yölliset kauhukohtaukset

Hei,

Meillä 2.5 vuotias poika on yllättäen alkanut saada yöllä kauhukohatuksia. Herää noin tunnin tai kahden kuluttua nukahtamisesta ja alkaa ihan hysteerisen huutamisen. Häneen ei saa minkäänlaista kontaktia, ei auta hyssyttey, ei anna koskea itseensä, ottaa syliin, lyö ja huitoo ja raivoaa ja haukkoo henkeeään. Aletaan olla tosi väsyneitä, huutoa saattaa kestää yli tunninkin, ennenkuin hyytyy ja nukahtaa taas. Nyt olisi hyvät neuvot tarpeeen! Meillä ei ole elämässä tapahtunut mitään uutta ja outoa, illat on ihan rauhallisia, samat rutiinit ei telkkua yms. siksi ollaan ihan ymmällä, mikä nämä huutojutut oikein aiheuttaa. Poika on vielä kotihoidossa.Onko muita vastaavaa kokeneita? :\|

 

meillä 2v2kk tytöllä kans noita yöllisiä kauhukohtauksia...ekan saa kans suunnillee kun on nukkunut pari tuntia.herää itkien,istuu sängyllä, ja se huuton on suoranaista raivoa...ei kans auta vaikka otetaan syliin ja silitetään yms.parhaiten auttaa meillä se että likka takaisin omaan sänkyyn ja pää tyynyyn...sitten vaan silitetään ja hyssytellään vieressä...ei auta aina eikä helpota heti mutta nopeammin kuin esim.sylissä...ja saa toisen samanlaisen sit joskus kahden aikaan yöllä...alkaa kans olemaan rasittavaa.meillä kans rutiinit ihan kunnossa ja muksu pväkodissa ollu jo viime syksystä...en tiedä sit liittyykö tuohon ikään...meillä alkoi n.2vuotiaana...

 

Tuntuu kamalalle...muistan...kokemusta on.Lohdutankin,että ohi menevät kyllä.Jaksamista tarvitaan! Minä pelkäsin olenko tehnyt jotain väärin tai onko lapsi kokenut jonkinlaisen trauman tms.Mut kuulin sit aika monelta pari vuotiaan äidiltä aivan samoja kokemuksia.
Tsemppiä ja rauhallista mieltä! :hug:

 

Juuh, ikään kuuluvia ovat. Tuntuu ihan kauhealta kun omaan lapseen ei saa kontaktia ja mikään lohtu ei tunnu menevän perille.. Ite joskus kannan poikaani ja laulan hiljaa korvaan (ei kyllä taida kuulla mitään), kohtaus ei mene sen nopeammin ohi mutta itellä on sellainen olo että on tehnyt edes jotain. Yleensä siinä vaiheessa kun alkaa hiukan rauhoittua kysyn haluaako omaan sänkyyn, ja vastaus on pienellä äänellä joo.. :'( :heart:

Nykyään kohtauksia on enää tosi harvoin, poika on nyt 2v8kk.

 

Kaikken tärkeintä on ymmärtää, että lapsi ei ole hereillä eittekä te saa häneen kontaktia. Älkää siis yrittäkö ottaa häntä syliin, koska hän luulee, että unen kauhu ottaa kiinni eikä päästä ollenkaan -tilanne vain pahenee. Meillä auttoi kaikkein parhaiten tuttu unilaulu, jolla lapsi taas rauhoittui. Lasta ei kannata yrittää herättää, siitä ei ole mitään hyotyä.

Kohtaukset kestävät aikansa, kyllä ne helpottavat.

 

Meillä poika 2v3kk heräsi viime yönä samalla tavalla. Huusi ensin sängyssä ja tuli sitten lattialle ja istui patterin eteen huutamaan. Sylistä rimpuili pois.

Rauhoittui, kun sain houkuteltua omien petivaatteiden kanssa lattialle nukkumaan ja annoin mehua. Köllötteli siinä hetken. Siirtyi omaan sänkyyn, kun lupasin käydä viereen.

Voi olla, että aluksi oli unessa, kun ei saanut mitään kontaktia, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun kävi lattialle ja joi mehua. Voi kai käydä näinkin?

Hyvä, kun satuin tälle palstalle, niin tiedetään, että kuuluu tuohon ikään

 

Meidänkin tytöllä on ollu näitä kohtauksia pienenpänä. :wave:
Mutta menevät siis ohi...

 

Kuulosti aivan kuin meidän öisiltä hetkiltä kun poika oli noin parivuotias. Ne on pelottavia hetkiä, lapseen ei juuri saa yhteyttä, mikään ei kelpaa, lapsi lyö vanhempiaan, kiemurtelee raivoissaan lattialla...Kyllä siinä monet kerrat ehdittiin ihmetellä että onko meissä vanhemmissa vika kun nämä kohtaukset yhtäkkiä alkoi. Mutta menivät kyllä aikanaan onneksi ohikin. Nykyisin on enää joskus sellaisia "lievempiä ja lyhkäsempiä" kohtauksia. Joskus nuo kohtaukset loppuivat jos lapsen sai havahtumaan unestaan. Sitä yritettiin vaikka millä konstilla, Rölli-video tai Fröbelit-video tai muu lapselle mieluinen musiikki lopetti muutaman kerran raivoamisen. Ei meillä siis yöllä muuten videoita katota, mutta kaikki keinot piti silloin käyttää hyödyksi.

 

Tuttua tekstiä. Meillä kohtaukset alkoivat vasta 4 vuoden iässä. Poika heräsi ainakin parina yönä viikossa, tunti tai pari nukahtamisen jälkeen. Oli ihan kauhuissaan ja itki ja huusi. Nyt kun ikää on tullut lisää, kohtaukset ovat selvästi vähentyneet, ovat nykyään ihan satunnaisia. Mutta aina kun on kuumeessa näitä kohtauksia on enemmän.
Otin asian puheeksi neuvolassa kun luulin että lapsi on jotenkin sairas tms. Siella th sanoi, että ovat ihan ns. normaaleja ja menevät iän myötä ohitse.
Meillä kohtauksiin auttoi se, että sain lapsen hereille. Otin syliin ja juttelin, että nyt pitää herätä ja että olet nähnyt pahaa unta. Usein lähdin olkkariin tai keittiöön ja laitoin valot päälle ja juttelin rauhallisesti ja pidin lasta koko ajan sylissä, vaikka joskus se oli vaikeaa, kun hän huitoi ja rimpuili. Lapsi rauhottui heti kun heräsi ja yleensä siihen meni muutama minuutti.
Niin ja sitten näihin kohtauksiin liittyi aina kova hikoilu, rauhoittumisen jälkeen oli lähes aina edessä yöpuvun vaihto.
Ei hätää, ne loppuvat kyllä iän myötä tai ainakin harvenevat selvästi.

 

\

Voi olla, että aluksi oli unessa, kun ei saanut mitään kontaktia, mutta ei enää siinä vaiheessa, kun kävi lattialle ja joi mehua. Voi kai käydä näinkin?

Joo, voi hyvinkin puhua, vastata kysymyksiin ja juoda mehua ja silti nukkuu. Meillä on monta kertaa juteltu nukkuvan lapsen kanssa, joka joskus on sitä mieltä, että "tuo ei kuulu tuonne, ei en halua sitä sinne!" ja olen vain kysynyt, että laitetaanko se yhdessä johonkin muualle. Vastaus oli "joo" ja uni rauhoittui samantien.

 

Tämä voi kuullostaa raa alta keinolta. Mutta meillä tyttöä uhkaillaan ensin ulos laitolla, ja sitten jos ei rauhoitu niin viedään hetkeksi jäähylle takapihalle..(vain kesällä!). Rauhoittuu hetkessä ja kipittää sänkyynsä. Tyttö kohta 3v

 

Meillä oli tuo 2v3kk poika ja kauhukohtaus yöllä? Mietin sitä, että nukkuuko, vaikka juo mehuakin. Kiitos vastauksesta.
Ihmettelin kyllä, kun nostin pojan sänkyyn, että oli samantien unessa eikä ollut yhtään levoton nukkuessaan tai pyörinyt ennen nukahtamista..
On siis silloinkin unessa.

 

\

Tämä voi kuullostaa raa alta keinolta. Mutta meillä tyttöä uhkaillaan ensin ulos laitolla, ja sitten jos ei rauhoitu niin viedään hetkeksi jäähylle takapihalle..(vain kesällä!). Rauhoittuu hetkessä ja kipittää sänkyynsä. Tyttö kohta 3v

Kuulostaa raa'alle, totta tosiaan! Jos lapsella on kauhukohtaus, eihän hän tiedä, mistä uhkailuäänet ovat peräisin ja varsinkin ulos vieminen kesken unien tuo turvattomuuden tunnetta. Entäpä jos lapsi on nähnyt juuri painajaista ja kaipaisi turvaa vahhemmiltaan? Jokaisella on omat tapansa, mutta tuolla tavalla mielestäni lapsi oppii vain pelkäämään vanhempiaan, ei turvautumaan heihin.

 

Meillä on ollut öisiä RAIVAREITA - melkein kuin kauhukohtauksia mutta neiti huutaa esim. 'KENGÄT JALKAAN! HALUAN TAKAISIN ULOS' ollen vielä unimaailmassaan tai nyttemmin raivostuu jos on yöllä pissahätä ja kerran olen minäkin vienyt hänet ulos tähtiä katsomaan ja sitten tulikin nukku-matti nopeasti. Luulin aluksi noita kohtauksia kanssa kauhukohtauksiksi, mutta kyllä ne kuitenkin on raivosellaisia.

 

meillä auttoi, kun antoi ryypyn juotavaa ja valot päälle.
Jotenkin heräs siihen ku kurkusta meni nestettä alas, kokeile onnistuuko teillä.
Meillä kohtaukset kesti n.kuukauden ja parhaana yönä herätys tuli kolme kertaa.
Huhhuh, siinä oli sit aamulla jaksamista töihin.

 

Meillä kohtaukset kestivät muutaman kuukauden, mutta onneksi niitä oli hyvin harvoin tuo kolme kertaa yössä, yleensä vain kerran. No, nyt reilun neljän vuoden rikkinäisten yöunien jälkeen nautin suunnattomasti kokonaisista yöunista,kun kaikki lapset jo nukkuvat kunnolla suurimman osan öistään.

 

Meillä esikoisella alkoi 2v. kauhukohtaukset ja jatkuvat edelleen ikää nyt 5v7kk. Nykyään kyllä harvemmin.
Meillä poika otetaan syliin ja laitetaan valot päälle. pidetään tiukasti sylissä ja kysellään mitä näkyy ja missä ollaan, hän on aivan jossain muualla omassa unessa, näkee usein päivän aikana tapahtuneita juttuja jos saa edes sanottua mitään, useimmiten näyttää kädellä jotain nurkkaa tms. ja yrittää pyrkiä pois sylistä.
Kohtaus kestää noin 15 min. Sen jälkeen hän herää ja käy takaisin nukkumaan, aamulla ei muista mitään kohtauksesta.
Ollaan huomattu että vilkkaat illat tai väsymys vaikuttaa yökohtauksiin sekä jotkut videot joita on katsonut. Alkuun oli muumivideot kiellossa ja nyt iltaisin ei saa katsoa ollenkaan videoita.
Voimia vaatii.

 

\

näyttää kädellä jotain nurkkaa tms. ja yrittää pyrkiä pois sylistä.

No ihan varmasti yrittää pois sylistä, koska luulee, että joku kauhuolento nappasi kiinni eikä päästä irti. Eivät kauhukohtaukset/painajaiset varmasti lopukaan, jos usein joutuu "mörön saaliiksi".

Juttelu auttaa, samoin tutut laulut tms, mutta ohjeena on, että syliin ei saisi väkisin ottaa.

 

yhdyn edellisiin. kyllä nuo kohtaukset kuuluvat ikään ja ainakin meillä ovat olleet kausittaisia. alkoi reilun 1,5v. ikäisenä, mutta nyt jo harvinaisia (poika 2,5v.). nyt uniin ovat tulleet selkeämmät painajaiset.

meillä kauhukohtauksista selvittiin herättämällä poika. valot päälle, syliin, ja kun vähän rauhottui, annettiin vettä. sitten poika jo pyysikin omaan sänkyyn nukkumaan. tuo ulosvienti ei mielestäni ole ollenkaan huono ratkaisu. tosin ei tietenkään sovi kaikille. kuulin tapauksesta, jossa sairaalasta oli neuvottu viemään lapsi ulos raittiiseen ilmaan tai avonaisen ikkunan eteen. mieheni sanoi joskus, kun poika sai oikein pahan kauhukohtauksen, että olisi tehnyt mieli viedä kylmään suihkuun. ei tietenkään viety, mutta jotain tuollaista olisi tehnyt mieli tehdä, että tilanne olisi lauennut (totaaliherätys). meistäkin oli alkuun tosi kamalaa, kun ei tiennyt onko lapsi kipeä vai mitä. ei saanut lainkaan kontaktia ja välillä oli myös tosi vaikeaa saada hereille.

mutta lohdutukseksi kaikille pienten vanhemmille. on ohimenevää! :wave:

 

Hei
Kuullostaa ihan samalta kun meillä on ollut. Poika nyt 3v3kk mutta kauhukohtaukset alkaneet n 2 vuotiaana. Saa nähdä vaan mitä tyttö nyt 7 kk alkaa...
Mutta joillakin teidän lapsilla on kyllä ollut painajaisia. Ei lapseen voi saada minkäänlaista kontaktia kun on niin sanottu yöllinen kauhukohtaus! Eikä sellaista lasta mitenkään voi niin kun yksi jo sanoikin voi eikä saa ottaa syliin. Kohtaus vaan pahenee siitä.
Painajaisesta voi herätä jos äiti uhkaa tai lahjoo jollakin mutta ei kauhukohtauksesta. Silloin ei kyllä mikään auta! Sitten kun kohtus on jo menossa ohi kylläkin sanat kuuluvat. Pääasia onkin kyllä lähettä pysymistä ja seurata että lapsi ei satuta itseään ja useimmiten kun kohtaus menee ohi lapsi vaan jatkaa nukkumistaan ihan kun unissakävelijäkin!

Tsemppiä kaikille. Oli lapsella painajainen tai kauhukohtaus se on rasittavaa vanhemmille.