Ystävää ja vertaistukea lapsettomalle

Etsin keskustelukaveria jonka kanssa voi jakaa ajatuksia ja arkea lapsettomasta arjesta. 36 vuotiaana kaikki omat vanhat ystävät ovat jo perheellisiä ja heidän arki ja elämä on niin erilaista kuin omani. Vanhat hyvät ystävät tuntuvat nykyään niin kovin etäisiltä. Heräsin siihen todellisuuteen, että vaikka olenkin vuosia sitten hyväksynyt että olemme kahden aikuisen perhe, tunnen itseni yksinäiseksi. Olen etääntynyt omista ystävistäni siinä vaiheessa kun kaveripiiri alkoi saaman lapsia ja heidä arki muuttui. Itse jäin ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Jos kaipaat ystävää jonka kanssa keskustella/viestitellä olisin kiitollinen jos otat yhteyttä. Olit sitten lapseton tai perheellinen sillä ei ole väliä. En etsi vertaistukea lapsettomuuteen, vaan toista aikuista joka kaipaa seuraa ja ystävää

Wilhelmiina.elo(a)gmail.com

 

Hmmm toi otsikko on kyllä vähän huono mutta olkoon lol

 

Mulla taas on mennyt niin päin että kärsin yksinäisyydestä ,tämä alkoi kun sain esikoisen. Ennen mulla oli laaja kaveri piiri ja harvoin oli päiviä etteikö joku ois ollu kylässä ,jotkut istu melkeen aamust iltaan. Mut niin vaan nämä katos yksitellen ja hyvä kun edes kahvilla poikkeavat enään...

Mulla ei ole myöskään paljoo näitä lapsellisia ystäviä,parhaalla kaverilla muksu mutta harvoin mekään enään nähdään