Aika yllättävää kun lueskelen näitä juttuja niin oma mies ja parisuhde alkaakin vaikuttaa aika hyvältä. Mistäköhän johtuu että aika monissa parisuhteissa varsinkin miehet tuntuvat alistavan kumppaniaan aivan törkeällä tavalla? Painostetaan seksiin ja muuten parisuhde ei sitten kiinnostakaan ja taas yhdessä aloituksessa nainen halusi kaiken muun muttei seksiä ja läheisyyttä. Itse en voisi olla hetkeäkään parisuhteessa jossa kumppania ei kunnioiteta ja kaikki läheisyys ja seksi puuttuu pitkiä aikoja. Tietysti jokaisessa parisuhteessa on erilaisia aikoja, on läheisempiä aikoja ja välillä henkinen välimatka on pidempi. Seksissä on myös sellainen hauska juttu että mitä enemmän sitä harrastaa niin sitä enemmän sitä tekee mieli.
Onko se itsekkyys joka nämä suhteet näivettää. Jos itse ei saada kaikkea mitä halutaan niin sitten ei sille rakkaallekaan anneta mitään. Katkeruutta ja lopulta välinpitämättömyyttä kun ei enää jakseta edes kiukutella.
Naisena voin sanoa että monista lukemistani kirjoituksista näkyy se miten naiset hyväksyvät miehiltään mitä tahansa. Voin sanoa että meillä mies ei voi jäädä koko yöksi ryyppyreissulleen tai kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan tai tuhlata rahoja omiin mielenkiinnon kohteisiinsa ilman keskustelua ja yhteistä päätöstä. Ja samat säännöt koskevat minua, en minäkään voi tehdä mitä mieleen pälkähtää. Ehkä pitkän parisuhteemme salaisuus onkin se toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen muutenkin kuin juhlapuheissa. Ei meilläkään aina parisuhde ole ruusuilla tanssimista ja välillä tekisi mieli lähteäkin. Ja sitten luen näistä keskusteluista millaiseen ääliöön voisin törmätä ja oma mies tuntuukin taas tosi ihanalta.
Onko se itsekkyys joka nämä suhteet näivettää. Jos itse ei saada kaikkea mitä halutaan niin sitten ei sille rakkaallekaan anneta mitään. Katkeruutta ja lopulta välinpitämättömyyttä kun ei enää jakseta edes kiukutella.
Naisena voin sanoa että monista lukemistani kirjoituksista näkyy se miten naiset hyväksyvät miehiltään mitä tahansa. Voin sanoa että meillä mies ei voi jäädä koko yöksi ryyppyreissulleen tai kieltäytyä hoitamasta omaa lastaan tai tuhlata rahoja omiin mielenkiinnon kohteisiinsa ilman keskustelua ja yhteistä päätöstä. Ja samat säännöt koskevat minua, en minäkään voi tehdä mitä mieleen pälkähtää. Ehkä pitkän parisuhteemme salaisuus onkin se toisen kunnioitus ja huomioon ottaminen muutenkin kuin juhlapuheissa. Ei meilläkään aina parisuhde ole ruusuilla tanssimista ja välillä tekisi mieli lähteäkin. Ja sitten luen näistä keskusteluista millaiseen ääliöön voisin törmätä ja oma mies tuntuukin taas tosi ihanalta.