Yritän olla itkemättä..

Mies(22v) lähti perjantaina kavereitten kanssa juhlimaan. Ei oo tullu vieläkään takasin. Ei oo eka kerta kun sillä venähtää nää reissut. Oon sanonu miten kamalalta musta tuntuu kun ei tuu yöksi reissuiltaan kotiin, aina lupaa muuttua mut ei niin kai koskaan tapahdu. Ehkä yhen viikonlopun kuusta on kotona, mut sillonki pitää saada muutama kalja. Viikot on sentään selvinpäin, kun on armeijassa. Tää oli jo tämmöstä ennen inttiä, kuvittelin olevani sille niin korvaamaton, että kun viikot on intissä niin sit sillä on jo niin kova ikävä mua jal apsia että haluu ennemmin olla meiän kanssa kuin kulkee baareissa..olin väärässä. Ja kun sanon sille miltä musta tuntuu, se suuttuu. Mä en sais olla sille vihanen sen reissuista, siitä että on yöt pois ja että pitää ryypätä vaikkei oikeesti oo ees rahaa.
Muhun sattuu tää kaikki.
Tuska ja kipu on niin kovaa, että se tuntuu jo fyysisinä oireina.. tuntuu kuin en saisi happea, rintaa puristaa, päähän koskee. Itkettää koko ajan. Yritän pitää itseni koossa lasten takia, mutta kun on niin helvetin paha olla!!!
Mä oon niin yksin tän kaiken kanssa. Mä kaipaan rakkautta ja syliä, en tätä jatkuvaa yksinäisyyttä. Mä oisin niin kovasti halunnu ehjän perheen ja onnellisen parisuhteen.
Miksi se ei rakasta mua? MIksi sille on viina ja kaverit tärkeempii kuin minä ja lapset? Miksi se ei välitä meistä, kaipaa meitä, ajattele meitä????? :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'( :'(

 

Mä en osaa ottaa kantaa tuohon asiaan. Mutta kovasti voimia sulle.
Noista fyysisistä oireita, luultavasti kyseessä on paniikkihäiriön alkavat oireet ja masennus. Käyppä lääkärissä. Että saat itsesi tasapainoon ja sitten alat vasta selvitellä asioita miehesi kanssa. Jaksamisia lasten kanssa. Ja toivon kovasti, että tilanne selkeytyy miehesi kanssa.

Ainiin, ja itke jos itkettää, se helpottaa. Ymmärrän toki kun on lapsia niin he alkavat huolestua, että miksi äiti itkee. Tämänkin takia on hyvä käydä lääkärissä. Ja muista, sinun ei ole pakko jaksaa. Yritä rentoutua ja lepäillä. Ja yritä olla tänään tappelematta miehesi kanssa kun hän tulee. Voithan sanoa, että sinulle tuli todella paha mieli. Mutta yritä edes hetki saada olla miehesi lähellä ja tuntea, että hän välittää sinusta ja lapsista.

 

En halua pahoittaa mieltäsi enempää, mutta itselläni oli ex:n kanssa ihan samanlainen tilanne hänen armeija aikanaan. Se johti sitten hänen haluamaansa eroon, takaisin yhteen ja vielä kerran eroon. Olin tosi rikki viimesen kerran jälkeen ja tyhmä kun uskoin että rakastaa vielä ja haluaa OIKEASTI palata yhteen. Sain jälkikäteen tietää hänen pettäneen minua sillä viimeisellä kerralla.

Halusi vapautta, olla kavereiden kanssa, riehua ja rällätä. Sitten viimein petti. Voit uskoa, että meinasin hajota!

Vuosi jälkeenpäin on soittanut ja itkenyt haluavansa vielä takaisin. Mutta ei. Seurustelen tällä hetkellä hänen ystävänsä kanssa, joka ei tosiaan kohtele minua noin. Ja sekös ex:ää suututtaa kun löysin hänen kaveristaan KUNNON miehen itselleni. Nyt seurustelua takana 5 vuotta ja vauva tulossa. Ex yrittänyt taas soittaa kerran, en vastaa enää. Rypeköön paskassa minun puolestani!

Anteeksi vuodatus. Kuten huomaat tämä koski ja koskee joskus vieläkin. Pakkovuodatus taisi tulla.

Jaksamista sinulle. Olisiko sinunkin parempi ilman häntä?

 

Ei kannata jatkaa suhdetta, miehesi ei tiedä mitä on olla aikuinen, johon kuuluu vastuuntunto, ja voi olla että menee vuosia ennenkuin ymmärtää, ja sinä joutuisit koko ajan kärsimään, ja lapset myös, voimia sulle...

 

Mulla oli ihan sama tilanne!!! Mies ei ollut vielä elänyt nuoruuttaan, sitä kunnon rellestämisikää, jolloin millään pysyvällä suhteella saati lapsilla ei ole mitään väliä! Kuvioihin tulivat toiset naiset, salailut, valehtelut, monen päivän poissaolot, väkivalta, henkinen ja fyysinen... Lähdin, oman mielenterveyteni ja ennen kaikkea lasteni (1vuotiaat kaksoset) takia. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, jolloin hänellä on niin paha olo kaikesta mitä on tehnyt, että ei enää jaksa hengittää! Odotan niin sitä päivää kun maailma kostaa hänelle puolestani ja että hän saa kokea kaikki ne helvetilliset tapahtumat jokaista yksityiskohtaa myöten ja vielä pahempana!! Ja lopulta hän olisi niin rikki, ettei voisi muuta kuin päättää elämänsä. Sitä mitä kylvää, sen myös saa niittää, olen kokenut sen omassa elämässäni, joten minulla ei ole mitään epäilystäkään etteikö exäni joutuisi vastaamaan teoistaan. Palakoon hän ikuisessa helvetin tulessa!!!!

 

Ei tuon ikäinen mies ole vielä mikään mies.
Aloitin seurustella mieheni kanssa, kun hän oli 20 vuotias. Alkuaikoina hän ryyppäsi vähintään kolmekertaa viikossa, viipyi päiväkaudet omilla teillään ilmoittamatta, parhaillaan kaksi viikkoa, ja laittoi kaverinsakin valehtelemaan puolestaan, jos heiltä koitti kysyä asiasta, sanoivat etteivät tiedä vaikka mainiosti tiesivät. Piti peliä muitten naisten kanssa ja petti pariin kertaan. Suhde loppui ja alkoi kaksi tai kolme kertaa uudelleen. Onneksi ei ollut jälkikasvua silloin.
Ensimmäinen lapsemme syntyi kun oltiin oltu yhdessä jo 12 vuotta, ja vasta silloin miehestä alkoi tulla mies. Lopetti itse juomisen, ryhdistäytyi, alkoi tehdä töitä kunnolla ja olla isä lapsilleen.
Ikävä sanoa tällaista, ei tämä sinua nyt auta pätkääkään, tiedään. Mutta ei kannata mennä parisuhteeseen hyvin nuoren miehen kanssa, ellei ole valmis sietämään paljon p..kaa niskaansa. Sitä tulee.
Nykyjään huvittaa, kun ikäisenä vanhat kotkat (päälle nelivitoset) ihastee ja huokailee, kun on niin huomaavainen ja ihaana tää mun mies. Tosi on, on se nyt. Mutta oon saanut siitä tosi kalliisti nuorena maksaa, joten otan kaiken minkä saan. Hän saapikin nyt paapoo minua, nuorempana elettiin sellasessa helvetissä.
Mieti, jaksatko sinä tuollasta vaik kymmenen vuotta. Voi kestää pitempäänkin.

 

Tuo sun tilanne on kieltämättä aika huono homma...
Mun ex kihlattu oli kans sellanen, et aamulla lähti eikä sanonu minne ja yöllä tuli kännissä "mökille". Olin sillon jo raskaana. Ootin esikoista. Hän ei tukenu eikä lohdutellu mua ollenkaa. Oisin jo sillo halunnu erota lapseni isukista sillo ku olin vielä raskaana mutta äitini oli ns. esteenä. Mun piti vaan olla siellä lapsen syntymään asti. No tosin loppu raskauden olin vanhempieni luona. Mutta loppujen lopuksi olin hänen pelkkä piika!! \|O
Onneks pääsin ku pääsin hänen luoltaan pois. Nykyään oon ollu nii mahottoman hempottunu ettei tartte olla hänen luona. Esikoisellani on "uusi isä" ja pikku sisko. Eli vaihdoin miestä ja se kannatti todella!

 

Mä en tidä onko tämä hyvä vinkki, mutta olen itse kokeillut ja sen teho oli hyvä, mies pysyi kauan kotona ja käyttäytyi hyvin.
Kun tiedät että mies on tulossa vkon lopuksi kotiin niin lähdet lasten kanssa pois ennen kuin mies tulee. Panet puhelin kii tai et vastaa.
Pysyt pois koko viikonlopuin, vaikka kuinka sattuisi ja olisi ikävä, se voi kyllä tuntu atosi pahanlta.
Menet sitten vasta kotiin kun mies on taas armeijaan palannut.
Ja jos ei ole mitään teho, niin sä ansaitset parempaa. Sä ooot nuori, älä pilaa elämääs vaan eroa, se sattuu, mutta muutan vuoden päästä olet ylpeiä teostasi ja varmasti onnellinen, mieti tosissas.
Ja oon tosi pahoillas puolestas, mä tiedän miltä se tuntuu kun sattuu niin että hekeen ottaa ja rintaa sattuu ja maha mennee sekasi ja kun itskettää niin paljon ettei ikua enää edes tule.
Toivottavasti saat onnes kääntymään! Hali!

 

Hittoako roikut tommosen urvelon kanssa.
Ehkäpä sinun olisi jo aika päästää tollasesta ukosta irti.

Ei maksa vaivaa roikkua hänessä kiinni.

 

todella veemäinen tilanne...Kenkää vaan tollaselle!!

 

mulla on mies kans nyt intissä, ja suuttuisin niin maan per*eleesti jos lähtis joka viikonloppu ryyppäämään. ei onneksi ole tarvinnut suuttua, kun ei itse halua lähteä. mitähän tuohon nyt osais lohdutukses sanoa.. ensimmäisenä tuli kyllä mieleen tää legendaarinen lause "jätä se sika, ansaitset parempaa", mutta ymmärrän että ei se noin vaan käy, varsinkin kun itse yrittää täysillä olla jutussa mukana ja on vielä lapsetkin. mutta jos tämä tilanne on ollut samanlainen jo kauan eikä siitä näytä muuttuvan vaikka mies kuinka lupaa, miksi olla suhteessa jossa ei ole tulevaisuutta? anteeksi jos loukkaan sinua ja olen nyt kovin suora, mutta tätä mieltä itse olen. ajattele lapsia ja tottakai myös itseäsi!

 

Mä olen sitä mieltä että miehen olisi syytä häipyä kuvioista itse: se olisi reilua, kohteliasta ja vähintä mitä voi tuollaisen jälkeen tehdä: se suhteen yhä rakastava osapuoli ei itse ikinä osaa ajoissa lähteä. Joten jos noin vähän perheestään enää välittää, kaveri nostaa kytkintä ja antaa sun alkaa parantumisprosessin kaikessa rauhassa eikä tuhlaa sun rakkautta täysin turhaan. Kakaramaisena ihmisenä näin ei kuitenkaan tietysti ymmärrä tehdä, vaan kuvittelee olevansa oikeutettu millaiseen käytökseen tahansa ja että sinä jaksat ja annat anteeksi. Joten tee itsellesi palvelus ja lakkaa antamasta. Mies on selvästi valintansa jo tehnyt, eikä elämään mukaan mahdu tällä erää lapsi /lapset ja sinä. Sitten kun mahtuisi, mä toivon että sä olet löytänyt jo jotain paljon parempaa. *voimahali*

 

Nyt olisi aika laittaa kova kovaa vasten.Täysi herätys ukolle.

Niin mä tein.Sanoin lähteväni päivämäärän oikein kerroin.Ukko havahtui siihen ja nyt ollaa yrittämässä tosissaan.

 

moi
jos tämä yhtään lohduttaa niin tiedän miltä sinusta tuntuu , meillä on melkein sama tilanne, vaikka mies on jo vähän vahempi kuin intti ikäinen , jotkut ei kai niin sanotusti miehisty koskaan .
Meillä taitaa olla niin , itse en osaa lähteä tästä suhteesta irti mutta toivon sinulle voimia , jaksamista ja toivon että saatte sinuakin tyydyttävän ratkaisun ettet joudu kärsimään näin kauan kuin minä että osaat tehdä ratkaisuja itseäsikin ajatellen.
oikein paljon terveisiä ja iso hali

 

Miehesi ei ole vastuuntuntoinen isä. Toivottavasti hän ei ole väkivaltainen? Moinen käytös on henkistä väkivaltaa. Miehesi ei arvosta sinua yhtään, eikä lapsiaan edes sen vertaa. Kokeile ensiksi sanoa, että ansaitset parempaa ja koita rakentavaa keskustelua. Tunne arvosi ja sano, että jos hän ei lopeta löydät paremman ja silloin hänen on myöhäistä ruikuttaa. ed2k://\|file\|[PC.GAME-ITA].viaggio.al.centro.della.terra..test.ok..rar\|658253918\|A6537713EF39AED02D164B244D9D2C46\|/oimia

 

Joku sanoi että 22 vuotias ei ole mies!
Mikäs minun mies sitten on jos se ei oo enää poika ja sitte jos se ei oo mieskään...Käypi töissä, vaalii avioliittoa, rakastaa minua sekä lastamme. Ei ryyppää.
Minusta tämä on enemmän kuin poika?????

 

Juu, kyllä se 22-v voi olla ihan hyvä mies, minulla on sellainen. Paljon vastuuntuntoisempi se on kaikissa asioissa kuin minä. Mutta luulen, että suurin osa parikymppisistä juipeista on vielä aikalailla mammanpoikia. Siks aiemmin oonkin katsellut mua eippaasti vanhempia, mutta oppia ikä kaikki..

M, fingers crossed

 

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut tuon saman tai siis koen kokoajan ainut vaan että avomies tulee kotiin yöksi. Meillä on yksi lapsi 8kk ja kun minä ehdotan että hän katsoisi poikaa vuorostaan että saisin lähteä käymään kavereiden kanssa ulos niin ei kuulemma kelpaa hänen pitää päästä kanssa. hommaa kuulemma hoitajan. Yleensä siinä vaiheessa luovutan ja en lähde minnekkään. Uskon että miehesi rakastaa teitä kaikkia, hänellä on tainnut jäädä nuoruus vähän niinkuin viettämättä ja nyt sitten pitää "lasten kustannuksella" viettää sitä.. koeta pärjätä... mieti oletko kaiken tuon arvoinen ja pyydä rohkeasti apua, että pääset sinäkin välillä ulos...

 

Jätä se jätkä,ei se ole sun ja lasten arvoinen!Se ei teistä välitä pätkääkään...

 

\

Mä en tidä onko tämä hyvä vinkki, mutta olen itse kokeillut ja sen teho oli hyvä, mies pysyi kauan kotona ja käyttäytyi hyvin.
Kun tiedät että mies on tulossa vkon lopuksi kotiin niin lähdet lasten kanssa pois ennen kuin mies tulee. Panet puhelin kii tai et vastaa.
Pysyt pois koko viikonlopuin, vaikka kuinka sattuisi ja olisi ikävä, se voi kyllä tuntu atosi pahanlta.
Menet sitten vasta kotiin kun mies on taas armeijaan palannut.
Ja jos ei ole mitään teho, niin sä ansaitset parempaa. Sä ooot nuori, älä pilaa elämääs vaan eroa, se sattuu, mutta muutan vuoden päästä olet ylpeiä teostasi ja varmasti onnellinen, mieti tosissas.
Ja oon tosi pahoillas puolestas, mä tiedän miltä se tuntuu kun sattuu niin että hekeen ottaa ja rintaa sattuu ja maha mennee sekasi ja kun itskettää niin paljon ettei ikua enää edes tule.
Toivottavasti saat onnes kääntymään! Hali!

Siis MITÄ? Jos tälläisiin temppuihin lähdet mukaan, niin teitä on suhteessa kaksi kakaraa!

Ja AP:lta kysyn että mikä eroa hidastaa? Oletko ansainnut kaiken tuon?

 

\

Tiedän miltä sinusta tuntuu. Olen kokenut tuon saman tai siis koen kokoajan ainut vaan että avomies tulee kotiin yöksi. Meillä on yksi lapsi 8kk ja kun minä ehdotan että hän katsoisi poikaa vuorostaan että saisin lähteä käymään kavereiden kanssa ulos niin ei kuulemma kelpaa hänen pitää päästä kanssa. hommaa kuulemma hoitajan. Yleensä siinä vaiheessa luovutan ja en lähde minnekkään. Uskon että miehesi rakastaa teitä kaikkia, hänellä on tainnut jäädä nuoruus vähän niinkuin viettämättä ja nyt sitten pitää "lasten kustannuksella" viettää sitä.. koeta pärjätä... mieti oletko kaiken tuon arvoinen ja pyydä rohkeasti apua, että pääset sinäkin välillä ulos...

Pisti ihan hirveästi silmään tuo viimeinen lause. Ei tässä tainnut siitä olla kysymys, kumpi kerkiää enemmän baareissa juosta, vaan paljon merkittävimmistä asioista. Aika mielenkiintoinen kommentti.

 

\

En halua pahoittaa mieltäsi enempää, mutta itselläni oli ex:n kanssa ihan samanlainen tilanne hänen armeija aikanaan.

jne. jne.

Myös minulla oli ensi-ihastukseni kanssa sama jutu. Hänellä oli koko ajan muita ihastuksia pitkin maakuntaa ja armeija-aikana tilanne vain paheni. Onneksi suhde jäi vain pelkkään seurusteluun.

 

tuo oli niinkuin mun suusta..
mulla oli sama tilanne pari vuotta sitten ja voisin kertoa sulle lisää tilanteesta jos kirjaudut ja laitat y viestiä tai jos haluat laittaa mulle postia??
Cressida21@hotmail.com

 

Siis mina en kertakaikkiaan kestais sellasta ukkoa!!!!!!!!!!! Joku sanoi, etta ois lapsellista kadota, siis lahta kotoa pois kun mies tulee lomille. Mutta mina varmaan tekisin niin. Jattaisin kirjeen vain poydalle, jossa lukisi, etta ilmoittaa sitten kun haluaa taas viettaa aikaa yhdessa perheen kanssa.

No, onneksi ei ole pelkoa, olen 100% varma omasta miehestani.

 

\

Siis mina en kertakaikkiaan kestais sellasta ukkoa!!!!!!!!!!! Joku sanoi, etta ois lapsellista kadota, siis lahta kotoa pois kun mies tulee lomille. Mutta mina varmaan tekisin niin. Jattaisin kirjeen vain poydalle, jossa lukisi, etta ilmoittaa sitten kun haluaa taas viettaa aikaa yhdessa perheen kanssa.

No, onneksi ei ole pelkoa, olen 100% varma omasta miehestani.

:saint: Juuuuuri näin minäkin ensialkuun yrittäisin takoa urpolle päähän mitä antaa sinun kestää taholtaan!!Hyvä ,hyvä...eikä ole "lapsellista"antaa äijän maistaa omaa lääkettään.Mutta tosi keskenkasvuinen äijä sulla ,kamalaa.Säälin sinua reppanaa todella:jätä se???sano sille suoraan että ero on täysin selvä jos ei kelkka käänny täysin hänellä?voimia kovasti toivotan.Että pitääkin naisten kaikkea pask....sietää