yökyläilyt....

Ihan samaa mieltä tirlittanin kanssa!! Tuntuu että "kotiäidillä" on jotain katkeruutta isovanhempia kohtaan ja kääntää asian niin että he eivät halua viedä lapsia hoitoon noin yleensäkään. Jokaisen vanhemman oma asia on, viekö lapset mummolaan vai jollekin mll:n hoitajalle, joka perii maksun tai ihan muulle hyväksi katsomalleen ihmiselle. Tai ei vie ollenkaan, niinkuin "kotiäiti".

Hauskaa voi toki olla kotonakin, mutta erilaista hauskaa voi käydä pitämässä baarissakin, jos joskus siltä tuntuu! Eikä tarvi olla juoppo tai muuten hulttio. Nykypäivän vanhemmuus ei ole enää sitä, että jäädään kotiin lasten kanssa ihan kokoaikaisesti. Halutessaan täytyy päästä irtautumaan kodin arjesta niin nuorten vanhempien kuin meidän mummojenkin. Nykypäivän mummot ja vaarit kun jaksavat myös hoitaa enemmän lapsenlapsiaan kuin ennen, kaikki eivät ole nutturapäisiä sukankutojia kiikkutuolissaan ;)

"Kotiäiti" näkyy vastaavan melkeinpä jokaiseen juttuun tyyliin -meillä ei sitä -meillä ei tätä. Tulee sellainen fiilis, että hänen tyyli on se ainoa oikea, siis hänen mielestään. On ollut ihana huomata, että täällä on myös isovanhemmista kunnioittavaan ja kiittävään sävyynkin kirjoittavia vanhempia, vaikka aina ei se yökyläily menekään heidän rytmin mukaan :flower:
 
Meillä ei 2- ja 3-vuotiaat neidit ole koskaan ollu yökylässä,eikä tarvettakaan ole. Päivällä ovat kyllä keskenään olleet mummolassa, mutta mun mielestä lapset saavat jäädä sitten mummulana yöksi kun haluavat itse, meillä ei kumpikaan ei halua.
 
liskotyttö
Pakko munkin nyt purkaa vähän tunteita... meillä vauva vasta 4 viikkoa ja 6 päivää vanha! JA NYT JO vingutaan että koskas se pikkuinen tulee tänne mummolaan yöksi!!!!!!!! :eek: :eek: \|O Raivostuttaa!!!!Mukamas sen takia, että me vanhemmat saatais kunnolla nukuttua kokonainen yö, niin sen takia sinne pitäis viedä. Mutta totuus on kuitenkin isoäidin(ja vähän isoisänkin) itsekäs tarpeen tyydytys!! meidän mummilla (mun äiti)on nimittäin vähän vauvakuume vielä(nuori mummi,40 ja rapiat) ja sen takia haluais vauvan sinne että sais leikkiä äitiä taas! Kerran jopa vahingossa kuulin kun se vauvaa nostaessa sanoi -tule äitin luo!! TÖRKEEETÄ! Miten voi olla tämmösiä idiootteja! Ja vielä mun omat vanhemmat! huh huh :whistle:
Juu ei meidän tyttö tule tätä menoa KOSKAAN menemään mummilaan, edes hoitoon!! Onneks on aivan mielettömän ihanat isovanhemmat miehen puolelta! Eli anoppilaan kyllä voi sitten joskus mennä yö-kylään, sitten kun lapsi osaa sitä itse pyytää ja haluta! Ei isovanhempien iloksi!!!
 
Meidän 3-v. oli viimeyön mummin ja papan luona yökylässä ihan vaan siksi kun poika halusi itse mennä. Ja kuulemma kivaa on ollut. Tulee kotiin iltapäivemmällä. Yökyläilynkin voi siis nähdä SOSIAALISENA JA ILOISENA tapahtumana, eikä pelkästään lapsien dumppaamisena isovanhempien luo. B) :D
 
kippo
Meidän tyttö on pian 6kk eikä ole ollut yksin yökylässä vielä. Molemmat isovanhemmat asuavat noin 100km päässä eli kun menemme sinne vierailulle, yövymme samalla.
Sitten kun tarpeelliseksi näen, omalle äidilleni jätän eka kerran yöhoitoon. Hän on jo hoitanut tyttöä ja laittanut nukkumaan ja kysellyt, että miten me lasta hoidetaan ja millaiset on rutiinit, jotta osaa sitten noudattaa niitä suurin piirtein. Toki mummolassa on aina vähän omat kuviot, mutta perusperiaatteista pitää pitää kiinni.
Anopille en mielelläni jättäisi vielä kovin pientä hoitoon. Hän taas hoitaa niin kuin hoitaisi omaansa, eikä noudata meidän rutiineja. Olen anopille sanonut esim. että illalla rauhoitutaan tytön kanssa hiljaisessa huoneessa ennen kuin käydään nukkumaan. Olen joutunut ottamaan tytön anopin sylistä ja viemään nukkumaan, kun väsyneenä kitisee. Anoppi ei malta viedä tyttö nukkumaan, vaikka sanoi niin tekevänsä, koska telkkarista tulee joku hyvä sarja. Niin ärsyttävää, ettei anoppi kunnioita meidän kasvatusperiaatteita ollenkaan. Ja tekee sen vielä niin näkyvästi. Kokeilis sitten rajoja kun on tytön kanssa kahdestaan.
Mieheni sisarella on tyttövauva, joka on ollut yökylässä muutaman kuukauden ikäisestä alkaen. Meiltä kysellään koko ajan että milloin meidän tyttö tulee hoitoon. Mulla ei ole vielä tarvetta saada "vapaata" vauvasta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.04.2006 klo 14:49 liskotyttö kirjoitti:
Pakko munkin nyt purkaa vähän tunteita... meillä vauva vasta 4 viikkoa ja 6 päivää vanha! JA NYT JO vingutaan että koskas se pikkuinen tulee tänne mummolaan yöksi!!!!!!!! :eek: :eek: \|O Raivostuttaa!!!!Mukamas sen takia, että me vanhemmat saatais kunnolla nukuttua kokonainen yö, niin sen takia sinne pitäis viedä. Mutta totuus on kuitenkin isoäidin(ja vähän isoisänkin) itsekäs tarpeen tyydytys!! meidän mummilla (mun äiti)on nimittäin vähän vauvakuume vielä(nuori mummi,40 ja rapiat) ja sen takia haluais vauvan sinne että sais leikkiä äitiä taas! Kerran jopa vahingossa kuulin kun se vauvaa nostaessa sanoi -tule äitin luo!! TÖRKEEETÄ! Miten voi olla tämmösiä idiootteja! Ja vielä mun omat vanhemmat! huh huh :whistle:
Juu ei meidän tyttö tule tätä menoa KOSKAAN menemään mummilaan, edes hoitoon!! Onneks on aivan mielettömän ihanat isovanhemmat miehen puolelta! Eli anoppilaan kyllä voi sitten joskus mennä yö-kylään, sitten kun lapsi osaa sitä itse pyytää ja haluta! Ei isovanhempien iloksi!!!

No, huh huh, onneksi et ole minun tyttöni! Eihän tuon ikäistä yökylään ilman pätevää syytä tietenkään viedä, mutta taidat olla mustasukkainen lapsestasi. Antaisit äitisi rakastaa lastasi, se on lapsellesi rikkaus.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2006 klo 16:29 mummi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.04.2006 klo 14:49 liskotyttö kirjoitti:
Pakko munkin nyt purkaa vähän tunteita... meillä vauva vasta 4 viikkoa ja 6 päivää vanha! JA NYT JO vingutaan että koskas se pikkuinen tulee tänne mummolaan yöksi!!!!!!!! :eek: :eek: \|O Raivostuttaa!!!!Mukamas sen takia, että me vanhemmat saatais kunnolla nukuttua kokonainen yö, niin sen takia sinne pitäis viedä. Mutta totuus on kuitenkin isoäidin(ja vähän isoisänkin) itsekäs tarpeen tyydytys!! meidän mummilla (mun äiti)on nimittäin vähän vauvakuume vielä(nuori mummi,40 ja rapiat) ja sen takia haluais vauvan sinne että sais leikkiä äitiä taas! Kerran jopa vahingossa kuulin kun se vauvaa nostaessa sanoi -tule äitin luo!! TÖRKEEETÄ! Miten voi olla tämmösiä idiootteja! Ja vielä mun omat vanhemmat! huh huh :whistle:
Juu ei meidän tyttö tule tätä menoa KOSKAAN menemään mummilaan, edes hoitoon!! Onneks on aivan mielettömän ihanat isovanhemmat miehen puolelta! Eli anoppilaan kyllä voi sitten joskus mennä yö-kylään, sitten kun lapsi osaa sitä itse pyytää ja haluta! Ei isovanhempien iloksi!!!

No, huh huh, onneksi et ole minun tyttöni! Eihän tuon ikäistä yökylään ilman pätevää syytä tietenkään viedä, mutta taidat olla mustasukkainen lapsestasi. Antaisit äitisi rakastaa lastasi, se on lapsellesi rikkaus.

Ihan samaa mieltä! Melkoista kielenkäyttöä äidiltä. Voi lapsiparkaa, jolle jo näin alusta pitäen tehdään vieroitushoitoa mummolasta :headwall: Onneksi, todellakin kirjoittaja ei ole oma lapseni! Aivan selvää mustasukkaisuutta lapsesta, jolle joku muukin antaa huomiotaan. Kannattais relata ajoissa...
 
peuhu
Mä en kyllä vienyt omaa lasta edes kylään itseni ja miehen kanssa alle kaksi viikkoisen saati sitten yö kylään. Musta tuntui ihan kamalan pahalta kun oma lapsi oli pari kuukautta vanha ja käytiin kylässä niin heti tempaistiin lapsi minun tai mieheni sylistä ja lapsi alkoi huutaa vähän ajan päästä niin sitten vaan hyssyteltiin hiljaiseksi.Mun äidin vaistot oli niin vahvat että teki mieli mennä riuhtaisemaan lapsi syliini. Mun mielestä pieni lapsi pitää antaa olla vanhempasa turvallisessa sylissä tutustua paikkaan ja ihmisiin ja sama pätee yö kyläilyyn ...ei ennen yökylään kunnes vanhemmista ja lapsista se tuntuu mukavalta . Mielestäni kyse ei ole mustasukkaisuudesta vaan äidin vaistosta, minun lapseni sydämeen ainakin mahtuu muitakin kun minä mieheni eikä se tunnu yhtään pahalta vaikka eivät yökyläilekkään vielä.
 
Minusta taas ei ole koskaan tuntunut pahalta, jos lastani ovat hellineet muutkin ihmiset ihan vauvasta asti. Päinvastoin, ylpeyttä tunsin, kun muutkin halusivat ottaa vauvani syliin ja lepertelivät ja hyssyttelivät. Ainahan lapsia on pidetty sylissä. Yöksi en nyt muutaman viikon ikäistä ole antanut enkä varmaan ottais itekään, mutta että nyt syliinkin ottaminen on jo pahaksi, niin alkaa mennä jo yli ymmärrtyksen!!!
 
Mikäs tuossa liskotytön kirjoituksessa nyt niin kauheeta kielenkäyttöä oli? Missäs tynnyrissä te elätte, jos tuo nyt on niiiiin kauheeta kielenkäyttöä että?

Minulla anoppi temppoi aikoinaan esikoista sylistäni ikinä kysymättä sopiiko ottaa. Minusta se oli kerta kaikkiaan hirveetä ja sydäntäni särki, ja päätin, etten ikinä toimisi itse samalla tavalla. Ja taisin olla myös mustasukkainenkin, mutta mitäs kummallista siinä on, jos äiti on lapsistaan mustasukkainen? Varsinkin kun kyse on esikoisesta, äidillä ei ole vielä kokemusta, kaikki on uutta ja outoa ja sydän pakahtuu huolesta... Ja sitten täytyisi antaa vaan toisten kiskoa lasta sylistä ja vaatia yökyläilemään yms?

Nykyajan mummuilla on ongelma: ennen yhdellä mummulla oli 10 lapsenlasta kilpailemasta huomiosta, mutta nyt yhdellä lapsenlapsella on (vähintään) neljä isovanhempaa kilpailemassa huomiosta. Ja siinä monesti isovanhemmilta katoaa maalaisjärki ja muistot siitä, millaista oli, kun oli itse nuori vanhempi.

Tässä vasta odottelen ekaa omaa lapsenlasta, mutta yritänpä muistaa kaiken itse kokemani ja toimia aina lapsen vanhempia kunnioittaen ja heidän toiveitaan kuunnellen. En koe suurta tarvetta omia lapsenlasta itselleni ja mieluiten tapaan heitä koko perheenä. Toivottavasti pidän tämän jäårjen vielä kun se pikkuinen on syntynytkin.
 
peuhu
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 14:08 ämmi kirjoitti:
Minusta taas ei ole koskaan tuntunut pahalta, jos lastani ovat hellineet muutkin ihmiset ihan vauvasta asti. Päinvastoin, ylpeyttä tunsin, kun muutkin halusivat ottaa vauvani syliin ja lepertelivät ja hyssyttelivät. Ainahan lapsia on pidetty sylissä. Yöksi en nyt muutaman viikon ikäistä ole antanut enkä varmaan ottais itekään, mutta että nyt syliinkin ottaminen on jo pahaksi, niin alkaa mennä jo yli ymmärrtyksen!!!
Jos on kyse pienestä vauvasta jonka ainut turva on tuttu äidin tai isän tuoksu niin on minusta väärin viedä vanhempien sylistä ja tarkoitin sitä että että kun lapsi alkaa hädissään huutamaan niin ei anneta lasta edes takaisin vanhemmille, ei huomata lapsen ja vanhempien hätää vaikka toinen huutaa naama punaisena , pidetään vaan tiukasti itsellä. Ihan pienestä vauvasta kun on kyse on mielestäni kohteliasta kysyä saako ottaa syliin ja antaa takaisin jos lapsi hätääntyy.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 17:04 Jaana kirjoitti:
Mikäs tuossa liskotytön kirjoituksessa nyt niin kauheeta kielenkäyttöä oli? Missäs tynnyrissä te elätte, jos tuo nyt on niiiiin kauheeta kielenkäyttöä että?

Minulla anoppi temppoi aikoinaan esikoista sylistäni ikinä kysymättä sopiiko ottaa. Minusta se oli kerta kaikkiaan hirveetä ja sydäntäni särki, ja päätin, etten ikinä toimisi itse samalla tavalla. Ja taisin olla myös mustasukkainenkin, mutta mitäs kummallista siinä on, jos äiti on lapsistaan mustasukkainen? Varsinkin kun kyse on esikoisesta, äidillä ei ole vielä kokemusta, kaikki on uutta ja outoa ja sydän pakahtuu huolesta... Ja sitten täytyisi antaa vaan toisten kiskoa lasta sylistä ja vaatia yökyläilemään yms?

Nykyajan mummuilla on ongelma: ennen yhdellä mummulla oli 10 lapsenlasta kilpailemasta huomiosta, mutta nyt yhdellä lapsenlapsella on (vähintään) neljä isovanhempaa kilpailemassa huomiosta. Ja siinä monesti isovanhemmilta katoaa maalaisjärki ja muistot siitä, millaista oli, kun oli itse nuori vanhempi.

Tässä vasta odottelen ekaa omaa lapsenlasta, mutta yritänpä muistaa kaiken itse kokemani ja toimia aina lapsen vanhempia kunnioittaen ja heidän toiveitaan kuunnellen. En koe suurta tarvetta omia lapsenlasta itselleni ja mieluiten tapaan heitä koko perheenä. Toivottavasti pidän tämän jäårjen vielä kun se pikkuinen on syntynytkin.
Kyllä minusta ainakin pahalta kuulostaa, jos omia vanhempiaan haukkuu idiooteiksi, vaikka ne vain paijaavat lapsenlastaan! Sekö on tynnyrissä elämistä, jos jonkun kielenkäyttö särähtää korvaan? Sehän nykyajan malli onkin, että haukutaan aivan estoitta vanhempiaan ja kaikkia muitakin ihmisiä ties miksi. Ei ole mielestäni hyväksyttävää ja sitäpaitsi tuollainen kielenkäyttö osoittaa kypsymättömyyttä ihmisenä.

Muistan vielä oman esikoiseni vauva-ajan, vaikka siitä on jo lähes 30 vuotta. Minusta oli turvallista, jos anoppi tai äitini otti lapsen syliin, jos hän itki. Minulla ei ollut kokemusta lastenhoidosta, mutta ei minusta tuntunut siltä, että olisi pakko saada lapsi pois, omaan syliin. Itse otin neuvoja ja hoitomallia vastaan juuri isovanhemmilta. Väitän myös olleeni hyvä ja turvallinen äiti. Koskaan en ole moittinut anopin tai äitini lapsenhoitotaitoja, enkä uhkaillut, että teille en lastani tuo ikinä hoitoon!

Kun olen saanut hyvän mallin etenkin anopiltani, niin nyt itse mummina toivon jatkavani samaa, hyväksi koettua tapaa olla omien lastenlasteni kanssa.

Tuo, että oikein "temmotaan" ja kiskotaan lapsia vanhempien sylistä ei kuulosta kyllä järkevältä touhulta. Vai olisiko niin, että äidistä se vain tuntuu siltä? Vaikea kuvitella, kun itselle ei ole tuommoisia sattunut kohdalle...

Muuten, vielä sitä että kyllä ennenvanhaankin lapsella oli yleensä se neljä isovanhempaa ;)
 
peuhu
Hei ämmi

Tossa tajusin miksi mekään ei oikein ymmärrätetä toistemme kantoja asiaan kun luin sun tekstiä. Sä olit nuori kun teit esikoisen ja koit turvallieksi kun isovanhemmat hoiti lasta. Itse olin 34 kun sain esikoisen pitkän lapsettomuuden jälkeen eli lähtökohdat on IHAN eri. Mun mielestä meidän jokaisen pitäisi oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan toisen elämää, sulle on lapsen isovanhemmista ollut turvaa ja olet ilolla ottanut avun vastaan ja on kiva että sitä sait.

Mä taas haluan kauan toivotun lapsen hoitaa itse ja äidin vaisto on voimakas ja en jo ikänikin puolesta tuntenut koskaan itseäni avuttomaksi vauvan kanssa. Kuvittelua ei ollut ett' lapsi heti riuhtaistiin sylistä kun mentiin kylään, hyvä kun ovesta ehdittiin sisään kun vauva hävisi sylistä ja alkoi huutaa, tiesin että huusi sitä että oli viety vanhempien sylistä ja paljon vieraita paäitä lirkuttamassa ympärillä. Mun sydän meinasi särkyä siihen huutoon. Meillä kaikilla on varmaan erilaiset äidin vaitot ja reagoimme asioihin erilailla jo erilaisten luonteidemme ansiosta ja sehän on ihan ok. Mutta mun mielestä edelleen vanhemmat on määräys vallassa lasten kasvatuksen ja muiden päätösten suhteen , isovanhemmat on saaneet jo oman tilaisuutensa omien lastensa kanssa.

Mä kunnioitan muiden ajatuksia lasten kasvatuksesta ym. asioista ja musta ok vaikka joku vie lapsiaan vauvana yö kylään vaikka itse en vie. Jokainen vanhempi tekee päätöksensä itse ja oikeita ja vääriä päätöksiä ei mielestäni ole ja mun mielestä VANHEMMILLE pitää antaa rauha kasvatta ja tehdä päätöksensä niitä ei saisi mennä ulkopuoliset arvostelemaan

:/
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 20:46 peuhu kirjoitti:
Hei ämmi

Tossa tajusin miksi mekään ei oikein ymmärrätetä toistemme kantoja asiaan kun luin sun tekstiä. Sä olit nuori kun teit esikoisen ja koit turvallieksi kun isovanhemmat hoiti lasta. Itse olin 34 kun sain esikoisen pitkän lapsettomuuden jälkeen eli lähtökohdat on IHAN eri. Mun mielestä meidän jokaisen pitäisi oppia ymmärtämään ja kunnioittamaan toisen elämää, sulle on lapsen isovanhemmista ollut turvaa ja olet ilolla ottanut avun vastaan ja on kiva että sitä sait.

Mä taas haluan kauan toivotun lapsen hoitaa itse ja äidin vaisto on voimakas ja en jo ikänikin puolesta tuntenut koskaan itseäni avuttomaksi vauvan kanssa. Kuvittelua ei ollut ett' lapsi heti riuhtaistiin sylistä kun mentiin kylään, hyvä kun ovesta ehdittiin sisään kun vauva hävisi sylistä ja alkoi huutaa, tiesin että huusi sitä että oli viety vanhempien sylistä ja paljon vieraita paäitä lirkuttamassa ympärillä. Mun sydän meinasi särkyä siihen huutoon. Meillä kaikilla on varmaan erilaiset äidin vaitot ja reagoimme asioihin erilailla jo erilaisten luonteidemme ansiosta ja sehän on ihan ok. Mutta mun mielestä edelleen vanhemmat on määräys vallassa lasten kasvatuksen ja muiden päätösten suhteen , isovanhemmat on saaneet jo oman tilaisuutensa omien lastensa kanssa.

Mä kunnioitan muiden ajatuksia lasten kasvatuksesta ym. asioista ja musta ok vaikka joku vie lapsiaan vauvana yö kylään vaikka itse en vie. Jokainen vanhempi tekee päätöksensä itse ja oikeita ja vääriä päätöksiä ei mielestäni ole ja mun mielestä VANHEMMILLE pitää antaa rauha kasvatta ja tehdä päätöksensä niitä ei saisi mennä ulkopuoliset arvostelemaan

:/

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että vanhempien tulee ensisijaisesti kasvattaa lapsensa ja päättää perheensä asioista, eikä edes isovanhemmat voi ottaa valtaa lastensa perheissä. Ymmärrän kyllä sinunkin kantasi k.o. asiassa, varsinkin nyt kun kerroit oman tilanteesi. Yleensäkin ymmärrän muiden mielipiteitä, mutta joskus jotkut kirjoitukset nostattavat "karvat pystyyn" ja tulee vastattua toisinaan ehkä liiankin kärkkäästi. On vain ollut niin surullista huomata niin suuri vastustus isovanhempia kohtaan täällä, kun itselläni ei ole tuon tapaisia kokemuksia omien lasteni eikä (vielä ainakaan) lastenlasteni kohdalla. Niin, kukin taaplaa tyylillään, niinku sanotaan. Toivoisin kuitenkin, että vaikka isovanhemmat eivät lasten/miniöiden/vävyjen mielestä tee asioita oikein heidän kannaltaan, niin että he kuitenkin osaisivat arvostaa ja kunnioittaa heidän elämänkokemustaan.

Täällä on ollut nyt kahdenlaista tarinaa isovanhemmuudesta: toiset "menettävät maalaisjärkensä" lastenlasten kanssa ja antavat heidän tehdä asioita, joista vanhemmat eivät pidä. Toiset, (esim. Maaria-mummo tuossa toisessa keskustelussa), pitää järjestystä yllä ja komentaa ja ohjaa lastenlapsiaan, kun kotona ei niin tehdä. Kummatkaan tavat eivät näytä olevan oikein...Kun on sanottu, että mummolassa pitää noudattaa kodin tapoja, niin pitäisikö Maaria-mummonkin tehdä se sama?
 
peuhu
Hei ämmi

Niin kyllä munkin mielestä tää kirjoittelu on välillä täällä turhan tiukka pipoista :D , pitäisi joksus muistaa relatakin. Mun mielestä jos lapset on kurittomia niin hyvä vaan jos niitä komennetaan , meidän lasta saa ainakin komentaa kaikki ja sitä toivonkin jos kurittomuutta esiintyy ja hyvät käytös tavat pitää mielestäni opettaa jo ihan pienestä ,heti kun lapsi ymmärtää vähänkin puhetta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.04.2006 klo 08:57 ämmi kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 20:46 peuhu kirjoitti:
Täällä on ollut nyt kahdenlaista tarinaa isovanhemmuudesta: toiset "menettävät maalaisjärkensä" lastenlasten kanssa ja antavat heidän tehdä asioita, joista vanhemmat eivät pidä. Toiset, (esim. Maaria-mummo tuossa toisessa keskustelussa), pitää järjestystä yllä ja komentaa ja ohjaa lastenlapsiaan, kun kotona ei niin tehdä. Kummatkaan tavat eivät näytä olevan oikein...Kun on sanottu, että mummolassa pitää noudattaa kodin tapoja, niin pitäisikö Maaria-mummonkin tehdä se sama?
Mä jäin miettimään tuota viimeistä lausetta...musta tuntuu hassulta se ajatus että joku sanelisi mulle miten mun luona toimitaan....sen mä vielä ymmärrän, että jos ottaisin jonkun lapsen meille hoitoon, niin äiti antaisi vaikkapa käytännön ohjeita koskien ruokavaliota, pukeutumista, nukkumista tms.
Mut jos ohjeistus koskis sitä, miten mun tulee olla lapsen kanssa niin se olisi jo liian pitkälle vietyä ...sehän olis kajoamista mun persoonaan ja tapaan olla muiden kanssa. Jos meillä ei saa esim. roikkua verhoissa tai pomppia sohvalla (ei omat saa ainakaan) niin miksi ihmeessä mun pitäis hyväksyä se muilta lapsilta???? Hö, mie en tajuuuuu.
Jos MM:n kotona on hänen sääntönsä niin miksi niitä ei kunnioiteta.
Musta se on täysin eri asia kun se että onko MM:lla "kahnauksia miniänsä kanssa" ja "kostaako hän niitä lapsenlapsilleen".
Aika paljon täältä löytyy ihmisiä jotka ei ymmärrä että jotkut haluaa omaa reviiriään kunnioitettavan. Ja se että tuntematta toista mennään henkilökohtaisuuksiin niin johan nyt on per.....!
Aivan uskomatonta! Ja että sitten tuo MMkin meni haukkumiseen mukaan on musta kyllä kans liikaa! Voi ihmisille kertoa mielipiteensä heitä haukkumattakin!!!??? Vai voiko? :headwall: :headwall: :headwall:
 
[


[/quote]

Mä jäin miettimään tuota viimeistä lausetta...musta tuntuu hassulta se ajatus että joku sanelisi mulle miten mun luona toimitaan....sen mä vielä ymmärrän, että jos ottaisin jonkun lapsen meille hoitoon, niin äiti antaisi vaikkapa käytännön ohjeita koskien ruokavaliota, pukeutumista, nukkumista tms.
Mut jos ohjeistus koskis sitä, miten mun tulee olla lapsen kanssa niin se olisi jo liian pitkälle vietyä ...sehän olis kajoamista mun persoonaan ja tapaan olla muiden kanssa. Jos meillä ei saa esim. roikkua verhoissa tai pomppia sohvalla (ei omat saa ainakaan) niin miksi ihmeessä mun pitäis hyväksyä se muilta lapsilta???? Hö, mie en tajuuuuu.
Jos MM:n kotona on hänen sääntönsä niin miksi niitä ei kunnioiteta.
Musta se on täysin eri asia kun se että onko MM:lla "kahnauksia miniänsä kanssa" ja "kostaako hän niitä lapsenlapsilleen".
Aika paljon täältä löytyy ihmisiä jotka ei ymmärrä että jotkut haluaa omaa reviiriään kunnioitettavan. Ja se että tuntematta toista mennään henkilökohtaisuuksiin niin johan nyt on per.....!
Aivan uskomatonta! Ja että sitten tuo MMkin meni haukkumiseen mukaan on musta kyllä kans liikaa! Voi ihmisille kertoa mielipiteensä heitä haukkumattakin!!!??? Vai voiko? :headwall: :headwall: :headwall:
[/quote]

Joo, siksipä juuri heitinkin kysymyksen ilmaan, että pitäisikö Mm:nkin antaa lasten toimia omassa kodissaan yhtä sopimattomasti, kuin tekevät vanhempiensa kanssa? Se ei mahdu minunkaan järkeeni. En todellakaan ymmärrä tuota kaksijakoisuutta, josta edellä kirjoitin, eli että kumpikaan malli ei näytä passaavan. Teit niin tai näin, aina isovanhemmat ovat väärässä näiden muutamien mielestä. Minä myös hämmästyin tuota Mm:n kommenttia ja haukkumista. Toisaalta ymmärränkin, on nuo haukkumiset sitä luokkaa olleet häntä kohtaan :whistle: Jotkut eivät osaa keskustella asioista järkevästi ja täällä on vissiin niin helppo haukkua.
 
Tuntuu vähän "liioitetuilta" nämä vauvan väkisin riuhtomiset sylistä. Eiköhän jokainen isovanhempi tiedä että vauvaa kohdellaan varovaisesti, joten tuskin he ovat väkivalloin sitä vanhemmiltaan repineet. Silloinkun isovanhemmilla käy, niin eikö he voi pitää lapsenlapsiaan sylissä? Heti se koetaan isovanhempien itsekkyydeksi ja omimiseksi. Tuskin tekevät kiusallaan, vaan lapsenlapsi on heillekkin rakas. Minusta on ihana katsoa kun vanhempani leikkivät 2-veen kanssa, ja heillä on todella läheiset välit, oisikohan noin läheiset elleivät olisi saaneet pitää pienenä paljon sylissä ja lähellä? Pienestä pitäen olen kyllä lapseni syliin ottanut jos alkanut vieraassa sylissä itkeä, äidin turvaahan silloin kaivataan, mutta kyllä muuten olen lastani syleihin "lainannut". Olisikohan täällä vasta reaktiot näin kärkkäitä jos lapsia sylistä "repisivätkin" kummit tai jotkut muut läheiset?
Liskotyttö kirjoitti että hänen äitinsä on sanonut itseään vauvalle äidiksi, niin äitinikin sanoi välillä vahingossa, vauva oli eka lapsenlapsi ja hän oli tottunut lapsille puhumaan "äitinä", tuskin hän on halunnut lasta itselleen omia vaan ihan inhimillinen erehdys, siitä ei kannata nyt suuria herneitä vetää. En aluksi aina itsekkään muistanut puhutella itseäni äitinä vaan siskona tai tätinä, enkä olisi iki maailmassa toivonut että olisin vauvalle täti tai sisko, lipsahduksia käy milloin kellekkin. ;)
Peuhulle sanoisin, että kyllä nämä meidänkin lapset on ihan kauan odotettuja vaikka olenkin ne vähän alta 30 tehnyt. Monet vanhemmalla iällä lapsia tekevät ovat ylisuojelevaisia ja tekevät lapsistaan curling-lapsia. Ei se sinun rakkautesi lapseen vähene yhtään (tai lapsen sinuun) jos se on välillä hoidossa. Jokaisen oma asia on viekä lastaan hoitoon vai ei mutta joskus syyt ratkaisuihin tuntuvat aika hassuilta.
 
peuhu
Hei tirtlittan(vai mikä se nyt oli)

Otit nyt vähän liian sana tarkasti tuon riuhtaista sylistä, siis ei meillä väkivalloin riuhtaista voi hyvänen aika :D :D vaan niinkuin itsekin sanoit että pieni vauva kun alkaa huutaa niin kaipaa vanhemman syliä niin silloin vain ei huomioida sitä lapsen tarvetta ja vauvanhan on hyvä antaa ensin vähän aikaa totuella kylä paikkaan ennen kuin muut tulee ottamaan sylin( mun mielestä) ja puhun nyt todellakin pienestä vauvasta.

Se että meillä ei viedä lapsia hoitoon ei johdu siitä että lapset on kauan odotettuja vaan siitä että ei ole tarvetta hoitoon.En ole väsynyt lapsenhoitoon en juurikaan käy viihtellä kun ei kiinosta vaan nautin perhe elämästä. Mä olen aina korostanut sitä että jos joku aluaa viedä hoitoon niin musta se on ok, mulla vaan ei ole tarvetta.Mäki tykkään katsella kun lapseni leikkii mummojen ja pappojen kanssa... siisleikki ikähän on ihan eriasia kun pikku vauva. Kyllä mun lapseni elämään on isovanhemmat tervetulleita siitä huolimatta vaikka en vie häntä hoitoon vaan käydään usein yhdessä kylässä. He rakastavat toisiaan ja leikkivät yhdessä aina kun käydään kylässä.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 20.04.2006 klo 18:12 peuhu kirjoitti:
Jos on kyse pienestä vauvasta jonka ainut turva on tuttu äidin tai isän tuoksu niin on minusta väärin viedä vanhempien sylistä ja tarkoitin sitä että että kun lapsi alkaa hädissään huutamaan niin ei anneta lasta edes takaisin vanhemmille, ei huomata lapsen ja vanhempien hätää vaikka toinen huutaa naama punaisena , pidetään vaan tiukasti itsellä. Ihan pienestä vauvasta kun on kyse on mielestäni kohteliasta kysyä saako ottaa syliin ja antaa takaisin jos lapsi hätääntyy.
Minäkin olen samaa mieltä, en vaan voi ymmärtää sen sortin ihmisiä, miksei sitä lasta (vauvaa) voi antaa takaisin isälle ja/tai äidille kun hän alkaa hädissään huutamaan sen vuoksi, että on oudossa sylissä ja pelottaa. Kyllä ainakin minun sydämen saa särkymään pienet vauvat avuttomuudellaan ja minun vaistoni ohjaa toimimaan pienen parhaaksi.
Ei se paras voi olla ainakaan sitä, että lapsi ei pääse tuttuun syliin, jossa kokee olonsa turvalliseksi... :( . Ja vauvalle vieraan ihmisen on jokseenkin turha edes yrittää rauhoitella itkevää vauvaa, koska itkun syy on juuri se vauvalle vieras syli.

En voi ymmärtää ihmisiä, jotka heti ovesta sisäänpäästyä nappaavat vauvan syliinsä ja ilmoittavat vanhemmille, että minä pidän nyt vauvaa sitten, te kun saatte pitää sitä "aina". Huh.

Vauvalle tärkeää on kokea olonsa turvalliseksi (ja tietenkin täysi vatsa), vauva ei vielä kaipaa sosiaalisia kontakteja useisiin eri ihmisiin.
Miksi se on niin vaikeaa aikuisille ihmisille kunnioittaa vauvan tarpeita?
Miettiä edes hetki miltä vauvasta tuntuu se, kun viedään sylistä syliin ja pelottaa.
Kyllä sen pienen ihmisen kanssa kerkeää tekemään tuttavuutta hieman myöhemminkin, sitten kun lapsi itse on siinä iässä että vieraat ihmiset eivät enää niin kovasti "pelota".

Jaana... :flower:
 
Kommentoin vielä hiukan tuota lapsen riuhtomista sylistä. Kyllä tilanne oman anoppini kohdalla oli sellainen, että hän KISKOI lapsen sylistäni. Hän saattoi tulla yllättäen huoneeseen, tarttua samantien sylissäni lötköttelevään lapseen ja kiskaista sen syliinsä. Tai hakea vaunuissa nukkuvan lapsen syliinsä ja herättää hänet, koska omasta mielestään oli oikeutettu lapsenlastaan pitelemään koska ja milloin vaan... Ja jos/kun lapsi alkoi itkeä, anoppi vei lapsen toiseen huoneeseen, pois minun läheltäni, hyssytteli huutavaa lasta siellä eikä antanut minulle. "Kyllä mummu lapsen saa hiljaiseksi" ja "Yhtä hyvä se on mummun kuin äidinkin syli" kuului vaan. Ja minä en sydämeni huudolta ja liian hyvin kasvatettuna saanut sanaa suustani ja kärsin vain. Ikinä, ikinä en tule miniälleni niin tekemään!

Lähipiirissäni on nyt yksi samanlainen tapaus. Nuori äiti (yli 30 hänkin) on anoppilassa tallottu täysin, anoppinsa ilmoittaa esim. että "Kun minä olen läsnä, minä pidän lasta, et sinä, sinä saat pitää niin paljon" jne. Minusta se on uskomattoman törkeätä.

Ja mitä tulee omiin lapsiini: heillä on (ja oli) erittäin hyvät suhteet omiin isovanhempiinsa, niihinkin, jotka eivät repineet heitä äitinsä sylistä ja vaatineet oikeuksiaan isoäitinä... Eli eiköhän niihin hyviin ja lämpimiin väleihin voi päästä myös ja jopa paremmin lasten vanhempia kunnioittamalla kuin niitä omia oikeuksia toitottamalla...?
 
archie
Sen verran kommentoin että meillä ainakin molemmat muksut vierastivat jossakin vaiheessa todella paljon ja huusivat naama punasena vieraan ihmisen sylissä. Minusta oli todella kurjaa kun jotkut yrittivät vaan väkisin pitää sylissä vedoten siihen että lapsen (lue: VAUVAN) on hyvä tottua muihinkin hoitajiin. Sen ymmärrän että sylissä halutaan pitää ja se on ihan OK, mutta jos lapsi huutaa naama punasena niin miksi ihmeessä sitä ei anneta takaisin vanhemman syliin vaan väen väkisin yritetään rauhotella, mitä siinä halutaan oikein todistella. Ja just tuo että uuteen paikkaan mennessä vauva "revitään" heti sylistä ja sit ihmetellään miksi se huutaa. Eri asia tietysti sellaset syntymästään sosiaaliset lapset jotka eivät vierasta vaan tyytyväisenä ovat sylissä kuin sylissä.
 
voiitku
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.04.2006 klo 23:08 archie kirjoitti:
Sen verran kommentoin että meillä ainakin molemmat muksut vierastivat jossakin vaiheessa todella paljon ja huusivat naama punasena vieraan ihmisen sylissä. Minusta oli todella kurjaa kun jotkut yrittivät vaan väkisin pitää sylissä vedoten siihen että lapsen (lue: VAUVAN) on hyvä tottua muihinkin hoitajiin. Sen ymmärrän että sylissä halutaan pitää ja se on ihan OK, mutta jos lapsi huutaa naama punasena niin miksi ihmeessä sitä ei anneta takaisin vanhemman syliin vaan väen väkisin yritetään rauhotella, mitä siinä halutaan oikein todistella. Ja just tuo että uuteen paikkaan mennessä vauva "revitään" heti sylistä ja sit ihmetellään miksi se huutaa. Eri asia tietysti sellaset syntymästään sosiaaliset lapset jotka eivät vierasta vaan tyytyväisenä ovat sylissä kuin sylissä.
mun poika on just tällänen (paitsi naapurissa) mummolassa! vie siinä sitte yökylään tai edes hoitoon....ja ihmiselle joka ei ole siisti(kämppä kuin pommin jäljiltä,aina)ei ole kivaa mennä lapsen joka konttaa ja syö kaiken lattialta löytämänsä paikkaan josta ei voi oola varma missä luuraa kissan läjä.....
 

Yhteistyössä