanssa voi työstään tai yrittämisestään puhua, on hyvin vähän: viisaampaa on olla hiljaa ettei tule kateellisia lisää.

 

Tääläkin ilmoittautuu yksityisyrittäjä,kylläkin nettipuodin puolelle hommat menee.Pakko yrittää jotain tehdä itse,kun täältä töitä ei kyllä löydy.Hitaasti lähtee käyntiin...mutta eikös silloin hyvääkin tule,ja tuotteet ovat aika kausiluonteisia ja nettisivutkin pitäisi uusia kun saa rahaa ja aikaa niiden tekemiseen.Mutta jos kiinnostaa niin käykää kattomassa osotteessa www.Lahjatar.net

 

Eikö kenellekään ole hyviä kokemuksia yy:nä olemisesta? Miten tälläiset yhden ihmisen kampaaamot, kauneshoitolat, kahvilat jne pärjäävät?
Olen joskus haaveillut itse yy:stä, voisin tehdä kotoakin käsin osan, mutta en kokopäiväisesti, sillä asun syrjemmässä ja asiakkaista ei riittäs kokopäiväsesti. En ainakaan usko.

 

Niinpä niin, täällä kanssa yrittäjä(kauneudenhoitoala) joka juuri jäänyt äippälomalle. Ehdin tässä olla vuokratuolilla melkein 2v. ja voin sanoa että ei helppoa ole ollut :/ ! Asiakkaita kyllä riittää, mutta kun nämä yrittäjien kaikenmaailman pakolliset maksut ja vuokrat yms yms. niin pitäisi tehdä 12h. päivää että jäisi siitä käteen edes joku JÄRJELLINEN palkka!
Suunnilleen samanverran olis saanut käteen jos olis maannut kotona työttömänä . ja tästä palkan pienuudesta johtuen oma äitiyspvä. rahanikin on pari vain pari euroo isompi kuin niillä jotka ovat olleet työttömänä kotona :kieh: .
Kyllä mietin tosissani tarkkaan kun palaan takasi työelämään että jatkanko yrittäjänä??
Työstäni kyllä pidän kovasti, mutta toisaalta ajatus menemisestä toiselle taas töihin, ei sekään houkuta enää...

 

Kyllä sillä yrittämisellä on näitten ikävien puolien lisäksi ne hyvät puolet. Voi pitää vapaata, silloin kun on pakko, kun järjestää. Eli tässä tarkoitan lasten tarpeitten mukaan joustamista. Tämä tietysti riippuu yrittämisen laadusta. Olet oman itsesi herra, kunnia menee sinulle itsellesi hyvin tehdystä työstä ja voit röyhistellä ihan itse. Voit valita asiakkaasi (jos siihen on varaa) ja juoda kahvisi silloin kun haluat.
Se yrittäminen on verissä, tai sitten ei.

 

\

Kyllä sillä yrittämisellä on näitten ikävien puolien lisäksi ne hyvät puolet. Voi pitää vapaata, silloin kun on pakko, kun järjestää. Eli tässä tarkoitan lasten tarpeitten mukaan joustamista. Tämä tietysti riippuu yrittämisen laadusta. Olet oman itsesi herra, kunnia menee sinulle itsellesi hyvin tehdystä työstä ja voit röyhistellä ihan itse. Voit valita asiakkaasi (jos siihen on varaa) ja juoda kahvisi silloin kun haluat.
Se yrittäminen on verissä, tai sitten ei.

Olet kyllä ihan oikeassa =) Tää alku on ollut vaan sellasta opettelua. Mutta nyt olen pystynyt tekemään ihan kivasti myös laskutettavaa työtä. Parasta tässä hommassa on, että ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan =)

 

Niin, töihin meinasin ryhtyä, jotta voin olla lasten kanssa päivällä enemmän. Oletko huomannut että jotkut miehet pelkäävät yrittävää naista. En tässä tarkoita "parinhakua", vaan miesten yleistä suhtautumista.

 

\

Niin, töihin meinasin ryhtyä, jotta voin olla lasten kanssa päivällä enemmän. Oletko huomannut että jotkut miehet pelkäävät yrittävää naista. En tässä tarkoita "parinhakua", vaan miesten yleistä suhtautumista.

Tämä mun yrittäjyys on sen verran tuore juttu vielä, että en ole tuollaista huomannut. Tosin en ole kyllä ehtinyt tämän kuukauden aikana miespuolisia ihmisiä tavatakaan muuta kuin työasioissa =) Mutta voin kyllä kuvitella tuon asenteen, onhan yrittäjyys asia, jossa on oltava valmis riskin otoon, päätöksentekoon ja vastuunkantoon. Niitähän on perinteisesti pidetty miehille sopivina ominaisuuksina työelämässä.