Yllätin kesken puhelinkeskustelun

Hei,

Rakkaat kanssasisaret. Kertokaapa minulle nyt mitä ajatella. Kuvittelenko suotta asioita.

Vien eilen illalla roskia ulos. Mies oli palannut treeneistä mutta jäänyt autoon istumaan ja puhumaan puhelua. Ei siinä mitään ihmeellistä vielä. Minut tekee järkyttyneeksi se tapa jolla hän reagoi avatessani auton oven: vetää auton ovea säikähtyneen näköisenä kiinni, hämmentyy, puhe katkeaa ja sanoo hiljaisella äänellä soittavansa myöhemmin uudelleen.

Mies ei ole mikään säikky tapaus enkä koskaan ole aiemmin nähnyt vastaavaa. Vaistoni sanoo ettei toisessa luurissa ollut hänen mainitsemansa kaveri – joka muuten puhuu niin kovalla äänellä, että kuulen sen vaikkei puhelin omalla korvallani olisikaan.

Mitä mieltä olette? Mies on ollut työhän ja toimeentuloon liittyen aiheellisesti stressattu, mutta onko aivan hullua kuvitella myös muita syitä? Olemme olleet 25 v. yhdessä, kolme lasta ja tiivis, joskin viime vuosina huolien raskauttama suhde.

Pyysin muuten saada katsoa puhelulokia ja puhelimen yhteystietoja (ynnä viestejä). Ei laske puhelinta käsistään. Pyysin rehellisesti kertomaan missä mennään mutta saan kuulla että hän kyllä kertoisi, jos jotain kerrottavaa olisi.

Onpa minulla aivan kamala olo. Huimaa ja sydän jyskyttää.

 

tarkasta puhelinlaskut ;D jos sillä ei oo mitään salattavaa puhelimessaan, se kyllä näyttäisi sulle kun pyydät vaikka ei tuntuis kivalta minustakaan näyttää puhelin sisältöä toisille. Mutta poikkeustapauksissa mä näyttäisin jos pyydetään, että puhun totta!

 

Jos miehellä ei olisi salattavaa, hän kyllä näyttäisi puheluhistoriansa.. :/

 

Miehesi käy myös suihkussa joskus, joten silloin puhelin on vartioimaton ja voit TODELLA pikaisesti tarkistaa asiat. Tai jos keksit jotain veruketta soittaa hänen puhelimellaan, koska sinulla on esim. oma puhelin hukassa tai jotain? Siitä ehdit kyllä pikasilmäyksellä nähdä onko numero tuttu vai ei, koska kyllähän sinun täytyy oma numerosi kirjoittaa soittaaksesi itsellesi?

Kamala juttu :\ Toivottavasti ei lopulta selviä mitään ja mies toteaa, että kaipasi vain omaa tilaa tms.!

 

Ex-vaimo jutteli kännykässä entiselle työkaverilleen n.1,5v sitten kodinhoitohuoneessa, eikä ollut lainkaan tietoinen että minä olen viereisessä huoneessa (ovi oli auki): "kaveripohjalta me alotellaan..."
Asumusero alkoi vajaa vuosi sitte. eli 1,5v se on kuksinu ihan toista kun mua, meillä ei ole ollut seksiä tänä aikana.

Osaa ne vaimotkin.

 

En koskaan opi ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka oman puolisonsa selän takana tekee tällästä. En vaan tajua. Jos on onneton niin eikö voi jumaliste puhua avoimesti ja rehellisesti sille elämänkumppanilleen ja kertoa että ei ole enää onnellinen ja että haluaa erota. Jos haluaa mennä niin menkööt, se sattuu saatanasti, mutta se sattuu ihan saatanan paljon vähemmän kuin se, että saat jossain vaiheessa kuulla että sua on kusetettu , sulle on valehdeltu ja vielä sitten mahdollisesti petetty kaikin tavoin. Minkä hiton takia nää miehet ja naiset haluaa satuttaa pahimmalla mahdollisella tavalla sitä ihmistä, jonka kanssa on jakanut elämänsä pitkään..?
Nämä ihmiset selittelevät tekojaan vaikka ja miten, mutta tosiasia on se, että nää ihmiset on todellisia raukkoja ja pelkureita, eivätkä ansaitse kenenkään kunnioitusta.
Mulle arvatenkin, on tehty noin, ja jos olisi kerrottu, että on sellaisia haluja tai kiinnostusta muualle, niin en olisi lahkeessa roikkunut, en olisi aiheuttanut draamaa, vaan tottakai olisin romahtanut siinä hetkessä, mutta jälkeenpäin olisin arvostanut, että minua olisi kunnioitettu sen verran kaiken yhdessä koetun jälkeen, että ollaan rehellisiä. Mutta ei. Ilmeisesti helpompi (???) keino on kieroilla toisen selän takana ja iskeä puukkoa selkään ja rikkoa ja häpäistä kaikki se kaunis, mitä yhdessä koettu. En vaan jaksa käsittää, kuinka ihmiset kykenee tuollaiseen.

 

Jos luotto on noin huonolla pohjalla, on varmaan viisainta erota. Oli muita osapuolia tai ei.
En ikinä antaisi puhelintani miehelleni kuin äärimmäisessä hädässä. Puhelimeni on kuin poäiväkirjani, siellä on helvetisti kaikkea mikä ei kuulu hänelle. Paljon yksityisiä keskusteluja ihmisten kanssa, jotka molemmat tunnemme sekä työjuttuja, joissa on salassapitovelvollisuus.
Eikä niillä asioilla ole mitään tekemistä pettämisen tai ees sen suunnittelun kanssa.

 

Tulihan mieleen kun exä kävi ekan lapsen jälkeen ehkäsyneuvolassa ja ne löys siltä kondylooman ja kysy vielä että "tuleeko sulle vaikeuksia kotona?" ja se oli neitsyt kun mentiin naimisiin ja minä terve.

 

En koskaan opi ymmärtämään näitä ihmisiä, jotka oman puolisonsa selän takana tekee tällästä. Nämä ihmiset selittelevät tekojaan vaikka ja miten, mutta tosiasia on se, että nää ihmiset on todellisia raukkoja ja pelkureita, eivätkä ansaitse kenenkään kunnioitusta.

Justiinsa! Mitäpä tähän enää lisäämään.

 

Jos olisi ollut ihan tavallinen puhelu kaverilleen niin ei olisi säikähtänyt eikä reakoinut millään muotoa . Jotain salaista on nyt meneillään. Tarkkaile muutakin käyttäytymistä. Kyllä hän kiinni jää , ennemmin tai myöhemmin.
Eikä aina suhteen tarvitse olla onneton taikka mennä huonosti, jos puoliso "hairahtuu" väärille poluille.
Ärsyttävintä on vain se puolison epärehellisyys kun luottamus menee niin pienestä ja helposti.

 

Miten suhteenne voi nykyään?

Itse sain exän kiinni vastaavasta tilanteesta. Kyselyistäni huolimatta hän sanoi, ettei hänellä ole ollut mitään kenenkään kanssa. Lopulta valehtelin, että tämä nainen oli soittanut minulle ja kertonut heidän yhteisestä hetkestään. Vaikka en tiennyt mitään, niin olin aika varma pettämisestä exän käytöksen vuoksi. Tunsinhan hänet hyvin vuosien yhdessä olon seurauksena. Mies uskoi tämän ja tunnusti. Suhde ei kestänyt tätä vaan tunteeni kuolivat lopulta yrityksistä huolimatta pelastaa sehteemme. Tämä tapaus on vaikuttanut minuun muissakin suhteissa valitettavasti. Huomaan, etten luota samalla tavalla, kuin ennen. Tosin aina epäilys on osunut oikeaan, vaikkei pettämistä olisi ollut. Mutta jotain mitä minulta on haluttu piilotella.

Luottakaa omiin vaistoihinne! Ne ovat yllättävän usein oikeassa. Kyllä sitä omansa tuntee

 

Tämä kirjoitus osuu niin naulan kantaan. Itse olen ihan samojen ajatusten kanssa painiskellut. Valitettavasti se on vain niin, että tämän tosissaan ymmärtää vasta, kun se kohdistuu itseen. Pettäjä ei tätä helpolla tajua. Ja kun ei tajua, ei pääse toinenkaan toipumaan. Pettäjä syyttää tietysti vielä petettyä teoistaan, kun ei ymmärrä oman teon vääryyttä.