Yli 35 vuotiaiden ensisynnyttäjien kokema tarve ja tuki

Olemme kätilöopiskelija ryhmä, joka on suunnittelemassa opinnäytetyötä yli 35- vuotiaiden ensisynnyttäjä-äitien kokemuksista raskauden ajan ja synnytyksen tuen laadusta. Yritämme kartoittaa tämän keskustelupalstan avulla äitien kokemuksia ja toiveita hoitohenkilökunnan toiminnan kehittämiseksi.

Nainen on hedelmällisimmään noin 25- vuoden iässä ja hedelmällisyyden on tutkitusti todettu laskevan noin 30- vuotiaasta lähtien. Useimmilla yli 35- vuotiailla on jo ammatti, vakaa taloustilanne ja parisuhde sekä muutenkin vakiintunut elämäntilanne.

Koitko saavasi riittävää tukea raskauden aikana huomioiden yksilölliset tarpeesi ja elämäntilanteesi?

Mitä parannusehdotuksia Teillä olisi omien tai tuttavien kokemusten pohjalta?

Kiitos!

 

Tulin ensimmäisen kerran elämässäni raskaaksi 36-vuotiaana. Olin koko raskauden ajan terve kuin pukki, enkä kokenut tarvitsevani mitään apua mistään. Oli toki helpottavaa silloin tällöin kuulla, että vauvalla on kaikki hyvin. Mutta en mitenkään stressannut asiaa, koska olo tuntui hyvältä ja vauva liikkui. Raskausaikana tukea oli minusta paljon, mutta synnytykseen olisin toivonut opetusta. Sitä ei ainakaan meilläpäin ollut tarjolla. En tiennyt, että se on niin vaikeaa. Luulin, että kaikki tapahtuu itsestään. En esim tiennyt mitä tarkoittaa kätilön sanat "kun alkaa ponnistuttaa" soita kelloa - enkä tiedä vieläkään, joten en koskaan soittanut kelloa. Mutta onneksi lapsi tuli ulos silti. Enkä vieläkään tiedä millä lihaksilla lasta pitäisi ponnistaa ulos, vaikka osasin sen tehdä kun oli pakko, mutta uuvutin itseni ja katkoin kaikki pintaverisuonet mm. kasvoistani. Ja samoin synnytyksen jälkeen lapsen hoitaminen oli kohtuuttoman raskasta yksin, kun ei saanut nukkua, ja mistään ei tarjottu tukea. Sukulaisetkin välttelivät, etteivät vaan häiritse auvoista symbioosia, enkä kehdannut kertoa kenellekään miten poikki olen.

 

41 vuotias ensisynnyttäjä

Odotan tällä hetkellä ensimmäistä lasta/pientä ihmettä. Olin jo totutellut ajatukseen että minusta ei tule äitiä koskaan. Laskettu aika ensi vuoden helmikuun lopussa.
Koko raskaus on sujunut tähän mennessä ongelmitta. Seulonnassa jäin kiinni ja sain päättää haluanko lapsivesi tutkimukseen. Menin ja onneksi kaikki ok.
Olen samaa mieltä hiitäjän kanssa. Haluaisin jotain tietoa itse synnytyksestä. Tässä pikkuhiljaa ajatukset kääntyvät jo sinne suuntaan. Hieman jo pelottaa. Lapsen isä ei osallistu synnytykseen mutta onneksi minulla on monta kaveria jotka ovat innokkaita tulemaan mukaan. En vain haluaisi mennä synnyttämään ilmaan mitään tietoja.