yökyläilyt....

\

\

Minun mielestäni lapset voivat yökyläillä isovanhempien luona, mutta liika on liikaa.Ystäväni 4v poika on 3 vkonloppua kuussa isovanhemmilla,lisäksi joka arkipäivä tarhassa 7h vaikka äiti kotona.Lapsi on siis perjantaista sunnuntai-iltaan papalla.Mielestäni liikaa.Toinen esimerkki liikaa olemisesta on toisen kaverin 3v poika, joka jo 1,8v ikäisenä oli yli viikon mummulassa kun vanhemmat lomailivat ulkomailla.Poika muutoinkin 2-3 vkonloppua kuukaudessa isovanhemmilla.Usein yleistetään nuoria vanhempia lasten hoidattamisesta, mutta tämän ensimmäisen esimerkin äiti on 30-vuotias, toisen esimerkin äiti 23 vuotias.Eli kyllä tällaista löytyy joka ikäluokasta.Itse olen 23v 2 lapsukaisen mami Mitä mieltä te olette näistä tapauksista?Tarkoitus ei ole provosoida riitaa. :attn:

En ymmärrä vanhempia, joiden on saatava "lapset pois jaloista" lähes joka viiikonloppuna . Myös lasten kuskaaminen mummolaan vanhempien pitkien lomamatkojen ajaksi menevät yli ymmärryksen. Kyllä luulisi, että nuoret ja terveet vanhemmat pystyisivät itse hoitamaan lapaensa lomamatkallaan =).

Sekä nuoret että vanhemmat äidit ja isät harrastavat tätä lasten hoidattamista isovanhemmilla. Ihmettelen, miten lapsiperheen arki on niin raskasta, että edes viikonloppuja ei viitsitä viettää omien lasten kanssa?

Tämän keskustelun anti:
- Jos et halua viedä lastasi (jo vauvana) pienenä yökylään mummolaan, olet itsekäs, paha ja isovanhempia vihaava vanhempi. Lapsistasi kasvaa itsekkäitä ja epäsosiaalisia ihmisiä .
- Jos viet lapsen usein ja pitkiksi ajoiksi, mieluummin jo vauvana, mummolaan yökylään, olet sosiaaalinen ja hyvä vanhempi, jolla on hyvät suhteet isovanhempiin. Lapsistasi kasvaa sosiaalisia ja epäitsekkäitä ihmisiä =).

Hienoa, kun lastenhoito ja -kasvatus on näin yksinkertaista =). Meillä lapset eivät ole pieninä mummolaan yökylään edes halunneet. Äitinä en pakota lapsia jäämään kaukana olevaan mummolaan . Vauvojen ja pienten lasten paikka ei ole mummolassa vaan kotona. Jatkuvaa lasten hoidattamista isovanhemmilla ja monen viikon yökylähoitojaksoja en tosiaankaan ymmärrä =).

Just näin! Voin kertoa, että meilläkin on sosiaalisesti hyvin vilkasta elämää, mutta siitä huolimatta ajattelen, että vauvan paikka on yöllä isän ja äidin vieressä, niin arkena, pyhänä, kotona kuin lomalla. Lapsi ehtii niitä kiintymyssuhteita luoda isovanhempiin ihan hyvin päiväsaikaan ja isompana yökyläilyreissuillakin, mikäli niin haluaa.

 

Kyllä meilläkin lapset joskus yökyläilevät, enkä sitä pahana pidä.Silloin kun meillä lapset yökyläilevät on kysymys siitä, että tytöt itse pyytävät päästä mammalle yöksi.Tätä ei useinkaan tapahdu, ehkä muutaman kerran vuodessa.Isovanhemmilla hoidattaminen tuntuu olevan kovin yleistä ja usein ylitseampuvaa.Tiedän edellisten tapausten lisäksi muutaman nuoren yksinhuoltajaäidin, joilla lapset saattavat olla jopa 2-4 viikkoa eri sukulaisten luona hoidossa!! :\| Lapsia siis kierrätetään mummuilla, papoilla, isopapoilla, isomummuilla, serkuilla, ystävillä ja nykyistenkin kumppaneitten isovanhemmilla, kenellä vain, joka jaksaa lapsia hoitaa, jos jaksaa.Ja kyseiset äidit viettävät rentoutuslomaa baarin tiskillä notkuen.Yökyläilyt ovat mielestäni perheen sisäinen asia, jos se on kutakuinkin kohtuullista ja lapsilla on hyvä hoitaja, isovanhempi esimerkiksi.Sitä en ymmärrä, että pitää pieniä lapsia kierrätää ihmiseltä ihmiselle.Sellaisessa touhussa ei lapselle muodostu kunnollista kiintymys/luottamussuhdetta keneenkään.Ja luulisi, että alkavat sukulaisetkin jo ihmetellä..

 

Minä olen tällainen lapsi, joka on viettänyt lomat ja viikonloput mummoloissa ja sukulaisissa. Omat muistoni eivät ole kovinkaan miellyttäviä, olin aina tiellä ja todella yksin ilman kavereita. Ylöspitoni jouduin maksamaan omalla työlläni. Kotona kaverisuhteeni olivat huteria, enhän voinut tavata ystäviä kuin koulupäivinä. Ei siinä parasta kaveria päässyt muodostumaan. Työ sukulaisissa oli fyysisesti todella rankkaa pienelle lapselle.
Kun esikoiseni syntyi, otin äitini kanssa todella rankasti yhteen lapsen yökyläilyistä. En halunnut antaa lasta moneksi päiväksi mummolaan. Töihin mentyäni hän ei voinut ymmärtää, että lomillani halusin olla lasteni kanssa. Lapsia minulla on neljä.
Äitini suitsuttaa kuinka onnellisia olivat isäni kanssa, kun saivat hoitaa parisuhdettaan lasten ollessa pois kotoa. Koskaan emme käyneet yhdessä perheenä missään.
Nyt tilanne on se, että hän ei suostu/halua ottaa lapsia yhdeksi yöksi, olisi oltava vähintään viikko, mieluiten huomattavasti pidempi aika.

Itse olen halunnut tarjota lapsilleni erilaisen lapsuuden; teemme paljon yhdessä, jopa etelänmatkat. Jaan hellyyttä ja kehuja. Olemme mieheni kanssa onnistuneet hoitamaan suhteemme, vaikka yhteistä omaa aikaa on todella harvoin. Otamme hetkestä kiinni.

Lapseni eivät ole onnistuneet luomaan lämpimiä suhteita mummoon, vaikka tapailevatkin säännöllisesti. Meillä ollessaan mummo kulkee minun perässä jatkuvasti moittien; miten siivoan huonosti ja teen kaiken väärin: olin jopa kuihduttaa esikoisen nälkään.
Mummolassa lapset työnnetään täyteen herkkuja salaa ja sanotaan, ettei vanhemmille saa kertoa.

Nyt isommat ovat ilmoittaneet etteivät halua jäädä mummolaan ilman omia vanhempiaan. Mummon pinna palaa vilkkaiden lasten kanssa ja lasten sanoin hän tällöin roikkuu tukassa ja huutaa. Eikä heillä ole halua tai aikaa touhuta lastenlastensa kanssa meidän poissa ollessa.En kyllä haluakaan jättää heitä sinne tämän kuultuani.

Olipahan sepustus, mutta ns. lapsuuteni ja äitini käytös ovat minulle kipeitä asioita.

Lapseni ovat kyllä olleet kavereilla yökylässä, joten hautomisesta ei kyse.

Koen vain itse saavani niin paljon, kun lapset lomillakin mukana.

Joten tällaistakin voi olla siellä ihanassa mummolassa!

:kieh:

 

Aika mielnkiintoinen juttu tuo tyttären. On varmasti ihmisillä erilaisiakin kokemuksia mutta en ollut koskaan ajatellut tuolta kantilta että kaveruus suhteita ei pääse syntymään kun on joka viikonloppu lietsussa.Muutenkin on ihan kiva saada tähän keskusteluun välillä mielipide joka kertoo lapsen kokemuksista.

 

Mieheni oli lapsena lähes joka viikonloppu isovanhemmillaan, äiti ja isä halusivat "omaa aikaa". Mieheni on erittäin vaikea luottaa kehenkään ja on kovin kiinni nykyään vanhemmissaan. Olen miettinyt, mahtaisiko se johtua "hylkäämiskokemuksista" lapsena?

Itse hän ei kuitenkaan halua antaa lapsia yökylään, eli joku trauma hänellekin on jäänyt...? Kyse ei siis ollut normaalista määrästä yökyläilyä, vaan tosiaan lähes joka viikonloppu. Itsekään en halua antaa lapsia yökylään, koska saan muutenkin olla heidän kanssaan mielestäni liian vähän. Ja isovanhempien koteja ja kummeja, jotka kaikki haluaisivat lapsia yökylään, on yhteensä 1 yhYhdessä voimme toki mennä perheenä yökyläilemään.

 

Sori, lapsi tuli ja painoi enteriä...

Siis paikkoja, johon lapsi halutaan yökylään, on 7 kpl, eli elämä olisi pelkkää yökyläramppaamista. En tiedä, kenelle voisin sanoa joo ja kenelle ei, siksi sanomme kaikille ei...

 

\

Minä olen tällainen lapsi, joka on viettänyt lomat ja viikonloput mummoloissa ja sukulaisissa. Omat muistoni eivät ole kovinkaan miellyttäviä, olin aina tiellä ja todella yksin ilman kavereita. Ylöspitoni jouduin maksamaan omalla työlläni. Kotona kaverisuhteeni olivat huteria, enhän voinut tavata ystäviä kuin koulupäivinä. Ei siinä parasta kaveria päässyt muodostumaan. Työ sukulaisissa oli fyysisesti todella rankkaa pienelle lapselle.
Kun esikoiseni syntyi, otin äitini kanssa todella rankasti yhteen lapsen yökyläilyistä. En halunnut antaa lasta moneksi päiväksi mummolaan. Töihin mentyäni hän ei voinut ymmärtää, että lomillani halusin olla lasteni kanssa. Lapsia minulla on neljä.
Äitini suitsuttaa kuinka onnellisia olivat isäni kanssa, kun saivat hoitaa parisuhdettaan lasten ollessa pois kotoa. Koskaan emme käyneet yhdessä perheenä missään.
Nyt tilanne on se, että hän ei suostu/halua ottaa lapsia yhdeksi yöksi, olisi oltava vähintään viikko, mieluiten huomattavasti pidempi aika.

Itse olen halunnut tarjota lapsilleni erilaisen lapsuuden; teemme paljon yhdessä, jopa etelänmatkat. Jaan hellyyttä ja kehuja. Olemme mieheni kanssa onnistuneet hoitamaan suhteemme, vaikka yhteistä omaa aikaa on todella harvoin. Otamme hetkestä kiinni.

Lapseni eivät ole onnistuneet luomaan lämpimiä suhteita mummoon, vaikka tapailevatkin säännöllisesti. Meillä ollessaan mummo kulkee minun perässä jatkuvasti moittien; miten siivoan huonosti ja teen kaiken väärin: olin jopa kuihduttaa esikoisen nälkään.
Mummolassa lapset työnnetään täyteen herkkuja salaa ja sanotaan, ettei vanhemmille saa kertoa.

Nyt isommat ovat ilmoittaneet etteivät halua jäädä mummolaan ilman omia vanhempiaan. Mummon pinna palaa vilkkaiden lasten kanssa ja lasten sanoin hän tällöin roikkuu tukassa ja huutaa. Eikä heillä ole halua tai aikaa touhuta lastenlastensa kanssa meidän poissa ollessa.En kyllä haluakaan jättää heitä sinne tämän kuultuani.

Olipahan sepustus, mutta ns. lapsuuteni ja äitini käytös ovat minulle kipeitä asioita.

Lapseni ovat kyllä olleet kavereilla yökylässä, joten hautomisesta ei kyse.

Koen vain itse saavani niin paljon, kun lapset lomillakin mukana.

Joten tällaistakin voi olla siellä ihanassa mummolassa!

:kieh:

Kiva lukea myös lapsen omasta kokemuksesta =).

Tuntuu, että osa vanhemmista haluaa laittaa omat lapsensa lähes mihin kyläpaikkaan vaan, kunhan saa heidät pois jaloista ja kotoa. Lapsia kierrätetään sukulaisilla, isovanhemmilla, tädeillä, sedillä, kummeilla, naapureilla jne. kylässä pitkiäkin aikoja. Ja mitä lomaa se on lapsiperheelle, jos lapset ja vanhemmat viettävät lähes kaikki lomansakin eri paikassa ?

Onko pienille lapsille hyväksi viettää esim. kuukausi mummolassa yhteen menoon? Ja miten lapsi kokee äidin ja isän etelänmatkat, joihin ei pääse koskaan mukaan, vaan aina viedään muualle hoitoon?

Moni kirjoittaja vie lapsensa mummoloihin aina, kun isovanhemmat sitä vaativat . Tuntuu todella kummalliselta, että mummot ja vaarit päättävät lastenlastensa yökyläilyistä, jopa siitä, minkäikäisenä nämä yökylilyt on aloitettava.

Äitisi asennetta ihmettelen . Miksi lapset eivät voi olla mummolassa lyhyitä aikoja? Viikko tuntuu aika pitkältä, varsinkin jos lapsesi ovat pieniä. Ehkä äitisi haluaakin Teidät vanhemmat pois jaloista? Ja ehkäpä hän haluaa määrätä, miten lapsianne hoidetaan, silloin kun Sinä et ole paikalla?

Meillä appivanhemmat harrastavat juuri tätä äidin ja isän sääntöjen kumoamista ja salaa antamista. Asiat yritetään sopia suoraan lasten kanssa. Lapsille luvataan kaikenlaista, meiltä vanhemmilta ensin mitään kysymättä. Lapsille tuputetaan herkkuja ja makeaa. Suut tukitaan törsäilyillä ja lahjoilla .

Onneksi kaikki isovanhemmat eivät käyttäydy näin =). Yhteydenpito sukupolvien välillä on helpompaa, jos on selvät säännöt, miten toimitaan. Olisi hyvä, jos isovanhemmat kuuntelisivat joskus vanhempienkin toiveita =).

 

Äitini todellakin haluaa hallita lapsiani ja muutakin elämäämme. Odottaessani toista lastani hän puhui sukulaisille mm. meidän olevan eroamassa.
Hänen mielestään 1-2 yötä ei riitä, siinä ajassa ei lasten kanssa ehdi tehdä mitään. Kuitenkaan hän ei touhua lasten kanssa, heillä on paljon rajoituksia mm. mihin huoneisiin ei saa mennä, ulkona saa olla vain pienellä pläntillä ettei istutukset kärsi jne. Mutta ratkaisevaa minusta on se, ettei vanhemmat lapset HALUA jäädä yksin mummolaan. Lapseni ovat 1, 6, 11 ja 12 v.
Ja kyllähän ne omat kokemukset painavat. Uskon tuohon hylkäämistraumaan jollakin tavalla. Minunkin on edelleen hyvin vaikea luottaa ihmisiin ja muodostaa kiinteitä ystävyyssuhteita. Olen yleensä hyvin varuillani vieraiden ihmisten seyrassa.

Olemme oppineet tekemään kaikki lomareissut ja kyläilyt perheenä. Tokihan joku etelänmatka on erileinen lasten kanssa, mutta mitä sitten. Lasten iloa näillä reissuilla on aivan ihana katsoa.

Mutta kuten todettu mummoloita ja isovanhempia on monenlaisia.

 

Tosi surullista luettavaa... huomaan olevani onnellinen, kun meillä on isovanhempien kanssa kaikki hyvin, ollaan ihan parhaita ystäviä ja jutellaan kaikki asiat. Nähtävästi näin ei ole kaikilla.
Yrittäkäähän vielä suoraa puhumista asioista. Jo lasten takia on ihanaa kun ei ole mitään hampaankolossa isovanhempia vastaan, eikä heillä meitä vastaan.

 

Minulla ja avomiehelläni ei vielä ole lapsia, mutta näin alustavasti olemme pohtineet sitä, että ehkä ensimmäisen kerran 6-vuotiaana jätettäisiin yökylään, eikä silloinkaan minne hyvänsä.
Ja itse vielä ainakin nyt olen sitä mieltä, että niitä lomia ja lomamatkoja voi ihan hyvin viettää lastenkin kanssa. Mikä olisikaan hienompaa, kuin katsoa omaa lasta joka oivaltaa iloita asioista, jotka ovat aikuiselle mitä kummallisimpia ilon aiheita. =)

Voihan hyvin olla, että saatamme tarvita joskus rauhallista unta, mutta eikö silloin toinen aikuisista voisi mennä yökylään, ja nukkua. Uskoisin, että me voimme parisuhdettamme hoitaa ja helliä, vaikka lapset läsnä olisivatkin. Taikka sitten pyytää joku lapsille läheinen henkilö muutamaksi tunniksi heitä katsomaan.

Toisaalta, meillä ei tosiaan vielä niitä lapsia ole, että sinällään nämä mielipiteet saattaa jollakin tavoin vielä muuttua. Mutta rakkaus ja kunnioitus tulevia lapsia kohtaan jo on, joten sen voimilla tässä horisen..

 

Kyllähän sitä on yritetty keskustella isovanhempien kanssa solmuja auki. Tuloksena oli se, että olen kiittämätön tytär, enkä ymmärrä, että he tarvitsivat isän kanssa omaa aikaa. Lapset hän hyvästeli tämän keskustelun jälkeen kuin ei tapaisi heitä enää ikinä. Tämän jälkeen tavattaessa hän painuu ovet paukkuen vanhimman lapsen huoneeseen jos arkoja asioita otetaan esille. En jaksa enkä halua omassa kodissani kuunnella sellaista huutamista, haukkumista ja raivoamista lasten läsnä ollessa. Jos lapset eivät ole kotona tai mukana heillä, ei tule sisälle tai ei avaa ovea.

 

Olen melko tuore mummi, lapsenlapseni on vasta puoli vuotias. Hän on ollut pari kertaa meillä yöhoidossa, jotta vanhemmat saavat nukkua yhden yön välillä rauhassa. Vauva on nimittäin syönyt useita kertoja yössä pienen kokonsa vuoksi.

Samoin toinen mummo tai minä olemme välillä olleet nuoren parin luona yöhoitamassa lasta. Mutta siinähän kyllä äiti ainakin yleensä herää jossain vaiheessa kuitenkin, kun nykyajan asunnot eivät ole kovin isoja.

Nyt tilanne on helpottunut yösyönnin osalta, mutta olen aina valmis hoitamaan lastenlastani, jos työt eivät vain estä sitä. Hänen hyvinvointinsa on minulle tällä hetkellä varmasti tärkeintä elämässä.

Töiden ja matkan vuoksi tapaan häntä noin 1-2 kertaa viikossa ja aina on yhtä ihanaa seurustella pienen älykkään olennon kanssa, auttaa vanhempia hoidossa ja kotitöissä tai hoitaa itse häntä.

Minulle tuo pienokainen on hyvin tärkeä, mutta en minä häntä mitenkään omista. Eikä minun tarvitse kenellekään ulkopuolisille todistella hyvää mummoutta, nautin vain lapsesta ja tästä elämäntilanteesta.

 

\

Olen melko tuore mummi, lapsenlapseni on vasta puoli vuotias. Hän on ollut pari kertaa meillä yöhoidossa, jotta vanhemmat saavat nukkua yhden yön välillä rauhassa. Vauva on nimittäin syönyt useita kertoja yössä pienen kokonsa vuoksi.

Samoin toinen mummo tai minä olemme välillä olleet nuoren parin luona yöhoitamassa lasta. Mutta siinähän kyllä äiti ainakin yleensä herää jossain vaiheessa kuitenkin, kun nykyajan asunnot eivät ole kovin isoja.

Nyt tilanne on helpottunut yösyönnin osalta, mutta olen aina valmis hoitamaan lastenlastani, jos työt eivät vain estä sitä. Hänen hyvinvointinsa on minulle tällä hetkellä varmasti tärkeintä elämässä.

Töiden ja matkan vuoksi tapaan häntä noin 1-2 kertaa viikossa ja aina on yhtä ihanaa seurustella pienen älykkään olennon kanssa, auttaa vanhempia hoidossa ja kotitöissä tai hoitaa itse häntä.

Minulle tuo pienokainen on hyvin tärkeä, mutta en minä häntä mitenkään omista. Eikä minun tarvitse kenellekään ulkopuolisille todistella hyvää mummoutta, nautin vain lapsesta ja tästä elämäntilanteesta.

:hug: :hug: :hug:

tämän ketjun varmasti paras ja älykkäin kirjoitus, kiitos tästä
:heart: :heart: :heart:


voimia, ja iloista kevättä sinulle mummi =)

 

\

Äitini todellakin haluaa hallita lapsiani ja muutakin elämäämme. Odottaessani toista lastani hän puhui sukulaisille mm. meidän olevan eroamassa.
Hänen mielestään 1-2 yötä ei riitä, siinä ajassa ei lasten kanssa ehdi tehdä mitään. Kuitenkaan hän ei touhua lasten kanssa, heillä on paljon rajoituksia mm. mihin huoneisiin ei saa mennä, ulkona saa olla vain pienellä pläntillä ettei istutukset kärsi jne. Mutta ratkaisevaa minusta on se, ettei vanhemmat lapset HALUA jäädä yksin mummolaan. Lapseni ovat 1, 6, 11 ja 12 v.
Ja kyllähän ne omat kokemukset painavat. Uskon tuohon hylkäämistraumaan jollakin tavalla. Minunkin on edelleen hyvin vaikea luottaa ihmisiin ja muodostaa kiinteitä ystävyyssuhteita. Olen yleensä hyvin varuillani vieraiden ihmisten seyrassa.

Olemme oppineet tekemään kaikki lomareissut ja kyläilyt perheenä. Tokihan joku etelänmatka on erileinen lasten kanssa, mutta mitä sitten. Lasten iloa näillä reissuilla on aivan ihana katsoa.

Mutta kuten todettu mummoloita ja isovanhempia on monenlaisia.

Isovanhemmat eivät päätä lastenlastensa yökyläilyistä . Minä en ainakaan laittaisi lapsiani hoitoon tuollaiseen mummolaan, jossa mummo määrää, miten kauan lastenlasten pitäisi mummolassa olla. Siis mikään 1-2 yötä ei riitä vaan mummo vaatii lapsenlapsia kylään ainakin viikoksi kerrallaan .

Lasten kierrättäminen ja hoidattaminen sukulaisilla lähes kaikki lomat ja viikonloput menee myös yli ymmärryksen . Kyllä lapsiperheen pitäisi viettää yhteistä aikaa lastensa kanssa. Nykyään monet työssäkäyvät vanhemmat ovat hyvin vähän lastensa kanssa. Joten kyllä viikonloput ja lomat pitäisi viettää oman perheen kanssa.

Eihän lapsille jää mitään muistoja kesälomista, talvilomista, oman perheen joulunvietosta jne., jos lapset viedään aina sukulaisille tai mummoloihin hoitoon. Uskon myös, että äidin ja isän lomanvietto kahdestaan on lapsilta pois .

 

Kaikki kiitos ja kunnia semmoisille isovanhemmille, jotka pyytämättä ja ilman arvostelua ja asioihin sen kummemmin puuttumatta tarjoutuvat ottamaan lapsia silloin tällöin yöksi kylään tai edes muutamaksi tunniksi hoitoon. Tämä on mitä mainioin tilaisuus vanhemmille nukkua univelkaa pois, tehdä rästiin jääneitä asioita tai jotain kivaa ja olla yhdessä puolison kanssa. Samoin kummit voisivat antaa tämmöisen ilmaisen lahjan olemalla kummilapsensa kanssa ja tutustumalla häneen. Apu on varmasti tervetullut perheelle.
Itse olen kasvanut täysin ilman isovanhempia (isän puolelta ovat pois nukkuneet ja äidin vanhemmat jäivät täysin tuntemattomiksi) ja näin vanhemmiten asia harmittaa kovasti. Mikä rikkaus olisikaan ollut tuntea isovanhemmat ihmisinä ja tietää paljon heidän elämänsä aikana tapahtuneista suvun ja perheen asioista ja maailman menosta yleensä.
Iltasaduksi olisi ollut upeaa kuulla asioita elämästä ennen vanhaan.

 

Täytyy sanoa,että oolen todella onnellinen niistä hetkistä,joita oma isäni ja esikoisemme saivat viettää ennen kuin syöpä tuli ja vei rakkaan papan pois luotamme.. :'( Esikko vietti mummulassa monta yötä,nyt hän on kohta 4v.ja pappa meni pois joulukuussa..Pappa oli aina innoissaan,kun tyttö oli tulossa yöksi ja toisinpäin..Nämä hetket,joita he viettivät,ovat kallisarvoisia nyt.."Papan tyttökin"muistelee,kuinka nukkumaan mennessään näytti papalle hampaitaan,ovatko jo puhtaat..Pitäkää kiinni isovanhemmistanne,sillä koskaan ei tiedä,milloin heidän aikansa päättyy..

 

\

Täytyy sanoa,että oolen todella onnellinen niistä hetkistä,joita oma isäni ja esikoisemme saivat viettää ennen kuin syöpä tuli ja vei rakkaan papan pois luotamme.. :'( Esikko vietti mummulassa monta yötä,nyt hän on kohta 4v.ja pappa meni pois joulukuussa..Pappa oli aina innoissaan,kun tyttö oli tulossa yöksi ja toisinpäin..Nämä hetket,joita he viettivät,ovat kallisarvoisia nyt.."Papan tyttökin"muistelee,kuinka nukkumaan mennessään näytti papalle hampaitaan,ovatko jo puhtaat..Pitäkää kiinni isovanhemmistanne,sillä koskaan ei tiedä,milloin heidän aikansa päättyy..

Täytyy laittaa omakin mielipide, kun olen tätä keskustelua seurannut. Joku muukin on sitä kysellyt, että miten se tuntuu olevan vain yökyläilystä kiinni onko lapsella hyvät suhteet isovanhempiinsa vai ei. Olen samaa mieltä. Meidän lapsilla on läheiset välit isovanhempiinsa, vaikka eivät ole yökylässä ilman vanhempia olleet. Me teemme sen verran paljon töitä mieheni kanssa, että emme halua olla viikonloppuisin lapsistamme erossa, ja fiksut isovanhemmat myös ymmärtävät sen eivätkä vaadi lapsia yökyläilemään ilman vanhempiaan. Isovanhemmat on meille siis tärkeitä vaikka yökyläilyjä ei tässä perheessä harrastetakaan.

 

Kannanpa minäkin korteni kekoon tähän keskusteluun. Mielestäni lapsen vanhemmat ovat ne jotka päättävät lapsen yökyläilyistä isovanhempien tai vastaavien luona. Ihana asiahan se tietysti on jos on isovanhemmat jotka hoitavat lastenlapsiaan mutta ei minusta heillä ole oikeutta määrätä milloin ja miten pitkäksi aikaa lasten on tultava yöksi. Toisaalta ei minusta ole aikuisilla lapsillakaan oikeutta vaatia lastenhoitoa-apua vanhemmiltaaan jos isovanhemmilla on esim. jotain omaa menoa, töitä tms.

 

Meillä mieheni vanhemmat jo odottaessamme esikoista (4v) puhuivat että "kaappaavat" lapsen mukaansa etelään ym. minua kauhistutti, tuntui kun olisin odottanut appivanhemmille lasta kun minulla oli aika vahvat mielepiteet miten missä ympäristössä halusin vauvan olevan, olimme omistus ja kontrollinhaluisia, esikoinen oli appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt on lapsia kertynyt sukuun 4 appivanhemmat kyllä ovat positiivisesti kiinnostuneita lapsista mutta hoitoapua ei juuri saa. Omia menoja riittää lähes joka illaksi, viikonloput ollaan maalla ja lomat matkoilla, tuntuu ettei jaksa apua ruinata kun vastaus on aina että "periaatteessa kyllä" kunhan ei oo muuta...Minusta siis tuntuu siltä että appivanhemmat haluavat vain omilla ehdoillaan tavata lapsia, ilmoittavat että haluaisivat tulla kylään esim. ennen omaa matkallelähtöä jne vaikkei se meidän elämään sopisikaan ja hoitohalut ovat kummasti vähentyneet , vaikken kyllä itse edes matkalle mukaan haluaisi päästää, eikä se tarjous edes ole enää voimassa, kaipaisin kuitenkin enemmän aikaa mieheni kanssa kahdestaan. Onneksi oma äiti tulee mielellään meille hoitamaan että päästään edes joskus teatteriin yms.Kyllä minusta yökyläilyjen tulisi lähteä lapsiperheen eikä isovanhempien tarpeesta, itse en alle parivuotiasta olisi edes voinut päästää luotani yöksi, esikoinen on pari kertaa ollut mummolassa kun pikkuveli oli vauva.Huh, tulipa sekavaa tekstiä.

 

Meillä mieheni vanhemmat jo odottaessamme esikoista (4v) puhuivat että "kaappaavat" lapsen mukaansa etelään ym. minua kauhistutti, tuntui kun olisin odottanut appivanhemmille lasta kun minulla oli aika vahvat mielepiteet miten missä ympäristössä halusin vauvan olevan, olimme omistus ja kontrollinhaluisia, esikoinen oli appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt on lapsia kertynyt sukuun 4 appivanhemmat kyllä ovat positiivisesti kiinnostuneita lapsista mutta hoitoapua ei juuri saa. Omia menoja riittää lähes joka illaksi, viikonloput ollaan maalla ja lomat matkoilla, tuntuu ettei jaksa apua ruinata kun vastaus on aina että "periaatteessa kyllä" kunhan ei oo muuta...Minusta siis tuntuu siltä että appivanhemmat haluavat vain omilla ehdoillaan tavata lapsia, ilmoittavat että haluaisivat tulla kylään esim. ennen omaa matkallelähtöä jne vaikkei se meidän elämään sopisikaan ja hoitohalut ovat kummasti vähentyneet , vaikken kyllä itse edes matkalle mukaan haluaisi päästää, eikä se tarjous edes ole enää voimassa, kaipaisin kuitenkin enemmän aikaa mieheni kanssa kahdestaan. Onneksi oma äiti tulee mielellään meille hoitamaan että päästään edes joskus teatteriin yms.Kyllä minusta yökyläilyjen tulisi lähteä lapsiperheen eikä isovanhempien tarpeesta, itse en alle parivuotiasta olisi edes voinut päästää luotani yöksi, esikoinen on pari kertaa ollut mummolassa kun pikkuveli oli vauva.Huh, tulipa sekavaa tekstiä.

 

\

Meillä mieheni vanhemmat jo odottaessamme esikoista (4v) puhuivat että "kaappaavat" lapsen mukaansa etelään ym. minua kauhistutti, tuntui kun olisin odottanut appivanhemmille lasta kun minulla oli aika vahvat mielepiteet miten missä ympäristössä halusin vauvan olevan, olimme omistus ja kontrollinhaluisia, esikoinen oli appivanhempien ensimmäinen lapsenlapsi. Nyt on lapsia kertynyt sukuun 4 appivanhemmat kyllä ovat positiivisesti kiinnostuneita lapsista mutta hoitoapua ei juuri saa. Omia menoja riittää lähes joka illaksi, viikonloput ollaan maalla ja lomat matkoilla, tuntuu ettei jaksa apua ruinata kun vastaus on aina että "periaatteessa kyllä" kunhan ei oo muuta...Minusta siis tuntuu siltä että appivanhemmat haluavat vain omilla ehdoillaan tavata lapsia, ilmoittavat että haluaisivat tulla kylään esim. ennen omaa matkallelähtöä jne vaikkei se meidän elämään sopisikaan ja hoitohalut ovat kummasti vähentyneet , vaikken kyllä itse edes matkalle mukaan haluaisi päästää, eikä se tarjous edes ole enää voimassa, kaipaisin kuitenkin enemmän aikaa mieheni kanssa kahdestaan. Onneksi oma äiti tulee mielellään meille hoitamaan että päästään edes joskus teatteriin yms.Kyllä minusta yökyläilyjen tulisi lähteä lapsiperheen eikä isovanhempien tarpeesta, itse en alle parivuotiasta olisi edes voinut päästää luotani yöksi, esikoinen on pari kertaa ollut mummolassa kun pikkuveli oli vauva.Huh, tulipa sekavaa tekstiä.

Minusta tämä "Meillä mieheni vanhemmat jo odottaessamme esikoista (4v) puhuivat että "kaappaavat" lapsen mukaansa etelään ym." on jo ihan sairasta puhetta . Isovanhempien ei pitäisi edes huvikseen tuollaisia kauhujuttuja kertoa, varsinkaan lasten aikana.

Me emme ole pyytäneet appivanhemmilta mitään apuja. Olemme tyytyväisiä, kun olemme pärjänneet omin voimin =). Appivanhempien kasvatusperiaatteet ovat niin raivostuttavia, että mieluummin hoidan lapsiamme itse yötä päivää, kuin kuuntelen isovanhempien valituksia ja opetan lapset uudestaan tavoille isovanhempien hemmottelujen jälkeen.

Lastenlasten kyläilyistä ja yökyläilyistä eivät isovanhemmat päätä =). Välillä tuntuu, että nämä "rusinat pullasta-isovanhemmat" haluavat vain päteä lastenlasten yökyläilyillä ja yhteisillä ulkomaanmatkoilla yms. . Mummot ja vaarit tuntuvat jopa kilpailevan, kenen lapsenlapsi jää nuorimpana mummolaan yöksi ilman vanhempiaan.

Nämä "rusinat pullasta -isovanhemmat" ovat sellaisia, jotka haluavat itse määrätä, koska lastenlasten on tultava mummolaan ja mitä siellä tehdään. Vanhempia ei kaivata mukaan, äiti ja isä ovat vain tiellä. Isovanhemmat haluavat hoitaa lapsenlapsiaan niin kuin heitä huvittaa. He muuttavat lasten ruokalistan ja päivärytmin päälaelleen. Äiti ja isä saavat kotiin yliväsyneen, aggressiivisen ja kiukuttelevan lapsen, kun mummolavierailu on kestänyt muutaman päivän.

Mitään pientä arjen apua, esim. 1-2 tunnin lastenhoitoapua omaan kotiin, on turha pyytää. Isovanhemmat haluavat kuoria kermat lastenlapsistaan ja vanhemmille jää pullasta kovat reunukset .

Järkeviä isovanhempiakin löytyy =). Osa mummoista ja vaareista jopa kysyy äidiltä ja isältä, millaisia tapoja (nukkumaanmenoajat, ulkoilut, ruokailut jne.) ja periaatteita (television katselu, makean syöminen, lelujen osto jne.) perheessä on =). Varmasti kyläilyistäkin on helpompi sopia, jos keskusteluyhteys on isovanhempien kanssa kunnossa =).

 

Minä, parivuotiaan pojan mummina olen ihan ihmeissäni lukenut näitä yökylä-juttuja. Useimmista kirjoituksista uhkuu hirveän negatiivinen asenne isovanhempia kohtaan. Itse otan lapsen mielelläni hoitoon ja joskus tuntuu, että nuoripari pitää oikein "pakottaa" ottamaan itselleen omaa aikaa. He eivät välttämättä viitsi kysyä meiltä, hoitaisimmeko me lasta joskus.

Minä olisin omia lapsiani vienyt enemmänkin yökylään mummolaan, mutta he taas eivät olleet mitään innokkaita hoitajia. Toki ottivat silloin kun kysyttiin, mutta itse eivät tarjoutuneet koskaan. Sitä olisin oikein odottanut. Nyt itse aion tarjoutua hoitamaan lapsen lasta mahdollisimman paljon kuitenkaan omimatta häntä itselleni ja kunnioittaen lapsen vanhempien mallia.

Ja onko se nyt todellakaan niin vaarallista jos joskus mummolassa käydessä saakin karkkia tai muuta hyvää eri aikaan kuin kotona? Ei sen luulis lasta vahingoittavan. Tulee vain mieleen, että nuorilla vanhemmilla on kyseessä valta. Eli, ajatellaan että lapsihan on MINUN, eikä muut saa sitä määrätä...

Opetellaan elämään sovussa ja annetaan lapsille rakkautta, kuka milläkin tavalla :hug:

 

ämmi: kyseessä ei ole mikään vallan käytöstä niinkuin on jo usein todettu.Joillain vanhemmilla on halu ja voimia hoitaa omaa lastaan.Ei saa vanhempia pakottaa viemään lastaan hoitoon vaan sen takia että mummot niin haluaa, he ovat omat lapsensa hoitaneet jo. Vanhemmilla pitää olla oikeus kasvattaa ja hoitaa lapsensa itse jos niin haluavat ja voimat riittä.Jos ei voimat riitä tai haluaa viedä mummolaan on asia mielestäni ok mutta pakottaa ei saa.

Itse totesit että lapsia pitää hoitaa vanhempien periaatteita kunnioittaen ja perää sit heti kirjoitit että mitä sitten jos mummolassa saa karkkia eri aikaan ( ilmeisesti lapsilla karkkipäivä) kuin kotona, ei se niin vaarallista ole....kunnioitatko sittenkään vanhempien periaatteita???

 

\

ämmi: kyseessä ei ole mikään vallan käytöstä niinkuin on jo usein todettu.Joillain vanhemmilla on halu ja voimia hoitaa omaa lastaan.Ei saa vanhempia pakottaa viemään lastaan hoitoon vaan sen takia että mummot niin haluaa, he ovat omat lapsensa hoitaneet jo. Vanhemmilla pitää olla oikeus kasvattaa ja hoitaa lapsensa itse jos niin haluavat ja voimat riittä.Jos ei voimat riitä tai haluaa viedä mummolaan on asia mielestäni ok mutta pakottaa ei saa.

Itse totesit että lapsia pitää hoitaa vanhempien periaatteita kunnioittaen ja perää sit heti kirjoitit että mitä sitten jos mummolassa saa karkkia eri aikaan ( ilmeisesti lapsilla karkkipäivä) kuin kotona, ei se niin vaarallista ole....kunnioitatko sittenkään vanhempien periaatteita???

Hei, huomasit kai tuossa vallankäytössä hymiön? Minä kunnioitan vanhempien (huom! tässä tapauksessa lasteni!) periaatteita kasvatuksessa! Kyseessä ei nyt ole pelkästään karkkien antaminen. Ja tarkoitin lähinnä, että onko noin yleisesti ottaen vaarallista lapselle, jos mummolassa hieman poiketaan ns."pikkuasioissa" oman kodin rutiinista? Oma lapseni ei ainakaan ole ottanut nokkiinsa, eikä kyllä isommin ole määräillytkään, miten lapsia tulisi hoitaa. On varmasti nähnyt äitinsä kasvatusperiaatteet...

Lapseni on jaksanut miehensä kanssa kasvattaa poikaansa esimerkillisesti. Sitä juuri tarkoitin, että joskus täytyy "pakottaa" (huomaa taas lainausmerkit!!!) heidät ottamaan omaa aikaa ja vaikka käymään jossakin, koska TIEDÄN että he sitä tarvitsevat. Missään nimessä en vaadi heiltä lasta hoitoon, jos he eivät haluaisi..tiedäthän mitä tarkoitan, jos luet tekstin huolella!

Sitä vielä ihmettelen, että miksi juuri YÖkyläily on näiden täydellisten äitien mielestä niin tuomittavaa? Itse olen hoitanut 2 kk:n ikäistä lasta yhden yön. Syötin pullosta pakastettua äidinmaitoa ja poika nukkui kuin tukki monen tunnin yöunet. Vanhemmat olivat ystäviensä häissä. Varmasti oli lasta ikävä, mutta tuskinpa pikkuiselle on siitä traumoja jäänyt! Tällä palstalla näkyy olevan noita "hernenokkia", jotka ärsyyntyvät pienestä. Ei se yhtään huononna vanhempia, jos joskus käy vaikka ystävien kanssa kaljalla...

 

Miksi äiti on heti teidän monien mielestä omasta mielestään täydellinen jos ei vie lastaan hoitoon? Minä en ole täydellinen äiti vaikka lapseni itse hoidan.

Musta on ok jos äiti ja isä haluaa viedä lapsen yö kylään ja lähteä vaikka kaljalle tai mitä hyvänsä.Kahdenkuun ikäinen lapsi mielestäni kuitenkin tarvitsee vielä äitiään mutta jos äiti haluaa viedä niin mikäs siinä...itse en veisi eikä se mielestäni te minusta parempaa tai huonompaa äitiä.

Siinähän tässä tuntuu olevan kyse että äitejä arvostellaan jos viet hoitoon ja jos et vie silti aina jöytyy arvostelioita. Musta kumpaa hyvänsä pitäisi saada tehdä ilman että joku pitää sua heti " omasta mielestä täydellisenä" ja tiukka poipna tai sitten huonona äitinä.