Kasvatus 04.07.2024

Nämä kolme harhaluuloa tekevät lapsiperheen arjesta raskasta – psykologi neuvoo, miten pyristellä irti haitallisista uskomuksista

Jos mieltää rajojen asettamisen lähinnä kieltämiseksi ja oman ajan viettämisen itsekkääksi, ei ihme, että arki tuntuu tahmaiselta.

Teksti
Maria Mäkituomas
Kuvat
iStock ja Otava

Vanhemmilla voi olla monenlaisia vaikeuksia lastensa kanssa, mutta ongelmien syy on lähes aina sama. Niin väittää yhdysvaltalainen psykologi Becky Kennedy hitiksi nousseessa kasvatusoppaassaan.

Kennedyn teos Vahva vanhemmuus – Kuinka löytää hyvä itsestään ja lapsestaan ilmestyi suomeksi keväällä 2024 Atenan kustantamana. Yhdysvalloissa kirja on ollut myyntimenestys, joka saavutti The New York Timesin bestseller-listan ykkössijan syksyllä 2022.

Syy, johon Kennedy viittaa, on jompikumpi näistä kahdesta: lapset eivät joko tunne niin voimakasta yhteyttä vanhempiinsa kuin haluaisivat tai he tuntevat olevansa yksin jonkin vaikeuden tai täyttymättömän tarpeen kanssa.

Lapsen tunteen kohtaaminen ja yhteyden luominen ovatkin Kennedyn kasvatusfilosofiassa etusijalla. Toisaalta hän liputtaa myös itselleen armollisena pysymisen puolesta. Kliinisestä psykologiasta väitelleen tohtorin oppeja seuraa valtava yleisö: Instagramissa Kennedyllä on 2,7 miljoonaa seuraajaa.

Kasvatusoppaassaan Kennedy vie lukijan huomion lapsen sisäiseen tunnemaailmaan. Voisiko arki helpottua, jos vanhempi päivittäisi uskomuksensa sekä lapsen kasvattamisesta että vanhemmuuden vaatimuksista?

Lapsen käytös ei ole ongelma vaan oire

Lapsi karkailee ruokapöydästä, potkii autossa selkänojaa ja vie leikkikaverilta lelun kädestä, vaikka vanhempi toistuvasti komentaa toisin. Ymmärrettävästi vanhempi turhautuu: ihan kuin lapsi olisi tahallaan hankala!

Teoksessaan Becky Kennedy painottaa, että käytös ei ole koskaan ongelma vaan oire. Hän peräänkuuluttaa sisäisen hyvyyden periaatetta, jonka mukaan jokainen lapsi ja vanhempi on pohjimmiltaan hyvä. Ulkoinen käytös on puolestaan ikkuna sisäisiin tunteisiin, ei luonteeseen.

Becky Kennedy on itse kolmen lapsen äiti. Kuva: Melanie Dunea / Otava

Helposti vanhemman huomio kiinnittyy siihen, miten lapsen huonoa käytöstä täytyisi kontrolloida. Silloin lapsen sisäinen tunne jää kohtaamatta. Onko riehakas lapsi sittenkin ylikuormittunut? Jos lapsi ei suostu pyytämään anteeksi törppöilyään, voisiko taustalla piillä häpeän tunnetta?

Esimerkiksi vauvasisarustaan kaltoinkohteleva taapero ei ole pahantahtoinen ilkimys vaan avuton lapsi, joka pelkää vanhempiensa hylkäävän hänet. Moitteiden ja suuttumisen sijaan taapero tarvitsee erityisen paljon läheisyyttä ja ymmärrystä vanhemmaltaan, Kennedy selittää kirjassa.

Herkkyys lapsen tarpeille ei tietenkään poissulje sitä, että huonoon käytökseen on puututtava. Pelkkä käytökseen puuttuminen kuitenkin aiheuttaa lapselle hylkäämisen kokemuksen tunnetasolla. Siksi samalla tulisi sanallistaa lapsen tunnetta ja todeta, että on ihan sallittua tai ymmärrettävää tuntea kyseistä tunnetta.

Kun lapsi tulee tunteineen kohdatuksi, hänen on helpompaa myös käyttäytyä toivotulla tavalla.

Rajojen asettaminen on muuta kuin kieltämistä

Vanhemmat yrittävät komentaa lastaan sellaisilla fraaseilla kuin ei saa, älä, lopeta heti. Tämä mielletään usein rajojen asettamiseksi.

Becky Kennedy tyrmää ajatuksen. Kieltäminen ei ole hänen mukaansa rajojen asettamista, vaikka se on monen vanhemman luonnollinen reaktio.

– Rajat eivät ole sitä, mitä kiellämme lapsiamme tekemästä; rajat kertovat lapsille, mitä me teemme. Rajat ilmentävät auktoriteettiasi vanhempana eivätkä vaadi lasta tekemään mitään, Kennedy kirjoittaa.

Tehoton kieltäminen käy paitsi vanhemman hermoille myös latistaa perheen ilmapiiriä. Kennedy suosittelee, että kieltämisen sijaan vanhempi estäisi ei-toivotun käytöksen. Sen sijaan, että lasta kieltää juoksemasta sakset kädessä, tulisi vanhemman fyysisesti pysäyttää lapsi ja todeta, että nyt joko askarrellaan tai juostaan, mutta sakset kädessä ei juosta.

Myös ruutuajan päättyessä vanhempi voi ottaa surutta kaukosäätimen ja kertoa, että nyt on aika sammuttaa televisio. Sitten televisio yksinkertaisesti sammutetaan ja kaukosäädin laitetaan paikkaan, jonne lapsi ei yllä.

Väliintulo herättänee lapsessa närää. Kennedyn mukaan lapsen tunne on tärkeää kohdata, jotta tämä kokee tulevansa nähdyksi. Vanhemman tehtävä onkin sanoittaa, että lasta harmittaa ja harmistus on ymmärrettävää. Sen jälkeen huomion voi suunnata ratkaisuihin: miten voidaan leikkiä sovussa tai mitä ohjelmaa katsotaan huomenna?

Lue myös: Moni vanhempi komentaa lastaan näin, vaikkei sillä ole toivottua vaikutusta – psykiatri Ben Furman suosittelee aivan toista keinoa

Uhrautuminen harvoin palvelee ketään

Becky Kennedyn mukaan nykyiseen intensiiviseen vanhemmuuteen liittyy harhakäsitys, että lapsista tulee huolehtia jopa oman identiteetin kustannuksella. Vanhempien voi olla vaikeaa asettaa itseään tai jaksamistaan etusijalle, koska se aiheuttaa syyllisyyttä.

– Todellisuudessa epäitsekäs vanhemmuus ei kuitenkaan hyödytä ketään, Kennedy napauttaa.

Vanhemman tunnontuskia ei helpota se, että lapsi voi kyseenalaistaa vanhemman päätöksiä. Kun vanhempi toivoo rauhallista koti-iltaa, lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää, miksei saa kutsua kavereita kylään. Pieni lapsi voi protestoida kuullessaan, että vanhempi lähtee ulos syömään eikä ole peittelemässä häntä sänkyyn.

Kennedy kuitenkin vakuuttaa, että lapset kokevat olonsa turvallisemmaksi, kun vanhemmat vetävät lujat rajat myös itsestään huolehtimisen ympärille.

– Epäitsekäs vanhemmuus on kasvatusta, jossa johtajalla ei ole omaa itseä, mikä on lapselle kammottava ajatus. Lapset eivät halua tuntea, että heidän johtajansa on löytymättömissä, toiset kävelevät helposti hänen ylitseen ja hän on hukassa.

Kirjassaan Kennedy luettelee konkreettisia neuvoja syyllisyyden selättämiseen silloin, kun vanhempi ajoittain asettaa itsensä etusijalle. Ennen kaikkea Kennedy suosittelee itsemyötätunnon harjoittamista. Tunteet kannattaa sanoittaa itselleen ja sitten todeta, että syyllisyyden tunteesta huolimatta on lupa tehdä aiottu asia. Syvään hengittäminen rauhoittaa hermostoa.

Hiljalleen jossain uhrautumisen ja itsekkyyden väliltä hahmottuu hedelmällinen maasto, jossa koko perhe voi kukoistaa.

Kaksplus kuuluu samaan konserniin Atena-kustantamon kanssa.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X