Yleistä paapotusta

Tässä huvikseni lueskelin tätä teiniäiti-palstaa ja aloin miettiä sitä millainen ajatusmaailma itselläni alle 18v ikäisenä oli. Olen itse 30v kohta 2lapsen äiti ja haaveillut äitiydestä koko pitkän ikäni. Vihdoinkin sitten teidän näkökulmasta "vanhalla" iällä sain lapseni.

Sitä vaan mietin, että millaisia äitejä tulee peruskouluikäisestä tyttölapsesta jotka vielä isin ja äidin helmoissa itsekin ovat lapsia? Ja kun ei ole yhtään niitä omia siipiä vielä kokeillut. Nuorena sitä uhoaa suurta maailmaa, että minähän tästä selviän ja minä osaan pitää huolen itsestäni...Eli usko tietenkin omiin voimiin on tärkeää ja niin pitääkin olla. Ei äitiys ole kuitenkaan mikään kiva nukkeleikki. Elämä aikuisten maailmassa on aika kovaa ja vastuu vielä kovempi pienestä lapsesta.

Onhan se huvittavaa kun sitten kun itse on 25v on oma lapsi jo melkein teini-iässä ja muut tuon ikäset vasta esikoistaan odottavat. Ja tuskin kukaan nuoriäiti katuu sitä, että tuli lapset nuorena hankittua. Mutta eniten mietityttää se, millaset peruslähtökohdat hän voi lapselleen tarjota kun itsekin vielä on lapsilisän piirissä, vanhempiensa vastuulla ja ehkä pahimmassa tapauksessa yh-äiti, jonka exukko on reilusti vanhempi...Mitä joku 25v mies näkee 16v tytössä? Tuskin hän vaimoa itselleen noin nuoresta etsii`...


Kuten sanottu, ärsyyntykää vaan tästä paapotuksesta. Antakaa mulle viisautta te nuoret naiset? Minä kun en aina ymmärrä kalkkiaivoilla näitä aivoituksia....

 

niin...elämä on kummallinen dilemma.... ei kukaan ole ikuna täysin tyytväinen mihinkään ja ihmettelemistä riittää.

olen toiminut paljon nuorten kanssa ja etenkin 15 vuotiaiden kanssa eli siis rippikoululaisten yms. minustakin monet osoittavat vaan käytöksellään sen että ovat hyvin epäkypsiä mihinkään itsenäiseen toimintaan, mutta minä luulen että kyllä sieltäkin porukasta varmasti löytyy semmoisia jotka osaavat pitää huolen lapsesta.

minä sain oman poikani 19 vuotiaana. minulla on 25 vuotias mies, joten oma tilanteeni ei ole niin kovin kuvaukseesi sopiva. meidän poika oli yllätys meille, emme sitä suunnitelleet, mutta emme edes ajatelleet aborttia. molemmat olemme opiskelijoita. ei meillä ollut kunnolla varaa edes elätttää itseämme, saatikka siis lastamme. mutta ajateltiin. että kun kerran hän tahtoo maailmaan tulla niin olkoon tullakseen. ja niin meille syntyi ihana poika.

on päiviä jolloin minua ottaa päähän, mutta muiden äitien kanssa juteltuani olen saanut samoja vastauksia. kaikkia ottaa joskus päähän.

on iltoja jolloin ikäiseni kaverit pyytävät kapakkaan ja minun on sanottava pitkin hampain ei heille ja jäätävä kotiin vaikka kuinka mieli tekisi. minä en ole lähtenyt. onko väärin tuntea halu lähteä,mutta ei kuitenkaan lähde kun tietää ettei se nyt käy. eikös kaikilla joskus tee mieli lähteä. onko se nuorten syy jos vanhat sanoo että on jo liian vanha lähtemään... ei se ole.
silloin on minusta väärin jos rupeaa lasta syyttämään siitä ettei voi lähteä, silloin täytyisi miettiä jos sittenkin olisi odottanut lastenteossa ja käynyt kapakoissa tappiin asti.

itse en tunne ketään 15 kesäistä äitiä. itse tunnen vain hyvin hyvin teini-iässä olevia 15 kesäisiä, mutta emmehän me voi sanoa että väärin on jos kakara tekee lapsia...emme vaan voi. koska kukaan ei ole oikea haukkumaan muita äitejä valinnoissaan.

onhan se tottakai varmasti ihmettelemisen arvoista kuinka nuori 15 vuotias työntelee lastenvaunuja ja varmasti 15 vuotiaat tietää lasta tehdessään että näin tulee käymään. he saavat ihmettelyjä osakseen ja koko vauva aika on yhtä taistelua muita äitejä vastaan, jotka tuijottavat silmät suurina ja supisevat selkänsä takana. sitä ei voi estää.. se täytyy vaan kestää...

ikinä kukaan siis ei ole tyytyväinen. eiköhän tuolla hieman vanhempienkin äitien puolella tuota supinaa riitä jos mistäkin asiasta...

asiaan ei tullu nyt selvyyttä enkä minä saanut nyt pointtiani selväksi... siinä vain ajatuksiani mitkä heräsivät miettiessäni nuori ja vanhoja äitejä.

nauttikaa lapsistanne, olitte sitten vm 90 tai vm 57!!!!

 

Minkälaiset lähtökohdat elämälleen vanhemman äidin lapsi saa? Hyvät? huonot? Mistä syystä? Äiteinä kun me ollaan kaikki samassa veneessä tavalla tai toisella: jotkut rikkaanpina, toiset taas ei, toisilla talo, toisilla kaksio kerrostalossa, mutta harvemmin tuo materia lapselle merkitsee... tietysti siinä määrin, että ruokaa pitää olla ja sitä rataa, mutta eiköhän tärkeintä ole se että rakkautta riittää ja harvempi meistä äideistä äideiksi tultuamme on samanlaiseksi jäänyt kuin ennen äitiyttä, siinä kai jokainen kasvaa ja kehittyy koko ajan.

Ja sitä, mitä 25 (tai 24 tai 23) vuotias mies näkee 16 (tai 17 tai 18 ) vuotiaassa tytönhupakossa, pitäisi ehkä kysyä niiltä miehiltä itseltään vai mitä luulet sinä?

Ja sellainenkin tuli mieleen, että meille ei ainakaan ensimmäiseksi iät tullut edes puheeksi, muista jutuista puheltiin pitkään kun sattuivat yhteisiä mielenkiinnon kohteita olemaan. Ja mies oli ihan aidosti yllättynyt mun "nuoruudestani" kun ikä tuli esille, muttei siinä vaiheessa enää merkinnyt numerot mitään.

 

Hei NeitiNasu.
Minkäikäisenä sinusta tuli äiti?
Oliko isä paljonkin vanhempi?

Itse 17 täytän ennen tätä esikoistani, mieheni 26v..
Ja ihmiset ei todellakaan ole oleet "meidän puolella"

 

\

Hei NeitiNasu.
Minkäikäisenä sinusta tuli äiti?
Oliko isä paljonkin vanhempi?

Itse 17 täytän ennen tätä esikoistani, mieheni 26v..
Ja ihmiset ei todellakaan ole oleet "meidän puolella"

Aloin odottamaan 17 vuotiaana, juuri 18 kerkesin täyttämään ennenkö kärräsivät mua synnytysaliin. (no oikeasti kuukautta ennen kuin syntyi) Mies oli silloin 24.. nyt 26, täyttää kesällä 27. Ja nyt siis itse olen 20. Riippuen vähän ihmisistä, toiset mutisi selän takana, toiset (mun sukulaiset esim) ei olleet millänsäkään... Mä olen kyllä vähän sellanen ihmisenä etten kauheasti ole koskaan muiden mielipiteistä perustanut, joten nokka pystyyn vaan ja menoksi. Kyllä ne ihmisten puheet loppuu, kun aikaa kuluu ja huomaa olleensa väärässä.

 

\

Tässä huvikseni lueskelin tätä teiniäiti-palstaa ja aloin miettiä sitä millainen ajatusmaailma itselläni alle 18v ikäisenä oli. Olen itse 30v kohta 2lapsen äiti ja haaveillut äitiydestä koko pitkän ikäni. Vihdoinkin sitten teidän näkökulmasta "vanhalla" iällä sain lapseni.

Sitä vaan mietin, että millaisia äitejä tulee peruskouluikäisestä tyttölapsesta jotka vielä isin ja äidin helmoissa itsekin ovat lapsia? Ja kun ei ole yhtään niitä omia siipiä vielä kokeillut. Nuorena sitä uhoaa suurta maailmaa, että minähän tästä selviän ja minä osaan pitää huolen itsestäni...Eli usko tietenkin omiin voimiin on tärkeää ja niin pitääkin olla. Ei äitiys ole kuitenkaan mikään kiva nukkeleikki. Elämä aikuisten maailmassa on aika kovaa ja vastuu vielä kovempi pienestä lapsesta.

Onhan se huvittavaa kun sitten kun itse on 25v on oma lapsi jo melkein teini-iässä ja muut tuon ikäset vasta esikoistaan odottavat. Ja tuskin kukaan nuoriäiti katuu sitä, että tuli lapset nuorena hankittua. Mutta eniten mietityttää se, millaset peruslähtökohdat hän voi lapselleen tarjota kun itsekin vielä on lapsilisän piirissä, vanhempiensa vastuulla ja ehkä pahimmassa tapauksessa yh-äiti, jonka exukko on reilusti vanhempi...Mitä joku 25v mies näkee 16v tytössä? Tuskin hän vaimoa itselleen noin nuoresta etsii`...


Kuten sanottu, ärsyyntykää vaan tästä paapotuksesta. Antakaa mulle viisautta te nuoret naiset? Minä kun en aina ymmärrä kalkkiaivoilla näitä aivoituksia....

mitä tarkoitat peruslähtökohdilla? jos tarkoitat taloutta niin yllättävän vähällä sitä ihminen pärjää, jos ei halaja turhaa materiaa ympärilleen.

mutta jos tarkoitat ns. kypsyyttä vanhemmuuteen, niin kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, se ei katso ikää onko hyvä äiti vai ei.

tietenkin saat olla mitä mieltä haluat mutta tosiasiat ei siitä muutu että tulet tänne selittämään mielipiteitäsi.

 

Minä olen ainakin pystynyt antamaan mielestäni hyvät lähtökohdat nyt 5kk pojalleni, vaikka äitiyspäivärahaa tulee miniminä ja loppurahat elämiseen saadaan sosiaalitoimistosta. Kuitenkaan minulla ja miehelläni ei ole pulaa mistään, eikä vauvallakaan. Leluja riittää, vaippoihin on rahaa, vaatteisiin myös - eivätkä kaikki ole edes kirpparilta tai lahjoituksina. Rahaa riittää jopa luomumaitoon! Asuntokin on turvallisella ja lapsiystävällisellä alueella, palvelut on lähellä, samoin sukulaiset ja ystävät, joilta apua saa aina kun tarvitsee. Meidän tuttavapiirissä on myös muita nuoria vanhempia, parikymppisiä, joiden samanikäisistä lapsista poikakin saa leikkiseuraa sitten isompana. Materiaalinen pohja pitää tottakai olla, mutta jos ei tarvitse kalliita kosmetiikkatuotteita tai merkkivaatteita, niin pienemmälläkin rahamäärällä tulee toimeen. Voihan kolmikymppinenkin olla matalapalkkaisessa työssä, esim. siivoojana - eikö hänellä muka ole oikeutta lapseen?

Mielestäni olemme myös kypsiä vanhempia, minä täytän tänä vuonna 19 ja mies 20. Täytyy muistaa, etteivät ikä ja kypsyys todellakaan kulje käsikädessä, sekä se, että alle 20 vuotiaat äidit eivät automaattisesti tarkoita 15-vuotiaita äitejä.
Meidänkin perhettä ja vanhemmuutta kohtaan oli hurjat epäilyt sairaalassa (poika syntyi 2kk etuajassa ja joutui viettämään 1. kuukautensa lastenosastolla), mutta pian sain hoitajilta palautetta, että harvoin näkee äitien hoitavan niin luontevasti ja hyvin esikoistansa.

Myös äidiksi tuleminen kypsyttää. Loppujen lopuksi kaikki ovat kuitenkin saman elämänmuutoksen ja samojen haasteiden edessä esikoista synnyttäessään, kenelläkään ei ole yhtään enempää valmiuksia. Hyvä äitiys ei ole kiinni iästä, vaan asenteesta, mielestäni.

 

Minun elämäni.

Sain esikoiseni 15-vuotiaana yläastelaisena. Silkka vahinko, myönnän. Enkä väitä, että se olisi ollut helppoa, sillä sitä se ei todellakaan ollut. Vanhempani olisivat vieneet minut aborttiin, mutta olin varma, että haluan pitää lapsen, niin en siihen suostunut. Karkasin lapsen isän kanssa, vuokrasimme kaupunginlaidalta yksiön, josta kävin 9 luokkaa samalla kun mies kävi töissä (oli 18-v.).

Tuli talvi ja pikkuhiljaa vanhempanikin ymmärsivät, että olen tosissani lapsen suhteen ja äiti alkoi "leppyä" ennen isää. Kun tuli kevät ja poika syntyi oli isänikin jo kelkkansa kääntänyt. Jouduimme tarkkaan syyniin sairaalassa, oli lastensuojeluviranomaiset ja muut asiassa myös, en jaksa koko tarinaa kirjoittaa, mutta lapsen saimme pitää.

Ensimmäisen kesän hoidin koliikkivauvaa lämmitellen maitopulloja ja katselin ikkunasta kuinka muut ikäiseni palloilivat pihassa, menivät rippikouluun yms. Oli vaikeaa.
Kaupungilla sai kuulla irvailuja ja v-tuilua ihan tuntemattomilta, ikäisiltään ihmisiltä, vanhemmilta naisilta ja miehiltä ja toisilta äideiltä: "p.erse on pilalla", "tota nyt ei enää panis norsukaan", "h.uoranpenikat tekee lapsia lapsina", "lastenteko lapsena on syntiä, h.elvettiin joudut", "abortti olis ollut parempi", "tapat vielä sen", "kuolee se kumminkin", "ootko joku vammanen", "pakkoabortti", "pakkosterilointi", "onko sut raiskattu" mm. Tokihan niitä kivojakin kommentteja oli, mutta eivät ne niinkään mieleen jääneet.

Elämä jatkui ja tulin taas raskaaksi tällä kertaa toivotusti. Synnytin toisen lapsemme 17-vuotiaana samalla kun opiskelin iltakoulussa. Vanhempani eivät enää mitään asiaan sanoneet. Tytöstä tuli mummon silmäterä.

Sain opiskelun päätökseen ja taas napsahti napakymppi, 20-vuotiaana synnytin kolmannen lapsen. Samoihin aikoihin aloitin taas iltakoulussa uudet opinnot ja kun sain ne opinnot päätökseen 22-vuotiaana, synnytin neljännen lapsen. Viidennen lapsen pyöräytin 23-vuotiaana. Kolmannet opiskelut sain päätökseen syksyllä ja hakupaperit on täytettynä taas.

On ollut hiton vaikeata joskus (mutta uskallan epäillä, että maailmasta sellaista äitiä löytyisikään, jolla ei olisi ollut vaikeata joskus) ja puoli kolmen aikaan tenttiin lukiessani olen katunutkin, mutta ne on niin pieniä hetkiä ne, ettei niistä voi päätellä mitään. Loppujen lopuksi, kun mietin aikaa taaksepäin en muuttaisi mitään, en kertakaikkiaan mitään (tai no, se lottovoitto olis voinut tulla jo )!

Nyt joku viisaampi sanoo "olisi ollut parempi opiskella ensin ja sitten vasta tehdä lapset". Ehkä, ehkä ei, sitähän ei kukaan tiedä ja tästä voisi kinastella vaikka kuinka pitkään, mutta jätetään se nyt tähän tällä erää.

Tiedän itse, että olen ollut hyvä äiti lapsilleni, heiltä ei ole milloinkaan mitään puuttunut; ei rakkautta, ei aikaa, ei rajoja, ei vaatetta, ei ruokaa eikä leluja. Olen erittäin ylpeä koululaisistani, he ovat luokkiensa priimuksia (sehän ei tietenkään ole minulta peräisin). Pienemmät ovatkin vielä äidin mussukoita ja joskus uskomattomia riiviöitäkin .

Olen äitinä joutunut kasvamaan, mutta kukapa ei joutuisi? Ihan samalta viivalta me kaikki lähdetään äitiydessä. Totta on, että vanhempi äiti tietää paljon sellaista mitä nuorempi ei, elämä kasvattaa. Minä kasvan äitinä niin kauan kuin elän, niin kasvaa naapurin äiti ja muutkin. Niin nuoren kuin vanhankin äidin 1 tärkeimmistä "ominaisuuksista" on oppimishalu. Halu oppia äitiyden kiemurat ja niitähän ei opi kuin olemalla äiti ja joskus niitä ehkä opitaan kantapäänkin kautta.

Itse hoidan edelleen lapset kotona. Kunhan saan viimeisenkin lapsen koulutielle on minun aikani siirtyä työelämään, uskon että 3 (ellei enemmänkin) koulutusta auttaa asiaa.

Viimeisten 10 vuoden aikana olen siis vain opiskellut ja pyöräytellyt lapsia.

Ja nyt kaikilla on kysymys; missä lasten isä on?

Tuolla se reilu 10 vuotta mukana pyörinyt aviomies yrittää koota pojillensa junarataa, samalla kun on tyttärilleen hevosena. Joutuu nuo isäukot koville .

Tais mennä loppu vähän aiheen vierestäkin, kun unohdin jo mitä kaikkea alkuperäisessä luki ja oma ajatuskin pääsi muutaman kerran karkuun, mutta samapa tuo :ashamed: , perheestään on aina mukava kirjoittaa.

 

salamanteri: onko sama mies kuvioissa ollut mukana koko ajan?
Hatunnoston paikka hienolle äitiyshistorialle!

 

\

salamanteri: onko sama mies kuvioissa ollut mukana koko ajan?
Hatunnoston paikka hienolle äitiyshistorialle!

Tuolla se reilu 10 vuotta mukana pyörinyt aviomies yrittää koota pojillensa junarataa, samalla kun on tyttärilleen hevosena. Joutuu nuo isäukot koville .

Eiköhän se tuosta käy selväksi .

 

minä ihmettelen suuresti miten te jaksatte tästä aiheesta aina paapoa, millä perusteella nuori äiti on hyvä tai huono?!ai kun ei ole maailmaa nähnyt, mikä se sitten on sitä maailman näkemistä..minä olen ainakin viettänyt jo tähän mennessä hyvän nuoruuden, eikä minua kaduta yhtään että minulla on lapsi.onhan niitä tietysti nuoria äitejä jotka eivät halua lasta, jotka eivät osaa huolta pitää lapsistaan, mutta täytyykö kaikki yleistää.. :headwall: ja kyllä me nuoret äiditkin pystytään lapsillemme hyvä tulevaisuus tarjoamaan!!ärsyttää kyllä tollainen, aina jaksatte!!!!!
mutta tottakai sitä ihmetellä saa, maailma on ihmeitä täynnä..ainakin me nuoret äitylit ollaa suuria ihmetyksen kohteita..

 

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

 

\

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

 

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

[/quote

ota huomioon sellainen asia että vaikka ei olisi täysi ikäinen niin se ei sitä katso etteiko olisi valmis äidiksi!!
sinä et varmaankaan tunne kaikkia nuoria ja et voi sanoa ettei meistä olisi äideiksi sen perusteella ettei saada äänestää,eikä saada ajokorttia(ei monella vanhemmallakaan äidillä ole ja voi käyttää linja-autoa!), eikä saa asuntoa omiin nimiin(sen voi laittaa möys miehen nimiin jos mies sattuu olemaan täysi-ikäinen)!
että mietippä asiaa uudemman kerran!!

 

Minun mielipiteeni on se, että onhan se hyvä että on ammatti ja työpaikka. Pystyy huolehtimaan perustarpeista, mutta se ei tee hyvää äitiä. Äidiksi kasvetaan lapsen myötä ei iän.

 

\

\

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

Eiköhän ole niin, että koska johonkin on rajat aina pakko vetää käytetään oletusikiä: minkä iän jälkeen voisi olla valmis tekemään tätä, toimimaan näin ja hoitamaana itse tämän asian? Näin mä asian näen, ei meidän rouva presidetti varmasti voi meitä kaikkia yksilöinä tuntea, ja jokaiselle yksilölle määrätä erikseen lait, joita yksilön kehityksen ja tarpeiden mukaan voi sitten noudattaa. Mä en orjallisesti kyttää näitä laissa määrättyjä ikiä, paitsi niissä tapauksissa missä joku virallinen taho (vuokranantaja, työnantaja, poliisi) kyttää niitä mun puolesta. Mutta niin kauan kun lapsen tekoa ei valvota olemme niitä lapsia vapaat tekemään. Jos se olisi kuoleman uhalla alle 18 vuotiaalta kielletty, sitä valvottaisiin kyllä, niin kuin ajokortin saamista, oikeutta vuokra-asuntoon, oikeutta yli 7 tuntisiin työpäiviin.. listaa voi jatkaa kukin tykönänsä. Mutta pointti tuli varmasti selville.

 

Ehkä nämä 25v. miehet näkee meissä nuorissä tytöissä vastaakohtaa teille 25v. (eli melkein 30) naisille. Mies pitää itseään vielä nuorena. Kun saman ikäinen nainen alkaa jo surra 20 vuotta etukäteen eläkeikää ja vaihde vuosia. Tämä sinun kysymys tuo mieleen juuri kuvailemani nais tyypin, vai olenko väärässä?
En kyllä allekirjoita täysin sitäkään, että 16 vuotias olisi valmis äidiksi. Mutta luonto on ihmeelinen ja tehokas. Ensimmäinen 9kk odottamista, saa kenet tahan sa kypsymään tulevaan vastuuteen ja vanhemmuuteen. Myös itse synnytyksellä kipuineen ja voimakainen tuntemuksineen on tarkoitus edes auttaa tulevaa tehtävän aloittamista. Kenenkään ei tarvitse olla kasvatustieteidenmaisteri, jotta osaisi hoitaa henkisesti ja fyysisesti vauvaa. Maalaisjärki, hellyys ja empatia riittävät tuoreelle äidille. Kun vauva kasvaa niin myös äitikin roolissaan. Ja uskon, ettei ikä ole mikään este tarjota lapselle kehittävää ja turvallista lapsuutta. Ja vaikka äidillä olisikin aluksi vaikeuksia lapsen hoidossa, sitäkin pystytään opettamaan tehokkaasti. Nuori äiti kaipaa erityisesti tukea ja kannustusta. Ei epäilyjä eikä väheksyntää.
Toiveenani olisikin, ettei täällä palstalla esitettäisi näitä väheksyviä ja ilkeitä kommenteja/ kysymksiä. Vaan jätettäisiin ne jutut muille palstoille. Niin, että olisinkin vain kannustava ja myötämielinen nuorien äitien keskustelu sivu.

 

\

Ehkä nämä 25v. miehet näkee meissä nuorissä tytöissä vastaakohtaa teille 25v. (eli melkein 30) naisille. Mies pitää itseään vielä nuorena. Kun saman ikäinen nainen alkaa jo surra 20 vuotta etukäteen eläkeikää ja vaihde vuosia. Tämä sinun kysymys tuo mieleen juuri kuvailemani nais tyypin, vai olenko väärässä?
En kyllä allekirjoita täysin sitäkään, että 16 vuotias olisi valmis äidiksi. Mutta luonto on ihmeelinen ja tehokas. Ensimmäinen 9kk odottamista, saa kenet tahan sa kypsymään tulevaan vastuuteen ja vanhemmuuteen. Myös itse synnytyksellä kipuineen ja voimakainen tuntemuksineen on tarkoitus edes auttaa tulevaa tehtävän aloittamista. Kenenkään ei tarvitse olla kasvatustieteidenmaisteri, jotta osaisi hoitaa henkisesti ja fyysisesti vauvaa. Maalaisjärki, hellyys ja empatia riittävät tuoreelle äidille. Kun vauva kasvaa niin myös äitikin roolissaan. Ja uskon, ettei ikä ole mikään este tarjota lapselle kehittävää ja turvallista lapsuutta. Ja vaikka äidillä olisikin aluksi vaikeuksia lapsen hoidossa, sitäkin pystytään opettamaan tehokkaasti. Nuori äiti kaipaa erityisesti tukea ja kannustusta. Ei epäilyjä eikä väheksyntää.
Toiveenani olisikin, ettei täällä palstalla esitettäisi näitä väheksyviä ja ilkeitä kommenteja/ kysymksiä. Vaan jätettäisiin ne jutut muille palstoille. Niin, että olisinkin vain kannustava ja myötämielinen nuorien äitien keskustelu sivu.

Minusta alkuperäinen viesti ja kysymys ei ollut mitenkään väheksyvä tai ilkeä. Teille esitettiin vain kysymys, eikä minusta se ollut mitenkään ilkeä.

 

\

\

Ehkä nämä 25v. miehet näkee meissä nuorissä tytöissä vastaakohtaa teille 25v. (eli melkein 30) naisille. Mies pitää itseään vielä nuorena. Kun saman ikäinen nainen alkaa jo surra 20 vuotta etukäteen eläkeikää ja vaihde vuosia. Tämä sinun kysymys tuo mieleen juuri kuvailemani nais tyypin, vai olenko väärässä?
En kyllä allekirjoita täysin sitäkään, että 16 vuotias olisi valmis äidiksi. Mutta luonto on ihmeelinen ja tehokas. Ensimmäinen 9kk odottamista, saa kenet tahan sa kypsymään tulevaan vastuuteen ja vanhemmuuteen. Myös itse synnytyksellä kipuineen ja voimakainen tuntemuksineen on tarkoitus edes auttaa tulevaa tehtävän aloittamista. Kenenkään ei tarvitse olla kasvatustieteidenmaisteri, jotta osaisi hoitaa henkisesti ja fyysisesti vauvaa. Maalaisjärki, hellyys ja empatia riittävät tuoreelle äidille. Kun vauva kasvaa niin myös äitikin roolissaan. Ja uskon, ettei ikä ole mikään este tarjota lapselle kehittävää ja turvallista lapsuutta. Ja vaikka äidillä olisikin aluksi vaikeuksia lapsen hoidossa, sitäkin pystytään opettamaan tehokkaasti. Nuori äiti kaipaa erityisesti tukea ja kannustusta. Ei epäilyjä eikä väheksyntää.
Toiveenani olisikin, ettei täällä palstalla esitettäisi näitä väheksyviä ja ilkeitä kommenteja/ kysymksiä. Vaan jätettäisiin ne jutut muille palstoille. Niin, että olisinkin vain kannustava ja myötämielinen nuorien äitien keskustelu sivu.

Minusta alkuperäinen viesti ja kysymys ei ollut mitenkään väheksyvä tai ilkeä. Teille esitettiin vain kysymys, eikä minusta se ollut mitenkään ilkeä.

Tännekin palstalle näitä ja hieman toisenkin sävyisiä viestejä, tunkee tuutin täydeltä. Toivoisin vaan, että olisi edes yksi ainut palsta jossa niiltä saisi olla rauhassa. Ítse palstailen nyt toista vuotta, on saanut aina omia valmiuksiaan perustella jne. Voisihan niihin olla vastaamatta, niin kun yleensä olenkin tehnyt.. mutta herää pikku hiljaa toive niiden kokonaan pois jäämisestä... Tusikin niihin kysymyksiin saadaan ikänä juuri sitä oikeaa vastausta (kenenkään kannalta) :/

 

Kyllä mäkin olen huomannut väheksyviä ja ilkeitä viestejä täällä, mutta ne kannattaa jättää omaan arvoon. Eikä kaikkia kysymyksiä kannata ottaa ilkeilynä. Jotkut, niinkuin tämäkin oli minun mielestä kysytty ihan asiallisesti

 

Nythän ei ole kyse mistään nuorten äitien väheksymisestä tai arvostelusta. 34v äiti voi olla paljon paskempi äiti kuin 16v teiniäiti, meitä on moneen lähtöön. Tuskin kukaan joka lapsen on nuorena saanut katuu sitä, että lapsen hankki niin nuorena. Ainoastaan mietin tässä sitä, että millaisia arvomaailmoja ja lähtökohtia 16v lapsiäiti voi antaa lapselleen kun itsekin on vielä keskellä aikuistumista ja teinihormoonien myllertämänä? Kun ei ole minkäänlaista kokemun sta siitä, miten tämä aikuisten maailma pyörii. Mitä kaikkea pitää ottaa huomioon kun vastuu itsestä ja lapsesta tuleekin harteille. Tärkeää tietenki on lähipiirin tuki ja turva. Harvoin alle 18v ikäiset asuu omillaan, huolehtii itse itsestään ja vielä on koulua käymättä, ja tulot minimillään. Se on tosi tietenkin, että kyllä hyvä, rakastava äiti voi olla ihan missä iässä vain, ja varmasti terveellä järjellä varustettu nuori pärjää äitinä siinä missä vanhempikin.

 

\

\

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

Vastaan vain ekaan kysymykseen... EI, ÄITIYS EI OLE HELPPOA...

 

\

\

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

taas tää sama..... tässäkin keskustelussa on jo tullut ilmi että ei toi äitiys ikää katso, vaan nimen omaan kypsyyttä niinku itsekin sanoit. toi miks 15 vuotias ei saa äänestää, johonkin se raja on vedettävä, eikä äänestys varmaan kypsyyttä katso. suurin osa ikäisistäni (19v) on vielä täysiä teinejä, kun mulla on jo kaks lasta. itse en voi ymmärtää miten joku ei selittämälläkään tajua etten voi lähteä joka ikinen viikonloppu baariin, ja samainen ihminen selittää että hän varmaankin adoptoi lapset, ettei tulis raskausarpia. tollasta puhetta voi olettaa joltakin 12 vuotiaalta, jotkut juttelee tyhmiä vielä vajaa parikymppisenäkin.
miksei ihmiset tajua että kaikki kypsyy eri tahtiin?

 

\

\

\

Jotkut (kuten minä) haaveilevat äitiydestä jo pienenä.. 10-vuotiaana tulevaisuuden "ammattini" oli äiti.
Olin 17 kun jätettiin ehkäisy pois,mut vasta 24-vuotiaana tärppäsi.
Olen varma,että olisin ollut yhtä kypsä (tai sit epäkypsä) silloin kuin nytkin nelikymppisenä neljän lapsen äitinä... =)

Onko äitiys sitten niin helppo homma että siihen on kypsä kuka vaan missä iässä vaan???
Miksi sitten 15-16 v ei ole kuitenkaan kypsä päättämään raha-asioista, edes kirjottamaan asuntonsa vuokrasopimusta????Miksi ei saa äänestää? Miksi ei saa ajokorttia??

taas tää sama..... tässäkin keskustelussa on jo tullut ilmi että ei toi äitiys ikää katso, vaan nimen omaan kypsyyttä niinku itsekin sanoit. toi miks 15 vuotias ei saa äänestää, johonkin se raja on vedettävä, eikä äänestys varmaan kypsyyttä katso. suurin osa ikäisistäni (19v) on vielä täysiä teinejä, kun mulla on jo kaks lasta. itse en voi ymmärtää miten joku ei selittämälläkään tajua etten voi lähteä joka ikinen viikonloppu baariin, ja samainen ihminen selittää että hän varmaankin adoptoi lapset, ettei tulis raskausarpia. tollasta puhetta voi olettaa joltakin 12 vuotiaalta, jotkut juttelee tyhmiä vielä vajaa parikymppisenäkin.
miksei ihmiset tajua että kaikki kypsyy eri tahtiin?

sitä minäkin ihmettelen

 

Keskustelun aloittaja hämmästeli: "Mitä joku 25v mies näkee 16v tytössä? Tuskin hän vaimoa itselleen noin nuoresta etsii`..."

Tuohon kysymykseen on niin monia vastauksia kuin vastaajiakin. Mieheni oli 23-vuotias, minä 15-vuotias, kun alettiin seurustella. Mies ei edes hetkeäkään ajatellut minua miksikään muuksi kuin rakkaaksi naiseksi, tulevaksi vaimokseen ja tulevien lastensa äidikseen. Nyt olen 21-vuotias, mies kohta 29-v, 17-vuotiaana menin naimisiin ja 19-vuotiaana sain esikoiseni. Olemme nyt onnellisia yhdessä ja elämme (yllätys yllätys) ihan tavallista lapsiperheen arkea.

Tottakai, jokaisella on omat mielipiteensä, mutta ÄLKÄÄ YLEISTÄKÖ! Perhe voi olla ihan normaali ja onnellinen, vaikka ei eläisikään ihan samalla tavalla kuin te. Se elämäntapa, joka teidän mielestänne on paras ei ehkä olekaan paras toisten mielestä ja toisinpäin. Esimerkiksi minun mielestä lapset kuuluu tehdä nuorena, kun on voimia ja jaksamista enemmän kuin vuosia myöhemmin, jonkun toisen mielestä taas pitää ensin hankkia ammatti, edetä uralla ja saada lapset vasta siinä 30-40-vuotiaana. Taas tulee pieni yllätys: molemmat ovat oikeassa! Nuorissa ja vanhemmissa äideissä on omia plussia ja miinuksia, mutta ikä ei tee kenestäkään huonoa äitiä, uskokaa jo. Ja niin monta kuin on ihmistä, niin monta on myös mielipidettä jokaisesta asiasta, sitä pitää kunnioittaa.

Aurinkoista kevättä kaikille! :flower: