yliaikaisuus

Täällä epätoivoinen äiti odottelee kolmatta lastaan. Raskautta takana 42 viikkoa ja naistenklinikalla edelleen ollaan sitä mieltä, että odotellaan vielä. :headwall: Fyysisesti vauva ja minä ollaan ihan ok, mutta henkisesti alkaa olla aika heikoilla. Tällä hetkellä lääkarit sitä mieltä että vasta 42+3 käynnistellään. Kolme päivää tuntuu aika turhalta omasta mielestäni, olen melko varma ettei tämä tule täältä ilman apua.
Kertokaa ihmiset kuinka saisin huomenna äitipolilla lääkärin vakuutelluksi, etten lähde sieltä enää yksin kotiin odottelemaan. Ja kaikkien kauhutarinoiden lisäksi mitä yliaikaisuudesta olen jo kuullut kertokaa myös onnistumisia!

 

Minut käynistettiin kun sanoin äitipolilla käynnillä etten oo nukkunu moneen yöhön kunnolla ja olen niin väsynyt etten jaksa ennään...vetoat siihen että sulla on kaksi lasta kotona ja et jaksa mahasi kanssa ennään siellä!! minulla oli viikkoja tuolloin 41+3

Voimia :hug:

 

Mulla meni ainokaiseni pari vkoa lasketun ajan yli. En saanut vimeisellä odotusvkolla nukuttua käytännössä yhtään ja 4 viimeistä yötä oli voimakkaita supistuksia. Yliaikaisuuskontrollista meinattiin ensin laittaa kotiin odottaman, mutta lääkärin mukaan lapsivettä oli niin vähän, että parempi käynnistää. Kohdunsuu oli jo auki 3-4cm, eli olisi varmaan käynnistynyt itsestään lähipäivinä. Kalvojen puhkaisu ei käynnistänyt, oksitosiinitippa pienenäkin annoksena laittoi kropan vauhtiin ja supistuksia tulikin sitten tosi tiheään ja voimakkaita. Ensisynnytys, kesto 5,5 h.

Näin jälkikäteen pohtien; olisiko supistukset olleet helpompia jos synnytys olisi käynnistynyt itse? Olisiko episiotomialta vältytty? Lapsi ei ollut edes iso, mitä olin pelännyt kun meni yliaikaa, vaan 3,5kg. Meidän poika ei vaikuttanut mitenkään yliaikaiselta vaan olisi voinut varmaan mielihyvin kölliä vielä mahassa pari pvää. Toisaalta olin kyllä jo saanut tarpeekseni yöllisistä supistuksista...Kuitenkin mulla se fiilis, että ihan hyvä, että nykyään ei heti lähdetä käynnistämään. Uskon, että luonnostaan käynnistyminen parempi jos äiti/lapsi ei vaarassa.

 

Yks tuttu vanhempi ihminen oli ootellu kuopustaan, en muista miten paljo oli jo menny yli lasketun ajan, mutta kumminkii ns. yliaikaseks menny. Eivätkä alkaneet käynnistelemään. No rouvapa otti ohjat omiin käsiin, lämmitti vähän saunaa ja meni pesemään saunaa. Siellä se oli kuulemma muutaman tunnin illalla lauteita hinkkaillu lämpimässä ja yöllä oli synnytys alkanu!

 

\

Yks tuttu vanhempi ihminen oli ootellu kuopustaan, en muista miten paljo oli jo menny yli lasketun ajan, mutta kumminkii ns. yliaikaseks menny. Eivätkä alkaneet käynnistelemään. No rouvapa otti ohjat omiin käsiin, lämmitti vähän saunaa ja meni pesemään saunaa. Siellä se oli kuulemma muutaman tunnin illalla lauteita hinkkaillu lämpimässä ja yöllä oli synnytys alkanu!

Eipä auttanut mua toikaan konsti!! Eikä sen paremmin S:sätkään... vauva syntyy sitten, kun on siihen valmis!! Näin se vaan on! Omani syntyi viikolla 43! Järkyttävää oli ne viimeset viikot mutta palkinto sen arvoinen :heart:

 

hei,
Tuo "yliaikaisuus" saattaa jotenkin mennä suvuttain (tää ei ole mikään lääketieteelilinen fakta, mutta...). Minulla on neljä siskoa ja me kaikki viisi olemme äitejä, jokaisella on 2-4 synnytystä takana. Joista tuloksena terveitä, reippaita (osa jo yli kolmikymppisiä) lapsia. Kaikkkien synnytykset ovat tapahtuneet viikon 42 lopulla. Paitsi oma keskimmäiseni, joka käynnistettiin raskausdiabeteksen vuoksi kalvojen puhkaisulla tasan tarkkaan laskettuna päivänä.
Nykyaikainen sijkiöseuranta istukanvirausmittauksineen ym. on kehittynyt niin, että lapsen vointia voidaan seurata ja mahdolliset todelliset yliaikaisuuden riskit minimoida.