ylivilkas lapsi

Hei!

Voisiko jokuu kertoa omista kokemuksistaan ylivilkkaan lapsen äitinä? Minulla 2 vuotias poika, jolla ensimmäisen elinvuoden aikana todettiin hypotoniaa ja motorisen kehityksen viivettä. Nyt poika ei puhu vielä sanakaan, mutta on koko ajan menossa "pää edellä" joka paikkaan. Meidän täytyi lopettaamuskarissa käynti, kun poika ei jaksa hetkeksikään keskittyä ohjelmaan eli ei pysy sylissä (pois kiemurtelua ja huutoa), heittelee soittiimia tai repii toisten soittimia käsistä, riehuu ja tutkii joka paikkaa, ei tottelle tiukkaakaan ei sanaa. Ulkona ei suostu kävelemään kädestä kiinni pitäen, tahtoo mennä omaan suuntaan ja heittäytyy löysäksi jos yrittää väkisin ohjailla. Ei ole myöskään koskaan ollut hyvä syömääm ja ärsyyntyy hyvin äkkiä syöttämistilanteessa, syö itse mieluiten sormiruokaa.Onko lasi ylivilkas vai kuriton. Olen jo aivan väsyksissä hänen kanssaan, kun tuntuu että, mitkään keinot ei auta. Häpeän liikkua missään ja kohta varmaan eristäydyn kotiin lapsen kanssa. Joskus tulee vastutamaton halöu läimäistä tottelematonta lasta, mutta olen tähän mennessä vielä hillinnyt itseni...auttakaa, antakaa neuvoja tai kertokaa omia kokemuksia. Onko kellään tällaista?

 

Meillä tyttö nyt jo viis vee ja ylivilkas. Puheenkehittymisen viivettä yms. Diagnoosi F 83. Saa raivareita ja on kuriton, välillä tuntuu ettei mikään auta vaikka rammillä uhkais niin tyttö tekee kuin haluaa. Juttele asiasta neuvolassa/lääkärin kans pyydä lähetettä tutkimuksiin. Vaadi ja vaadi, että saat jonkun selvyyden asiaan. Meillä diagnoosin saaminen kesti noin 3 vuotta. Olin jo aika loppu ennen joulua, kun oli edellinen osastojakso. Sanoin, että nyt on yksinkertaisesti satava joku dg, että voi ymmärtää lasta. Miksi lapsi tekee tiettyjä asioita vaikka kuinka neuvoisit ja opastaisit!
Tsemppiä ja jaksamista! :hug:

 

2v.on tietysti vielä aika pieni lapsi, joten raja normaalin ja ei normaalin välillä on vaikea vedettävä. Mutta oli sitten kyse jostakin neurologisesta ongelmasta tai terveestä mutta temmperamentiltään vaativasta lapsesta, ongelmana on teidän jaksaminen.

Vaikka tutkimuksia harvemmin vielä tuossa iässä aloitetaan, apua kantsii hakea jo nyt. Hyvä aloitus paikka on neuvola, siellä kannattaa kysellä ainakin tuosta puheen kehityksestä niin että pääsette tarvittaessa ajoissa puheterapeutin arvioitaviksi. Esim. meillä kaksoset (F83 ja F84) menivät puheterapeutille ekan kerran jo kaksi ja puoli vuotiaina puheen kehityksen viivästymän takia. Yleensäkkin tuo puheenkehityksen viivästyminen ennakoi aika usein jotain ongelmaa, varsinkin jos siihen liittyy muitakin "oireita" esim. ylivikkautta ja suhteettomia raivareita...

 

meillä oli samankaltaisia ongelmia vanhemman pojan kanssa tuossa iässä(nyt 5,5v) ja kaks japuolvuotiaana käytiin ekarran puheterapeutilla ja siinä sivussa asioitiin myös perheneuvolassa missä tekivät psygologit testejä...mut meillä oli kanssa noit raivareita yms....nyt pojalla on diagnoosia mmf 80.1 dyspraksia adhd tyyppisesti....neuvolasta tutkimuksiin lähdettiin...... :/ .....meillä oli alkuun raivareissa apuna se et kiedottiin poika isoon pyyhkeeseen tai huopaan ja pidettiin kiinni niin kauan et rauhoittui....hermoja ja voimia se raastoi mut nyt jo jonkun verran rauhoittunut.... :/ ...teillä varmaan samoin kuin meillä oli ongwlmana se et lapsi saa raivareita kun äiti/isä ei ymmärrä mitä toinen tarkoittaa ainakaan joka kerta meillä rupes rauhoittuun kun otettiin käyttöön tukiviittomia ja kuvia :/

jaksuja ja iso :hug: teille

 

Meillä on nyt 3 v. poika joka ei puhu montaa sanaa. Lääkärin lähetteellä pääsimme helmikuussa aloittamaan puheterapian. Sen jälkeen on sanoja alkanut tulla lisää. Vilkas on. Kävimme keskiviikkona lastenlääkärillä. Koska poika on vasta 3 v. , ei diagnoosia voitu tehdä. Sanoi että katsellaan ja jatketaan puheterapiaa. Jos hän sitten rauhoittuisi kun kommunikointi onnistuisi. Nyt kun ei osaa ilmaista niin saa aikuisen huomion tekemällä jotain "herjaa". Päiväkotiin saatiin hänelle nyt avustaja (työllistämistuella sellainen mukava ja rauhallinen naisihminen). Viihtyy hyvin päiväkodissa ja tykkää käydä puheterapiassa.

Meillä esikoinenkin oli vilkas mutta on nyt rauhoittunut kovasti. Lääkärikin sanoi että näin yleensä on ja ei auta kun odotella. Ilmeisesti nämä ADHD ym. diagnoosit voidaan tehdä vasta lähempänä viittä ikävuotta.

Minäkin juttelin asiasta neuvolassa ja kävimme paikkakunnan psykologilla. Kun ei puhetta alkanut tulla, soitin itse neuvolaan ja varasimme ajan lääkärille joka kirjoitti lähetteen sairaalaan. Kolmivuotistarkastusta en jäänyt tässä asiassa odottamaan.

 

Kuulosti niin tutulle. Poikamme oli juuri tuollainen pari vuotiaana, kokoajan menossa ilman "järjenhiventä". Ensin päästiin perheneuvolaan ja sitä kautta keskussairaalaan tutkimuksiin. Ensin diagnoosina oli tuo "sillisalaattidiagnoosi" F83 joka tarkentui nyt keväällä vaikeaksi dysfasiaksi, dyspraksiaksi ja löytyy pojasta piirteitä aspergeristakin.
Meille suurin helpotus oli psykologin sanat:"Olisitte tekin levottomia, jos olisitte Kiinassa, ettekä ymmärtäisi sanaakaan, ettekä osaisi sanoa sanaakaan". Tämä sai meidät tajuamaan miltä pojastamme tuntui ja kun yhteinen kieli, eli kuvat ja viittomat, löydettiin, niin pojastamme tuli ihana vilkas poika.
Nyt poju on jo eskarilainen ja kovaa vauhtia lähdössä kouluun, tosin erityiskouluun.
Jos joku dysfasia/erityislapsen äiti haluaa jutella, niin s-postini on kappuli@luukku.com