Eli tutustutte vajaa vuosi sitten leikkipuistossa toiseen äitiin, jolla samanikäinen lapsi kuin itsellänne. Näette aina silloin tällöin (koska asutte melko lähellä tosianne) ja jossain vaiheessa vaihdatte puhelinnumeroita, jotta voitte sopia yhteisistä ulkoilusta lasten kanssa. Mitään sydänystäviä ette ole, mutta ihan hyvin synkkaa. Jossain vaiheessa kutsut heidät teille kylään ja äiti tuleekin mielellään lapsensa kanssa. Käyvät tästä eteenpäinkin aina silloin tällöin teillä kylässä (kutsuu välillä jopa itse itsensä teille kylään) ja ihan kivaa on. Tämä äiti ei kuitenkaan koskaan kutsu teitä vastavierailulle. Heidän kodissaan ei pitäisi olla mitään erikoista (äidin kertoman mukaan) ja oikeita ystäviä heillä kuuluu käyvän vähän väliä.
Mielenkiinnosta aloin kysellä mitä te muut ajattelisitte ja tekisitte tällaisessa tilanteessa? Itsellä alkaa vähän tämä systeemi tympiä, mutta pojan takia olen tätä "ystävyyttä" vielä sietänyt. Samanikäisiä leikkikavereita kun tässä lähellä ei juurikaan ole. Olenko lapsellinen kun tällaisesta loukkaannun?
Mielenkiinnosta aloin kysellä mitä te muut ajattelisitte ja tekisitte tällaisessa tilanteessa? Itsellä alkaa vähän tämä systeemi tympiä, mutta pojan takia olen tätä "ystävyyttä" vielä sietänyt. Samanikäisiä leikkikavereita kun tässä lähellä ei juurikaan ole. Olenko lapsellinen kun tällaisesta loukkaannun?