yliopisto-opinnot ja lapsi

Moi!

Onkos kellään ollut tilannetta, että itse opiskelee kokopäiväisesti yliopistossa, mies on töissä ja yhtäkkiä huomaa olevansa raskaana?
Miten korkeakouluopinnot ja lapsen hoitaminen onnistuu? Varmaan raskasta välillä, muttei mahdotota?
Mietityttää, kun itsellä todennäiköisesti tällainen tilanne tulossa jossain vaiheessa elämää.. =)

 

Minulla juu Yliopisto-opinnot puolessa välissä, kotona 1 1/2 kk lapsi ja mies töissä. Tein kandin nyt raskauden loppuvaiheessa ja nyt olen hetken kotona kun lapsi on juuri syntynyt. Aion suorittaa joitakin tenttejä nyt heti keväällä, koulussa ei ole suurimmassa osassa kurssejä läsnäolo pakkoa eli aion lukea kotona tentteihin ja tenttiä näin kursseja pois hiljalleen. Auttaa myös että miehelläni on liukuvat työajat, joten hän voi hoitaa lasta päivisinkin aina joskus tarvittaessa.

 

Voi kun ihana kuulla Ootko ollut yhtäaikaa töissä ja koulussa vai opiskellut ihan päätoimisesti? Saanko udella mitä opiskelet? Minulla menossa valtio-opin 1. vuosi eikä oikeen innosta odottaa vielä 5 vuotta, että pääsis lastentekohommiin

 

Heippis!

Itse vasta odottelen ensimmäistä (tilanne: mies ja minä töissä varsinaisen kotimme paikkakunnalla ja samalla minä opiskelen täysipäiväisesti yliopistokaupungissa reilun 100 km päässä). Olen kevään lopussa kandidaatti jos vaan jaksan kaikki puuttuvat opinnot suorittaa. Tämä vaihe tuntuu helpolta pitää tauko, sillä ainakin minun alallani on kaikki olennaisin ja työläin kanditutkinnossa.

Itselleni on selvää että otan vuoden breikin opinnoista, en suorita varmaan edes tenttejä vaan irtisanon kakkosasunnon ja olen ihan vaan kotiäitinä. Ei opintojen pitkittyminen enää raskaana ollessa tunnu tärkeältä ja koko ajan huomaa stressaavansa opinnoista ja tulevaisuudesta vähemmän. Sitten hoitovapaalle isi ja vauva muuttavat opiskelijakämppään kanssani ja jatkan opintoja. En tiedä millaiseksi hoitaminen muodostuu mutta meillä ainakin suunnitellaan että isän osuus kotiasioista kasvaa ja mulla loppuu opintojen oheinen työnteko. Luultavasti siis joutuu omasta itsenäisyydestä/menemisestä/vapaudesta paljon luopumaan ja isäkin joustamaan enemmän kuin työläisenä on tottunut.

Missä tilanteessa sinä olet? Kiinnostaisi kuulla muista yliopiskelija-äideistä Oletko jo raskutta yrittämässä? Jos vasta haaveilet, kannustan uskaltamaan! Kouluun ja töihin pääsee aina takaisin.

 

Minä olen tosiaan parikymppinen neitokainen ja miehen kanssa ollu 3.5 vuotta yhessä. Lapsesta ollaan paljon puhuttu, mutta opinnot ovat vähän esteenä. En käy töissä vielä ainakaan opintojen ohessa, joten saisin minimi äitiyspäivärahaakin ja se huolettaa, vaikka mies tosiaan käy töissä. Juttelin kerran erään reilu 20 v äitin kanssa, joka opiskeli yliopistossa miehensä kanssa, mutta heillä oli kaksi lasta. Oli hienoa kuulla, että hän jaksoi "kahta työtä" eli kotona oloa ja koulua. Olisi kiva alkaa yrittämään lasta, mutta en tiedä, mikä vaihe olisi järkevä siihen hommaan

 

Opiskelen kauppakorkeakoulussa. Minusta oli hyvä saada jonkun verran opiskeltua ja toi kandi tehtyä että voin nyt olla rauhassa olla opintojen suhteen, että on jo niin paljon opiskeluja takana että ei ole vaaraa että jumittaisi kotiin jä opiskelut jäisi kokonaan. Minusta tämä lapsen saaminen on nyt helpompaa kun esimerkiksi työelämässä ollessa koska kouluun voi helposti palata hiljalleen, tehdä ns. lyhyttä päivää ensin.

 

Toi on tosi hyvä pointti, Jenny85, et jos hirmu aikaisin jättää opinnot kesken niin on ehkä vaaraa ettei naposta palata. Itselläni raskaaksi tuleminen kesti melkein puolitoista vuotta ja siis vuoden opiskeltuani alettiin yrittää. Jos silloin heti ois tärpännyt, niin kouluunpaluu ois tarkoittanut tiiviillä läsnäolopakollisella jaksolla oloa ja ois varmaan houkuttanu venyttää kotiaikaa.

Mutta niin koulutusalakohtaistahan tämäkin on. Ja joillain voi olla parempi opintomotivaatio kun minulla Kyllä ne nuorena kannattaa hommata ja kuten itse olen esimerkkinä: ei sitä ikinä tiedä tarkkaan koska sen vauvan saa. Raskaaksitulo-ongelmien, hoitaessa jaksamisen ja monen muun asian suhteen varmasti on hyvä aloittaa mahdollisimman nuorena