Kasvatus 04.09.2022

Kasvatatko pelokasta tai pelotonta lasta? Et välttämättä voi vaikuttaa lapsesi piirteisiin, mutta tämän asian voit tehdä

Osa lapsista on synnynnäisesti pelokkaita ja toiset lähes pelottomia. Lapsen pelkojen kohtaamiseen tarvitaan ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock

Kaikki lapset eivät tunne pelkoa samalla tavalla. Pelkoreagointi on kuin viiva, jonka yhteen päähän sijoittuvat ympäristöönsä erityisen pelokkaasti reagoivat lapset. Toisessa päässä ovat lähes pelottomat lapset. Suurin osa lapsista on viivan keskivaiheilla.

Pelon heräämiseen ja voimakkuuteen vaikuttavat tilanne, synnynnäiset temperamenttipiirteet sekä kasvuympäristössä saadut kokemukset.

Joskus voi olla vaikea ymmärtää, miksi lapsi on valtavan ujo ja vetäytyvä tai pelästyy helposti. Toinen lapsi puolestaan voi nauttia jännittävistä tilanteista ja riskien ottamisesta.

– Kyse on siitä, miten herkästi tunnereaktioista vastaavat aivoalueet toimivat: kuinka herkästi aivot jäljittävät ympäristössä signaaleja, jotka voivat mahdollisesti viestiä uhasta, kertoo psykologian tohtori Saara Nolvi, joka on tutkinut lasten temperamenttia.

Lue myös: Yhden lapsi ei tottele, toinen vinkuu kaikesta – mitä nyt, kun lapsestani ei tullutkaan reipas?

Synnynnäinen piirre voi joskus olla geneettisesti niin vahva, että vanhempien voi olla vaikea vaikuttaa siihen kasvatuksen keinoin.

Vanhemman sanat siitä, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää eivät välttämättä aina riitä, jos keskushermostossa syntyy voimakas signaali, joka viestii lapselle jonkin asian tai ihmisen olevan uhkaava.

Lapsilla, jotka eivät juurikaan tunne pelkoa, pelkosignaalia ei synny tai se on hyvin laimea.

Kasvuympäristössä muodostuneet mallit ja kokemukset voivat vahvistaa lapsen synnynnäistä pelkoherkkyyttä tai pelottomuutta. Myös uhkaavat kokemukset saattavat herkistää pelolle.

– Vanhemmat eivät voi tietää aivan kaikkia tilanteita, joissa lapsi on ollut. Lapsi on saattanut esimerkiksi pelästyä koiraa mummolassa tai päivähoidossa ollessaan. Sen jälkeen hän on alkanut pelätä eläimiä. Jos vanhemmat eivät ole olleet mukana tilanteessa, voi tuntua mystiseltä, miksi jotkut tilanteet herättävät lapsessa voimakkaita reaktioita.

Lue myös: Terveellistä varovaisuutta vai ylisuojelua? Vanhemman tunteet vaikuttavat siihen, miten lapsi tutustuu maailmaan

Lapsen pelkoreagointia ei pitäisi moittia

Joskus lapsia arvostellaan sen vuoksi, että he ovat arkoja tai vastaavasti uhkarohkeita. Saara Nolvi toivoo vanhempien tiedostavan, että pelko on hyödyllinen tunne ja lapsen pelkoreagointi on hänen yksilöllinen piirteensä.

Vanhemmat voivat jonkin verran muokata lapsen pelkoreagointia, mutta sitä ei voi täysin muuttaa toisenlaiseksi.

– Herkkä pelkoreagointi voi suojata uhkaavilta tilanteilta. Keskimääräistä hieman voimakkaampi pelkoreagointi voi myös parantaa sosiaalista havainnointia ja empatiakykyä, Nolvi sanoo.

Myös pelottomuudesta voi olla hyötyä elämässä. Laimeasti uhkaan reagoiva lapsi voi joutua lapsena riskialttiisiin tilanteisiin, mutta aikuisena pelottomuus on vahvuus monissa ammateissa, esimerkiksi palomiehen ammatissa tai tehtävissä, joihin liittyy paljon esiintymistä. Toisaalta aikuisiän pelottomuus voi myös häiritä kykyä tunnistaa ja arvioida riskejä.

Jos lapsi ei pelkää – tunnekylmyys voi altistaa riskeille

– Viime aikoina on tehty aika paljon tutkimusta siitä, mitä tarkoittaa, jos lapsi ei pelkää. Vaikka vähäinen pelkääminen voi olla myös hyödyllinen piirre, äärimmäinen pelottomuus viittaa siihen, että sosiaalisessa prosessoinnissa on jotain poikkeavaa, Nolvi kertoo.

Pelottomuus on yhdistetty tunnekylmyyteen, joka on samankaltainen viiva kuin pelkoreagointi: viivan ääripäissä ovat hyvin emotionaaliset ja ne lapset, jotka eivät juurikaan koe tunteita eivätkä havaitse toisten tunteita.

– Psykopatia on hyvin harvinaista, mutta tunnekylmät piirteet ovat yleisempiä. Tunnekylmiä lapsia on noin 5-20 prosenttia väestöstä tai jopa enemmän riippuen siitä, mihin tunnekylmyyden raja vedetään ja keitä tutkitaan.

Jos lapsi on hyvin tunnekylmä, se voi pahimmillaan, yleensä yhdistettynä hankalaan elinympäristöön, johtaa siihen, että lapsi ei välitä myöskään toisten ihmisten pelosta eikä muistakaan tunteista.

– Tunnekylmät piirteet eivät tarkoita mielenterveyden häiriötä. Kyse on piirteistä, joiden voimakkuus vaihtelee ja joista voi olla hyötyäkin. Nämä piirteet voivat altistaa rikosten tekemiselle.

Näin tuet pelotonta lasta

Pelotonta lasta voi pyrkiä herkistämään tunteille selittämällä hänelle selkeästi ja ymmärrettävästi, miksi uhkaaviin tilanteisiin ei kannata mennä, miten ihmiset useimmiten tuntevat ja reagoivat, ja millaisia sosiaalisia sääntöjä maailmassa on, mikä on oikein ja mikä väärin.

– Silloin hänelle voi rakentua ulkoinen malli siitä, mitä kannattaa välttää. Se ei perustu hänen omaan pelkoonsa, vaan hän tietää kasvatuksen ja kokemusten perusteella, että miten toimia maailmassa.

Tutkimusten mukaan jyrkkä kasvatus ja rangaistukset eivät toimi pelottoman lapsen kanssa, sillä ne johtavat kielteisen vuorovaikutuksen kierteeseen. Vanhemmuuden lämpö, johdonmukaiset säännöt sekä empaattinen tilanteiden pohtiminen suojaavat lasta parhaiten.

Kasvuympäristön lämmöllä, empaattisuudella ja johdonmukaisuudella on vaikutusta siihen, oppiiko lapsi käyttämään piirrettään vahvuutena opinnoissa ja myöhemmin työelämässä.

Jos lapsi on pelokas

Pelokkuus liittyy hyvin voimakkaasti sosiaaliseen prosessointiin eli siihen, millä tavalla lapsi havainnoi toisten ihmisten ilmeitä ja ylipäätään sosiaalisia tilanteita. Voimakas pelkoreagointi altistaa ahdistuneisuudelle ja voi johtaa hankaluuksiin kaverisuhteiden luomisessa.

– Lapsi tarvitsee sosiaalista tukea ja rohkaisua jännittävissä tilanteissa. Niin lapselle voi syntyä kokemus, että tästä selviää, Nolvi sanoo.

Lue myös: Näin autat arkaa lasta saamaan ystäviä – 7 vinkkiä

Vanhemman on myös hyvä tunnistaa oma pelkoreagointinsa.

Pelkääminen on osittain perinnöllistä, ja pelokkaalla lapsella on usein pelokas vanhempi. Jos myös vanhemman pelkoreagointi on voimakasta, lapsen sosiaalinen tukeminen ja kannustaminen voi herkästi kääntyä lapsen ylisuojelemiseksi pelon tunteelta ja tilanteilta, joihin ei liity todellista uhkaa.

– Aran, pelokkaan lapsen kohdalla tulisi välttää sitä, että lasta jatkuvasti suojellaan pelon tunteelta ja jännittäviltä tilanteilta.

säikähtänyt lapsi juoksee

Sekä pelokkuudesta että pelottomuudesta voi olla luonteenpiirteinä myös hyötyä.

Lapsi tarvitsee pikemminkin kokemuksia hankalien tunteiden, kuten pelon, onnistuneesta käsittelystä. Lapselle voi järjestää mahdollisuuksia voittaa pelkonsa arkisissa, turvallisissa tilanteissa vanhemman tuella.

Vanhempi voi olla esimerkiksi parin metrin päässä saatavilla, kun lapsi liittyy omin avuin lapsiryhmään leikkipuistossa. Vanhemman läsnäoloa voidaan vähentää asteittain niin, että vanhempi päivä päivältä hieman kauempana, jos leikit sujuvat.

– Lapsen kanssa voi miettiä, miten jännittävässä tilanteessa pystyy rauhoittamaan itseä ja keneltä voi pyytää apua, jos tarvitsee sitä. Lapselle on tärkeää antaa viesti, että pelon tunteet ovat täysin hyväksyttyjä ja pelosta huolimatta voi mennä jännittäviltä tuntuviin tilanteisiin.

Kaikkia pelkoja ei kuitenkaan tarvitse voittaa. Pelon tarkoitus on suojata meitä vaaroilta. Joskus on täysin järkevää tuntea pelkoa ja ottaa etäisyyttä.

Lue myös: Lapsi on ujo, minä en – ja se ärsyttää! Miten sietää lapsen luonteen erilaisuutta?

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X