Yllättäen raskaana!

Olen aivan ymmälläni, sillä olen yllättäen 7 vkolla raskaana. Minulla on 6v. ja 11 kk vanhat tyttäret ennestään ja olen heistä ikionnellinen. Aivan ihania tyttöjä molemmat. Mutta kuinka tässä nyt vielä näin kävi. Ehkäisy taisi pettää. Mutta 11 kk tytärtäkin saimme odottaa näin kauan, niin kuinkas tämä näin helposti kävi?! Vieläkö haluamme lapsen? Mahtuuko yksi vielä perheeseen? Entä taloon, autoon. Pitääkö olla tuplarattaat. Miten käy töiden, jos jään vielä kotiin. Jäänkö aivan jälkeen alastani. Kolme lasta on enemmän kuin kaksi lasta. Ja samalla mietin, että ihmehän tämä ja siitä pitäisi olla iloinen, mutta mietin vain jaksammeko kahta pikkuista tämän ikäisinä ja mitenkähän käytäntö järjestyy. Kertokaa kolmen lapsen vanhemmat kokemuksistanne. Olen itse kolmelapsisesta perheestä, mutta en osaa ajatella asiaa muutenkuin, että ihanaa minulla on sisko ja veli.
Kertokaa oletteko olleet samassa tilanteessa tai mitä tekisitte tilanteessani.

 

Onnea sinulle uudesta odotuksesta. Nauti laspista ja odotuksesta. Älä turhaan mieti esimerkiksi työ asiaoita. Asioilla on tapana järjestyä. Tärkeintä on että rakastatte lapsianne ja annatte heille hyvän ja turvallisen kodin.

Meillä on 10 vuotias reipas terve tyttö. Vuonna 2008 saimme ihanan terveen pojan nautin elämästä ja ajattelin, että meidän lapsiluku on tässä. Kohtalo puuttui peliin ja menetimme pojan vain 7 kk 11 päivän ikäisenä juuri ennen joulua 2008. Vauva sairasti erittäin harvinaista lihas sairautta (SMA 1 ) mitä ei voinut todeta odotusaikana. Olin silloin 38 vuotias. Lääkäri suositteli heti utta raskautta. Kun vuonna 2010 täytin 40 vuotta päätin, että haave vauvasta saa jäädä.

Juuri ennen joulua 2011 huomasin ensimmäisiä raskausaoreita. En ole uskaltanut viellä testata ajattelin odottaa viellä muutaman päivän. Vauvan kuoleman jälkeen luin Lorna Byrnen kaksi ihnaa krjaa. Enkeleitä hiuksissani sekä Portaat taivaaseen. Lorna kirjottaa että jokainen sielu valitsee omat vanhemmat. Lapsi on siis lahja.

Tein raskaustestin tammikuun alussa ja olen onnellisesti rakaana

 

Kaikkea hyvää teille molemmille. Otan osaa pienokaisen menetyksen johdosta, niin surullista Minä olen miettinyt tuota asiaa paljon, että valitseeko sielu vanhemmat. Ja jos niin miksi...elämä on ihmeellinen asia. Luin Niina-Matilda Juholan kirjaa jossa hän kertoi, että hänen tyttärensä sielu kävi etukäteen ilmoittamassa, että on tulossa. Ja että hänestä tulisi isän tyttö. Niina-Matilda taisi vähän alkuun loukkaantua asiasta, mutta suostui sitten antamaan elämän tuolle tytölle. Jotenkin niin se meni:heart:

Hyvää alkanutta vuotta!

 

Onnea teille, jotka uutta elämää sisällänne kannatte! Lapset on todellakin luojan lahjoja, vaikka rankkaa on varmasti välillä useamman ihan pikkuisen kanssa. Itse olisin valmis uhraamaan mitä tahansa, jos sellainen onni omalle kohdalle vielä sattuisi. Vuosien (tuloksettomien) lapsettomuushoitojen jälkeen saimme pari vuotta sitten yllärivauvan ihan luomusti, aivan ihmeellisen ihanan pienen pojan. Sen ei pitänyt olla lääketieteellisesti edes mahdollista. Se oli suurinta mahdollista onnea. Mekin kuitenkin menetimme ainokaisemme ihan yllättäen vakavalle sairaudelle alle 1-vuotiaana. Syli on nyt tyhjä. Pitäisi jaksaa ton taas vuosikausien hoitorumbaa. Ikääkin on jo molemmilla sen verran, ja molemmissa vikaa, joten raskausmahdollisuudet ovat koko ajan kauempana ja kauempana. Silti en luovu toivosta, uskon että poikamme täällä käynnillä oli joku tarkoitus. Toivon että joku sielu vielä valitsee meidät vanhemmiksi. Kaikkea hyvää!

 

Alviira - luin tuolta toisaalta kirjoituksiasi..
Iso pahoitteluni joulukuisesta keskeytyneestä raskaudesta, voimasia:hug:
..ja tuo pienen lapsenne menetys..osaan vain kuvitella surun määrää:'(..

Toivottavasti mieli tuosta pian paranee:heartjos lääkkeetkin päätit aloittaa)

Itse käytin raskautti yrittäessä Seromexiä.
Kahden tärpin aikana olen lääkkeitä syönyt ja ainakaan lääkäri ei sanonut haittaa olevan, ihan luomuraskauksia olivat..menivät vain kesken jo raskausviikoilla 5 ja 6..
..miullahin noita keskeytyneitä kertynyt(4 kpl 17kk:n sisään)..ikää miulla jo liikaa(46v)kun raskaudet eivät kestä.


Toivon siulle pian pientä sinne syliin saakka:heart:

 

Alviira

Laitoin sinulle yksityisen viestin. Halauksia ja voimia

 

Onnea odottajille ja pahoitteluni menettäneille... voih täällä on pian 42v äiti ja niin mielelläni toivoisin pientä vielä syliin vaikka nuorin on 1v 6kk ikäinen
tiedän ettei ole edes mahdollista enää saada nyyttiä viekkuun ja toisille ei suoda edes ainoaa ja minä haaveilen kolmannesta.. tai onhan minulla uusioperhe ja sen myötä siis kotonani viipeltää 4 ihanaa lasta joita rakastan kaikkia täydestä sydämestäni.Tuo onni ja ilo joka näkyy lasten kasvoilta saa päiväni paistamaan.
silti tahtoisin rakkaimpani kera ...vielä sen pienen toisen yhteisen ihmeemme :heart:
ap:lle vielä että nauttii kaikesta ja kuten joku kirjoitti kaikella on tapana järjestyä

 

ElliV - Onnea tuosta ihunasta lahjasta:heart:..sellaisena minä sitä pidän