ystävyydellä
Oonko ainoo jolla ongelmana se ettei ole yhtään ystävää tai edes kaveria? Muut asiat on kyllä upeasti, onneksi. Ystävät ovat kadonneet, jos niitä ikinä on ollutkaan sitten.. Kohtaloni on aina ollut se, että olen ollut se jonka päälle astutaan ja jota pompotellaan ja joka hoitaa yhteydenpidon, kylässä käynnit jne.
Eräänä päivänä päätin muuttua, en enää jaksanut! Esimerkiksi kun eräs ystäväni pyysi kylään, pyysinkin hänet luokseni..sitä onkin jatkunut yli puoli vuotta, että hän lupaa tulla, muttei ikinä tule..
Yhteydenpidon lopetin sellaisiin ystäviin jotka aina hylkäsivät minut paremman ystävänsä seurassa, sitäkään en jaksanut, kun ikinä ei tiennyt koska joutuukin kolmanneksi pyöräksi.
Eli ystäviä/kavereita minulla ei enää ole, ja uusia en ole saanut. Olen ajatellut, että parempi olla ilman ystäviä kuin huonojen kavereiden loukattavana..mutta onkohan se sittenkään niin...?
Eräänä päivänä päätin muuttua, en enää jaksanut! Esimerkiksi kun eräs ystäväni pyysi kylään, pyysinkin hänet luokseni..sitä onkin jatkunut yli puoli vuotta, että hän lupaa tulla, muttei ikinä tule..
Yhteydenpidon lopetin sellaisiin ystäviin jotka aina hylkäsivät minut paremman ystävänsä seurassa, sitäkään en jaksanut, kun ikinä ei tiennyt koska joutuukin kolmanneksi pyöräksi.
Eli ystäviä/kavereita minulla ei enää ole, ja uusia en ole saanut. Olen ajatellut, että parempi olla ilman ystäviä kuin huonojen kavereiden loukattavana..mutta onkohan se sittenkään niin...?