Ylimielinen 5,5v

Vitun rasittava kakara. Tytärpuoli. Vitun ylimielinen kakara. Jotainku pyydät tekemään, niin virnuilee vaan. Ja väittää vastaan. Isällensä ei näin käyttäydy (ei kuullemma halua, koska iskä suuttuu) mulle ihan sama, vaikka seisois koko heinäkuu nurkassa tai raivoais huoneessaan. Ihan vitun sama, mut niin käy jos länkytys jatkuu. Elämä on.

 

Ihan oikein, että otat siltä luulot pois. Itku on se, mikä parhaiten korjaa ylimielisyyden.

 

Vitun rasittava kakara. Tytärpuoli. Vitun ylimielinen kakara. Jotainku pyydät tekemään, niin virnuilee vaan. Ja väittää vastaan. Isällensä ei näin käyttäydy (ei kuullemma halua, koska iskä suuttuu) mulle ihan sama, vaikka seisois koko heinäkuu nurkassa tai raivoais huoneessaan. Ihan vitun sama, mut niin käy jos länkytys jatkuu. Elämä on.

Niin, ne alkaa olla jo suhteellisen fiksuja. Se, että sinä raivostut ja suutut on omalla tavallaan voitto. Sinä olet tullut hänen äitinsä paikalle. Et anna juurikaan syytä pitää itsestäsi ja oikeastaan kaivat omaa kuoppaasi juuri nyt.
Sinuna en lähtisi 5 vuotiaan vittuiluun mukaan (tiedän kyllä, että se saattaa olla vaikeaa). Sinulla on ainoastaan hävittävää. Sinä päätit tulla hänen perheeseensä, joten sinun on ansaittava paikkasi siellä.

 

Sinuna en lähtisi 5 vuotiaan vittuiluun mukaan (tiedän kyllä, että se saattaa olla vaikeaa). Sinulla on ainoastaan hävittävää. Sinä päätit tulla hänen perheeseensä, joten sinun on ansaittava paikkasi siellä.

Samaa mieltä. Lapsella on syntymäoikeus isäänsä/mieheesi, mutta sinulla ei. Ei sinulla ole mitään oikeutta puuttua siihen, miten lapsi haluaa käyttäytyä omassa kodissaan.

 

Samaa mieltä. Lapsella on syntymäoikeus isäänsä/mieheesi, mutta sinulla ei. Ei sinulla ole mitään oikeutta puuttua siihen, miten lapsi haluaa käyttäytyä omassa kodissaan.

En mä nyt kuitenkaan sanoisi, etteikö uudella puolisolla ole oikeutta puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy kodissa. Puoliso on aikuinen ja lapsi on lapsi, koti on kummankin yhteinen. Sensijaan kannustaisin tekemään selkeät säännöt kotiin ja toimimaan niiden pohjalta. Se auttaa niin parisuhdetta kuin lapsen ja äitipuolen suhdetta.

Se, että hermostuu viisivuotiaan mullittelusta, on turhaa. Kannattaa muistaa, että lapsi on vasta viisi ja hän ei pysty järkeistämään asioita kuten aikuinen, kaikki ei pysty siihen aikuisenakaan. Minusta parasta olisi alkaa vahvistamaan äitipuolen ja lapsen suhdetta siten, että se olisi terveellä pohjalla.
Se, että viisivuotiasta rangaistaan siksi, ettei hän osaa käyttäytyä oikein itselleen täysin vieraassa ja hankalassa tilanteessa on aivan hemmetin väärin. Aikuisten kuuluisi tukea, ei rangaista.

 

Koivuvitsa parantaa käytöshäiriöt

 

En mä nyt kuitenkaan sanoisi, etteikö uudella puolisolla ole oikeutta puuttua siihen, miten lapsi käyttäytyy kodissa. Puoliso on aikuinen ja lapsi on lapsi, koti on kummankin yhteinen. Sensijaan kannustaisin tekemään selkeät säännöt kotiin ja toimimaan niiden pohjalta. Se auttaa niin parisuhdetta kuin lapsen ja äitipuolen suhdetta.

Se, että hermostuu viisivuotiaan mullittelusta, on turhaa. Kannattaa muistaa, että lapsi on vasta viisi ja hän ei pysty järkeistämään asioita kuten aikuinen, kaikki ei pysty siihen aikuisenakaan. Minusta parasta olisi alkaa vahvistamaan äitipuolen ja lapsen suhdetta siten, että se olisi terveellä pohjalla.
Se, että viisivuotiasta rangaistaan siksi, ettei hän osaa käyttäytyä oikein itselleen täysin vieraassa ja hankalassa tilanteessa on aivan hemmetin väärin. Aikuisten kuuluisi tukea, ei rangaista.

Nykyään ovat aivan ihmeelliset käsitykset vallanneet alaa lastenkasvatuksessa. Toisaalta se, että leikki-ikäinen lapsi ei muka olisi vastuussa tietoisesta huonosta käytöksestään. Ja toisaalta, että lapsen käytös muka korjaantuisi yleisesti tai jopa poikkeuksetta vaan sillä, että tämän kanssa jutellaan ja yritetään kaikilla tavoin ymmärtää lasta.

Erinäisissä julkisissa tiloissa saa valitettavasti tämän tästä seurata näitä ketään tottelemattomia kauhukakaroita, joita on aina vaan tuettu eikä rangaistu.

 

Nykyään ovat aivan ihmeelliset käsitykset vallanneet alaa lastenkasvatuksessa. Toisaalta se, että leikki-ikäinen lapsi ei muka olisi vastuussa tietoisesta huonosta käytöksestään. Ja toisaalta, että lapsen käytös muka korjaantuisi yleisesti tai jopa poikkeuksetta vaan sillä, että tämän kanssa jutellaan ja yritetään kaikilla tavoin ymmärtää lasta.

Erinäisissä julkisissa tiloissa saa valitettavasti tämän tästä seurata näitä ketään tottelemattomia kauhukakaroita, joita on aina vaan tuettu eikä rangaistu.

Aivan. Onhan se selvää, että 5 vuotiaan pitää kyetä ymmärtämään uusperheet ja niiden moninaiset ongelmat, sekä suhtautua muuttuviin perheolosuhteisiin loogisesti sensijaan, että suhtautuisi kaoottiseen tilanteeseen tunneperäisesti.
Olet oikeassa. Viisivuotiaalta vaaditaan nykyään aivan liian vähän ja tällaisissa tilanteissa aikuisen tukea ei tarvita, vaan lasta pitää kurittaa.

 

Aivan. Onhan se selvää, että 5 vuotiaan pitää kyetä ymmärtämään uusperheet ja niiden moninaiset ongelmat, sekä suhtautua muuttuviin perheolosuhteisiin loogisesti sensijaan, että suhtautuisi kaoottiseen tilanteeseen tunneperäisesti.
Olet oikeassa. Viisivuotiaalta vaaditaan nykyään aivan liian vähän ja tällaisissa tilanteissa aikuisen tukea ei tarvita, vaan lasta pitää kurittaa.

5-vuotiaankin pitää kyetä ymmärtämään se, että vaikka epämääräisesti jokin tuntuisi ärsyttävän, niin ei se silti oikeuta kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti tai olemaan tottelematta perheen aikuisia.

Se on loputon suo joka johtaa täysin mahdottomaan tilanteeseen, mikäli lapsella ajatellaan aina olevan jokin "hyvä syy" huonoon käytökseensä, eikä huonoon käytökseen muka saisi puuttua ennen kuin se "hyvä syy" on poistunut.

 

5-vuotiaankin pitää kyetä ymmärtämään se, että vaikka epämääräisesti jokin tuntuisi ärsyttävän, niin ei se silti oikeuta kohtelemaan toisia ihmisiä huonosti tai olemaan tottelematta perheen aikuisia.

Se on loputon suo joka johtaa täysin mahdottomaan tilanteeseen, mikäli lapsella ajatellaan aina olevan jokin "hyvä syy" huonoon käytökseensä, eikä huonoon käytökseen muka saisi puuttua ennen kuin se "hyvä syy" on poistunut.

Oliko sulla omia lapsia?

Onko joku väittänyt, että hyvä syy oikeuttaa huonoon käytökseen? Kertoisitko missä joku näin on väittänyt? Onko joku myös väittänyt, etteikö huonoon käytökseen saisi puuttua?

 

Oliko sulla omia lapsia?

Onko joku väittänyt, että hyvä syy oikeuttaa huonoon käytökseen? Kertoisitko missä joku näin on väittänyt? Onko joku myös väittänyt, etteikö huonoon käytökseen saisi puuttua?

Juuri yllä olit itse sitä mieltä, ettei lasta saa esimerkiksi rangaista huonosta käytöksestään vaan pelkästään pyrkiä tukemaan tätä uusperhekuvion ymmärtämisessä.

 

Juuri yllä olit itse sitä mieltä, ettei lasta saa esimerkiksi rangaista huonosta käytöksestään vaan pelkästään pyrkiä tukemaan tätä uusperhekuvion ymmärtämisessä.

Se, ettei lapsi pysty ymmärtämään uutta ja muuttunutta tilannetta, ei ole huonoa käytöstä. Lapsi reagoi muuttuneeseen tilanteeseen, johon hän ei ole voinut vaikuttaa ja joka on hänelle vaikea.

Kuvitteleppa itsesi tilanteeseen, jossa vaikkapa sinulle ilmoitetaan, että puolisosi ottaa jalkavaimon/miehen. Sinulla ei ole sanavaltaa tilanteeseen, etkä voi muuttaa sitä. Tämä uusi jalkavaimo/mies tekee ärsyttäviä asioita, joihin sinä et ole tottunut. Hän nukkuu sinun kodissasi. Hän käy sinun jääkapillasi ja jättää tavaransa sinun lattiallesi. Sinun on siihen totuttava ja asia siedettävä. Poiskaan et pääse.

Olisiko sinusta oikein, ettet saisi purkaa turhautumisiasi tai ahdistustasi millään tavoin? Vai voitko väittää, ettet tällaisia tunteita kokisi?
Mikäli kuitenkin reagoisit käyttäytymällä epäasiallisesti, sinua rangaistaisiin? Kokisitko sen oikeutetuksi?

Mun mielestä on absurdia, että aikuinen olettaa viisivuotiaan ilmaisevan itseään järjestelmällisesti ja aikuismaisesti täysin vieraassa tilanteessa. Ennenkaikkea odottaa täysin keskenkasvuiselta ihmiseltä hyvää käytöstä pakotetussa tilanteessa ja muutoksessa, jossa hänen mielipidettään ei kysytty ja johon hän ei voi vaikuttaa.

 

Se, ettei lapsi pysty ymmärtämään uutta ja muuttunutta tilannetta, ei ole huonoa käytöstä. Lapsi reagoi muuttuneeseen tilanteeseen, johon hän ei ole voinut vaikuttaa ja joka on hänelle vaikea.

Kuvitteleppa itsesi tilanteeseen, jossa vaikkapa sinulle ilmoitetaan, että puolisosi ottaa jalkavaimon/miehen. Sinulla ei ole sanavaltaa tilanteeseen, etkä voi muuttaa sitä. Tämä uusi jalkavaimo/mies tekee ärsyttäviä asioita, joihin sinä et ole tottunut. Hän nukkuu sinun kodissasi. Hän käy sinun jääkapillasi ja jättää tavaransa sinun lattiallesi. Sinun on siihen totuttava ja asia siedettävä. Poiskaan et pääse.

Olisiko sinusta oikein, ettet saisi purkaa turhautumisiasi tai ahdistustasi millään tavoin? Vai voitko väittää, ettet tällaisia tunteita kokisi?
Mikäli kuitenkin reagoisit huonolla käyttäytymällä epäasiallisesti, sinua rangaistaisiin? Kokisitko sen oikeutetuksi?

Mun mielestä on absurdia, että aikuinen olettaa viisivuotiaan ilmaisevan itseään järjestelmällisesti ja aikuismaisesti täysin vieraassa tilanteessa. Ennenkaikkea odottaa täysin keskenkasvuiselta ihmiseltä hyvää käytöstä pakotetussa tilanteessa ja muutoksessa, jossa hänen mielipidettään ei kysytty ja johon hän ei voi vaikuttaa.

Ihan varmastiko tuo tilanne on verrattavissa siihen jalkavaimoon?

Sitä paitsi ei kyse ole siitä, etteikö mahdollista turhautumista tai ahdistusta saisi purkaa millään tavoin. Vaan siitä, että mahdollisesta sellaisesta huolimatta säilytetään peruskäytöstavat ja totellaan myös äitipuolta tai isäpuolta.

 

Nykyään ovat aivan ihmeelliset käsitykset vallanneet alaa lastenkasvatuksessa. Toisaalta se, että leikki-ikäinen lapsi ei muka olisi vastuussa tietoisesta huonosta käytöksestään. Ja toisaalta, että lapsen käytös muka korjaantuisi yleisesti tai jopa poikkeuksetta vaan sillä, että tämän kanssa jutellaan ja yritetään kaikilla tavoin ymmärtää lasta.

Erinäisissä julkisissa tiloissa saa valitettavasti tämän tästä seurata näitä ketään tottelemattomia kauhukakaroita, joita on aina vaan tuettu eikä rangaistu.

Lapsen etuotsalohko on kehityksessään pahasti puolitiessä, siksi joskus se mikä näyttää aikuiselle "tietoiselta kiusanteolta" ei ole sitä. Tunteiden käsittelyä ei opeteta rangaistuksilla. Rangaistuksilla on kyllä mahdollista tietyin reunaehdoin muovata käytöstä, jolloin esim. pelko nousee muiden tunteiden yli siksi käytöstä ohjaavaksi tunteeksi. Siksi rangaistuksia pitäisi käyttää hyvin harkiten, niiden kontrolli on puhtaasti ulkoista (olettaen että ihminem säilyy psyykkisesti terveenä) ja siten hauraampaa kuin keskustelemalla, mallia näyttämällä ja riittävästi aikaa antamalla saavutettu sisäinen kontrolli.

Ei ne lapset ilman ulkoista kontrollia (rajoja) selviä koska ovat niin kesken, mutta keksittyillä, toimintaan suoraan liittymättömillä rangaistuksilla on aika harvoin perusteltu paikka. Usein se paikka on sellainen kun aikuinen ei ole tosielämässä auttamassa vaikka oikeastaan lapsi sitä tarvitsisi, tosielämä kun on epätäydellistä ja vanhemmat rajallisia.

 

Ihan varmastiko tuo tilanne on verrattavissa siihen jalkavaimoon?

Sitä paitsi ei kyse ole siitä, etteikö mahdollista turhautumista tai ahdistusta saisi purkaa millään tavoin. Vaan siitä, että mahdollisesta sellaisesta huolimatta säilytetään peruskäytöstavat ja totellaan myös äitipuolta tai isäpuolta.

No voit vaikka kokeilla verratta tilannetta jalkavaimoon. Ei nuo kaksi tilannetta kovin kaukana toisistaan ole.

Harvemmin sitä turhautumista tai ahdistusta puretaan jonkun toisen hyväksymällä tavalla ja noudattamalla sääntöjä sekä käytöstapoja.

 

Täysin samaa mieltä AivanSaman kanssa. Lähtökohtaisesti koittaisin lähestyä asiaa hieman positiivisemmalla energialla ja tekisin töitä parantaakseni välejä lapsen kanssa. Hän ei ole tullut sinun elämääsi omasta valinnastaan vaan sinä hänen. Pallo on Ap:n nurkassa.

Vanhoista saduista voi lukea ilkeistä äitipuolista. Haluatko oikeasti olla sellainen..

 

Täysin samaa mieltä AivanSaman kanssa. Lähtökohtaisesti koittaisin lähestyä asiaa hieman positiivisemmalla energialla ja tekisin töitä parantaakseni välejä lapsen kanssa. Hän ei ole tullut sinun elämääsi omasta valinnastaan vaan sinä hänen. Pallo on Ap:n nurkassa.

Vanhoista saduista voi lukea ilkeistä äitipuolista. Haluatko oikeasti olla sellainen..

Sinäkin!!! Hauskaa juhannusta!!!

 

Sinäkin!!! Hauskaa juhannusta!!!

Kiitos samoin! Hauska "nähdä" pitkästä aikaa

 

Kiitos samoin! Hauska "nähdä" pitkästä aikaa

Mä oon niin sua ikävöinyt

 

Lapsen etuotsalohko on kehityksessään pahasti puolitiessä, siksi joskus se mikä näyttää aikuiselle "tietoiselta kiusanteolta" ei ole sitä. Tunteiden käsittelyä ei opeteta rangaistuksilla. Rangaistuksilla on kyllä mahdollista tietyin reunaehdoin muovata käytöstä, jolloin esim. pelko nousee muiden tunteiden yli siksi käytöstä ohjaavaksi tunteeksi. Siksi rangaistuksia pitäisi käyttää hyvin harkiten, niiden kontrolli on puhtaasti ulkoista (olettaen että ihminem säilyy psyykkisesti terveenä) ja siten hauraampaa kuin keskustelemalla, mallia näyttämällä ja riittävästi aikaa antamalla saavutettu sisäinen kontrolli.

Ei ne lapset ilman ulkoista kontrollia (rajoja) selviä koska ovat niin kesken, mutta keksittyillä, toimintaan suoraan liittymättömillä rangaistuksilla on aika harvoin perusteltu paikka. Usein se paikka on sellainen kun aikuinen ei ole tosielämässä auttamassa vaikka oikeastaan lapsi sitä tarvitsisi, tosielämä kun on epätäydellistä ja vanhemmat rajallisia.

Tietoisen kiusanteon keskeinen merkki on se, että lapsi tajuaa tekemisensä seuraukset. Jo taaperoiässä lapsi oppii sen, että esimerkiksi eri tyyppinen haukkuminen ja lyöminen tuntuu toisesta ikävältä. 5-vuotias puolestaan jo on melkoisen kehittynyt tällaisten asioiden ymmärtämisessä. Se on iso karhunpalvelus lapselle, jos niinkin isoa lasta kuin 5-vuotiasta kohdellaan vauvana näiden asioiden suhteen.

Harvemmin lapsen käytös pysyy aisoissa pelkästään sillä, että häntä opetetaan ja keskustellaan asioiden syistä ja seurauksista. Yleensä rinnalle tarvitaan rangaistuksen uhka sen varmistukseksi, jos lapsi päättääkin olla opetuksista eri mieltä tai ylipäätään vaan katsoa omaan napaansa. On hyvä, jos rangaistus voi suoraan liittyä siihen kiellettyyn toimintaan mitä lapsi teki, mutta aina tämä ei ole muista syistä järkevää tai mahdollista, minkä vuoksi tarvitaan myös "yleisiä" rangaistuksia. Rangaistuksen tärkein ominaisuus on se, että se ihan oikeasti tehoaa käytökseen. Sellainen rangaistus jota lapsi ei pelkää riittävästi on turha.

 

Mä oon niin sua ikävöinyt

niin mäkin sua

 

Täysin samaa mieltä AivanSaman kanssa. Lähtökohtaisesti koittaisin lähestyä asiaa hieman positiivisemmalla energialla ja tekisin töitä parantaakseni välejä lapsen kanssa. Hän ei ole tullut sinun elämääsi omasta valinnastaan vaan sinä hänen. Pallo on Ap:n nurkassa.

Vanhoista saduista voi lukea ilkeistä äitipuolista. Haluatko oikeasti olla sellainen..

Nyt sinulla tuntuu olevan se ennakkoajatus, että kurinpito tuntuu lapsesta ilkeältä ja katkeroittavalta toiminnalta. Ja että onnellisin äitipuoli-lapsipuoli-suhde syntyy sillä, ettei lasta pakoteta mitenkään vaan vain neuvotaan.

 

Nyt sinulla tuntuu olevan se ennakkoajatus, että kurinpito tuntuu lapsesta ilkeältä ja katkeroittavalta toiminnalta. Ja että onnellisin äitipuoli-lapsipuoli-suhde syntyy sillä, ettei lasta pakoteta mitenkään vaan vain neuvotaan.

En varsinaisesti puhunut kurinpidosta vaan AP:n asenteesta.