Ystävän lapsettomuus :(

Sain juuri kolmannen lapsen, mutta ystävistäni kolme kärsii lapsettomuudesta. Menimme kaikki naimisiin samoihin aikoihin ja minä sain pian ekan lapseni. Ystäväni ovat siitä asti lasta yrittäneet huonoin tuloksin. Koko tämän ajan on tuntunut, että tämä lapsiasia ajaa minua näistä ystävistä erilleen. Lapsettomuus on varmasti heille kipeä asia ja toisaalta lapset ovat minulle elämän tärkein juttu nyt. Kukaan heistä ei oikein avoimesti puhu asiasta. Minua vaan kovasti surettaa heidän tilanteensa ja pitkän ystävyytemme hiipuminen. Mitähän tässä voisi tehdä, jotta ystävyys ei ihan kuihtuisi...?!

 

Mikään ei auta siinä vaiheessa, kun toivoo niin kovasti lasta, mutta mitään ei kuulu. Olo on kurja kun kaikkialla ympärillä näkyy lapsia, raskaana olevia naisia ja vähän väliä kuuluu vauvauutisia tuttavapiireissä. Moni ajattelee itse mielessään ja suruunsa käpertyneenä kuinka hyvä äiti tai isä hänestä tulisi. Tuttu tunne minullekkin, kun vuosikausia toivoin lasta, mutta eipä näkynyt eikä kuulunut. Olin lapsettomuushoidossa edellisen poikaystäväni kanssa, joka toivoi kovasti lasta, mutta hänessä oli varmaan jotain vikaa, kun ei onnistunut. Ei kyllä halunnut tutkituttaa sen tarkemmin mitä oli vialla. Piikkikammoinen kun on. Se suhde meni mönkään varmaan kauhean yrittämisen takia. (Ainakin itse luulen niin. En hänen ajatuksistaan tiedä.)
Kun yksi työkavereistani tuli raskaaksi hänelle oli ollut tosi vaikeaa kertoa minulle raskaudestaan. Ajatteli tunteitani niin paljon. Tosiasia on kuitenkin se, että eihän muut voi lakata elämästä, jos yhdellä menee huonommin.
Tapasin sitten nykyisen mieheni ja puolentoista vuoden yhdessäolon jälkeen huomasin olevani raskaana. Minä, joka olin jo monta kertaa luovuttanut mahdollisuudestani tulla äidiksi! Elämä on ihmeitä täynnä. Nämä on kipeitä asioita, mutta kaikkien täytyy siihen vaan sopeutua ja keksiä muita mielenkiinnon kohteita mikäli sitä kallisarvoista lahjaa ei jostain syystä saakkaan. Ole sinä siis onnellinen ihanista lapsistasi äläkä liikaa kanna huolta ystäviesi murheista. Kaikki suree omat surunsa tavallaan ja sinä voit silti olla ystävä heille. Syyllistätkö itseäsi siitä, että sinulla on hyvä olla? Lopeta heti paikalla ja nauti perheestäsi! :wave:

 

Olen kärsinyt lapsettomuudesta ja katsonut vierestä ystäväni onnea kahden lapsen äitinä. Välillä en halunnut käydä ystäväni kotona, kun siellä olivat ne lapset, mutta toisaalta ystäväni oli tärkeä tuki omien lapsettomuushoidoitojemme aikana! Oli todella hienoa, että ystäväni jaksoi kuunnella minun murheitani ja jutella myös muista asioista kuin omista lapsistaan. Vanhempien keskustelut luisuvat usein lasten kasvatukseen yms., mikä voi lapsettomalle olla täysin vieras maailma ja kipeä aihe. Lapsettomuus muodostuu helposti koko elämää leimaavaksi olotilaksi. Silloin ystävät, jotka vievät ajatukset muihin asioihin ja auttavat muistamaan, että elämässä on muutakin kuin vanhemmuus, ovat korvaamattomia.

 

Hei,

mullakin on lapsettomia ystäviä, ja on aika hankalaa joskus olla heidän kanssaan. Välillä on pitänyt ottaa etäisyyttä molemmin puolin. Silloin kun oma vauva on ihan pieni, se määrittää kaikkea olemista niin, että on todella vaikea olla puhumatta lapsista. Mulla esim. oli koliikkilapsi,ja usein kun olen nähnyt ystäviäni on pitänyt vain esittää pirteää - mikä voi olla aika vaikeaa.

Lapsettomia ystäviä ei myöskään voi koskaan pyytää lapsenvahdiksi. Myöskään lapsettomat kälyni eivät ole koskaaan lastenvahteina vaikka pyydettäisiin eivätkä ikinä ole tarjoutuneet. Anteeksi jos suhtaudun nuivasti - tietenkin ymmärrrän että lapsettomuus voi olla todella surullista ja vaikeaa, mutta ei sen takia kannattaisi menettää ystäviään. Sitten jos sitä lasta ei vaan tule, eikä ole enää ystäviäkään, niin mitäs sitten!

 

Minä olen kärsinyt myös lapsettomuudesta ja nyt olen äiti. Itse yritän saada ystäväni ymmärtämään, että nyt on aika toimia, jos haluaa lapsen, niin biologisen kuin adoptiolapsenkin suhteen. Ei kannata odottaa, lapsi niin ihana asia. Koetan kannustaa kummassakin. Mutta 35 ei kannata enää aikaa tuhlata.

 

Mulla yksi lapseton työkaveri joka heitti kivat kommentit kun kerroin raskaudestani:"Melkeen kaikki ketä mä tunnen niin niillä on mennyt kesken" ja myöhemmin kun kerroin että poika on tulossa niin "tyttö se ois pitäny olla".Ko työkaveri on sellainen että joka asia pitää olla suunniteltu tosi jämptisti tarkkaan,on ollut jonkun aikaa naimisissa ja puheista oon kuitenkin ymmärtänyt että lapsi olisi tervetullut.Oli varmaan järkytys kun mä ja mieheni ei olla vielä "ehditty" naimisiin mennä No joo,ihmetyttää vaan miten jotkut ihmiset voi olla niin helv.... tökeröitä suustaan :headwall: Enpä silti meinaa raskaudestani mitään huonoa omaatuntoa ottaa mutten sillä myöskään "rehentele"

 

lapsettomuus on vaikea paikka mutta ei siihen kannata jäädä rypemään. jos elämän ainoa tarkoitus ovat lapset niin kyllä on köyhää elämä minun mielestäni. tarvis tehä jotain muutaki, voihan lapsi vaik kuolla tai olla ihan kauhee isompana ja muuttaa esim. ulkomaille. tai haluta vaik ihan eri asioita ku äiti ja isä lapselleen ja sitte petytään. sit ihmetellään ku elämä on menny ja mitään ei oo kivaa ikinä tehty. oma elämä kuntoon ja siihen tulee sit lapsia jos on tullakseen!!!!

 

Ympärilläni on kuusi pariskuntaa, jotka yrittävät lasta. Parhaimmat ovat yrittäneet kolme vuotta, tuoreimmat viime kesästä. Meille lapset ovat tulleet kertayrittämällä, toisella kerralla kaksi yhdellä kertaa. Oloni näiden kavereiden ja ystävieni kanssa jutustellessa on toisinaan aika hankala. Yritän olla korostamatta onneani lapsistani ja varmasti siinä onnistunkin. Huomaan, että ne lapsettomat, jotka osaavat puhua asiasta avoimesti ja luontevasti, ovat myös niitä, jotka osaavat nauttia meidänkin lapsistamme. Ne, jotka eivät asiasta ole puhuneet "lapsi saa tulla"- ilmoituksen jälkeen, ovat katkeroituneet ja heidän kanssa on väkisinkin ajautunut erilleen. Soittelen kyllä heille, vaikka vastakaikua ei tulekaan ja jutellaan kaikkea arkipäiväistä, mutta tuntuu, että se ystävyys pitäisi olla jotain muuta. Luulen ja toivon, että kun nämäkin ystäväni ja kaverini saavat omat kääröt, tai hyväksyvät tilanteensa,kaikki on taas ok... toivon totisesti