Äitien absurdi somekiista sai Annan ällistymään – päätti selvittää, mistä vanhempien aidosti kannattaa olla huolissaan ja mistä ei
Esikoisen saatuaan Anna Polo äimistyi siitä, kuinka kummallisista asioista nykypäivän vanhemmat murehtivat.
Saako pinaatilla värjättyä pastaa antaa vauvalle, kyseli huolestunut äiti sosiaalisen median vauvaryhmässä. Ei missään nimessä – se on vaarallista, moni vastasi kyselijälle. Toimittaja ja äiti Anna Polo seurasi kommentointia sivusta.
Pian hän törmäsi uudelleen keskusteluun samasta aiheesta. Eräs äiti kertoi ostaneensa kolmen väristä pastaa. Hän pohti, olivatko oranssit ja keltaisetkin pastat saastuneet, koska ne olivat olleet samassa keitinvedessä vihreiden, pinaatilla värjättyjen pastojen kanssa.
Eihän vanhempien pitäisi olla näin huolissaan tällaisista asioista, Polo havahtui miettimään.
– Tuntui siltä, ettei vanhempien ole hyvä puhua näistä aiheista vain keskenään. Asiantuntijatietoa on olemassa, mutta se ei ollut kohdannut vanhempia, tai sitä ei ollut tuotu esiin sillä tyylillä, että se olisi helppoa soveltaa käytäntöön.
Pinaattikeskustelu olikin lopullinen sysäys lähteä kirjoittamaan kirjaa Apua, vauvani söi vessaharjaa – Tutkittua tietoa turhista ja tarpeellisista huolista. Opaskirjassa tarjotaan asiantuntijoiden vastauksia moniin huoliin, jotka nousevat esiin usein myös keskustelupalstoilla.
”Meillä on kärsivän vanhemman ihanne”
Kirjaa tehdessään Polo ymmärsi yhä kirkkaammin, kuinka huolestunut ilmapiiri tämän päivän vanhemmuuden ympärillä vallitsee. Osa kirjaa varten haastatelluista asiantuntijoista mietti, kannattaisiko huolenaiheista edes puhua, koska vanhemmat ovat jo valmiiksi niin huolissaan. Olisiko vaarana, että vanhemmat huolestuvat vain lisää?
Polo tajusi, että huolien takaa löytyy paine suoriutua vanhemmuudesta täydellisin arvosanoin.
– Huolehtiminen on osa ihmisen biologiaa ja normaalia, mutta nykypäivänä on intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri, Polo selittää.
– Yhteiskunnassa tuntuu olevan sellainen vaatimus, että vanhempien pitää antaa itsestään 110 prosenttia. Vanhemmat myös ylläpitävät tätä vaatimusta keskenään.
Polon mukaan somekeskusteluissa tyypillisiä ovat esimerkiksi sellaiset tarinat, että joku äiti ei ole jättänyt kertaakaan lastansa muiden hoitoon tai että äiti on valmis heräämään kymmenen kertaa yössä syöttämään. Ei haittaa, vaikka olisi todella rankkaa ja kaipaisi omaa aikaa, sillä lapsihan on kaikkein tärkein.
– Meillä on outo kärsivän vanhemman ihanne, Polo kuvailee.
Samalla hän korostaa, että jokainen vanhempi tietysti toimii lapsensa kanssa, kuten parhaaksi näkee. Paineita ei kuitenkaan kuuluisi kasata muiden harteille.
Ohjeistukset eivät lähes koskaan ole ehdottomia
Yksi huolenaiheiden klassikoista on alle yksivuotiaiden ruokavalio, Anna Polo kertoo. Varotaan esimerkiksi sitä, ettei kiinteiden antamista aloiteta päivääkään liian aikaisin tai tarjota lapselle suolaa tai lehmänmaitoa sisältäviä ruokia.
Asiantuntijoiden mukaan ruokaan liittyvät suositukset ja ohjeistukset ovat kuitenkin liukuvia – ylipäätään vauvojen hoitoa koskien on todella vähän asioita, jotka ovat täysin ehdottomia ja mustavalkoisia. Jos esimerkiksi ruoan suhteen joskus luistaa jostakin ohjeesta, todennäköisesti seuraus ei ole sen kummempi kuin että vauvan vatsa menee löysälle.
Toinen yleinen vanhempien kiistakapula on äidinmaidonkorvike. Sitä demonisoidaan usein, Polo sanoittaa.
– Törmäsin joskus sellaiseenkin väitteeseen, että siitä tulisi lapselle diabetes, hän ihmettelee.
Myös herkuttelusta raskausaikana moni saattaa tuntea huonoa omaatuntoa, jopa vuosi synnytyksen jälkeen.
– Oli lohdullista, miten haastattelemani asiantuntija totesi herkuttelun olevan vain osa ruokavaliota. Kokonaisuus on tärkein.
Somessa syntyy vanhemmuuden ideologioita
Ruokavalion lisäksi erityisesti nukkuminen jakaa vanhempien mielipiteitä sosiaalisessa mediassa. Leireihin jakaudutaan muun muassa sen mukaan, kuuluuko vauvan nukkua pinnasängyssä vai perhepedissä.
Polo paljastaa, että uneen liittyen oli vaikea löytää kirjaan haastateltavia. Hän uskoo, että joitakin jopa pelotti ottaa kantaa. Lopulta Polo päätyi haastattelemaan kahta somesta tunnettua unikonsulttia. Yllättävää oli se, että kummallakin oli lopulta hyvin saman suuntaiset ajatukset, vaikka heidät usein on mielletty keskenään erimielisiksi. Molemmat olivat sallivampia kuin sosiaalinen media antaa ymmärtää.
– Somessa luodaan ideologioita. Vanhemmat joutuvat esimerkiksi miettimään, haluavatko he identifioitua kiintymysvanhemmaksi vai joksikin muuksi vanhemmaksi, Polo pohtii.
Vanhemmat murehtivat lapsensa kehityksestä
Entä mistä kirjoittaja itse on äitinä ollut huolissaan? Polo kertoo, että hän stressasi vauvansa kielenkehityksestä.
Kehityksen viivästyminen, oli kyse sitten puhumisesta tai vaikka kävelemään oppimisesta, onkin monia yhdistävä huolenaihe. Jälleen sosiaalinen media saattaa lietsoa huolta, sillä siellä moni kehuskelee lastensa poikkeuksellisilla taidoilla – ja saattaa myös samalla liioitella. Normaali kehitys taas ei usein nouse valokeilaan. Siksi vertailu ei kannata.
– Muistan, miten koin velvollisuudeksi puhua vauvalle koko ajan. Vaunulenkilläkin jatkuvasti höpöttelin hänelle. Kun vauva nukahti, tuntui ihanalta, että sain lopettaa puhumisen.
Nyt sama vauva on jo kolmevuotias leikki-ikäinen ja höpöttää vuorostaan äidilleen ikäistensä tavoin.
Mieti, mistä kannattaa murehtia
Anna Polo toivoo, että hänen kirjaansa kokoama tieto toisi vanhemmille helpotusta mielipiteiden ja neuvojen ristitulessa. Eikä tieto ole tarkoitettu vain äideille, jotka enemmän yleensä pyörivät keskustelupalstoilla ja vastaavat perheissä metatyöstä, johon huolenaiheet usein linkittyvät.
– Miehillä on myös huolia, mutta ei samanlaisia keinoja ja kulttuuria puhua niistä, Polo näkee.
Huolettomuuteen pyrkiminen on kaikille mahdoton tehtävä, mutta tutkittu tieto auttaa valitsemaan paremmin, mistä kannattaa olla aidosti huolissaan.
– Huolehtiminen on silloin hyväksi, kun sen kautta saa apua enemmän kuin menettää. Liian kovaa hintaa ei kannata maksaa.
Esimerkiksi niitä vastakeitettyjä pastoja ei tarvitse viskata biojätteeseen ja tehdä ruokaa uudelleen – pinaatti niin pienissä määrin silloin tällöin ei ole pahaksi vauvalle.
Jaa oma kokemuksesi