ystävän menetys

Sen kerran kun löysin hyvän ystävän,sukulaissielun, niin tietysti välillemme tuli ristiriitoja (molemmissa yhtä suuri syy riitaan, tajusin sen liian myöhään) ja tyhmyyttämme annoimme tilanteen karata käsistä ja välit menivät poikki. Ylpeys ei antanut periksi, että olisi myöhemmin pystynyt unohtaa ja antaa anteeksi. Nyt monen vuoden jälkeen tajuaa (vanhempana ja viisaampana), että kuinka tyhmä sitä onkaan ollut! Harmittaa todella, että menitin niin hyvän ystävän, toista samanlaista ei varmaan löydy ikinä.....Pitäkää ihmiset ystävistänne kiinni lujasti, niin myötä kuin vastoinkäymisissä! :heart:

 

Pystytkö nyt vuosien jälkeen ottaa yhteyttä ystävääsi ja paikkaamaan välinne? Voisithan ainakin yrittää. Minä menetin kanssa ystäväni yläasteiässä ristiriitojen takia, mutta nyt vuosia myöhemmin olemme alkaneet kirjoitella ja olemme tutustuneet uudelleen. Ainahan menneisyys jättää arvet, mutta pikkuhiljaa oppii toiseen luottamaan uudelleen.

 

Miksi se onkin niin vaikeaa...ei millään viitsisi enää ottaa yhteyttä, varsinkin kun kerran on jo toisen anteeksipyynnön torjunut. *häpeää* Ja vähän sitä itsekkin pelkää jos tulee torjutuksi, mitä en ihmettelisi yhtään. Ja vaikka alkaisimme taas kirjoittelemaan, niin tulisiko taas samoista syistä riitoja..Ainakin jatkossa tiedän, että asioista pitäisi puhua avoimesti, mikä ystävyyssuhteessa itseä harmittaa ja yrittää enemmän ymmärtää toistakin osapuolta... :ashamed: