Saako lasta harhauttaa kiukun keskellä vai onko siitä haittaa? Näin kasvatat omaa ja samalla lapsen tunnekapasiteettia
”Katso, mikä se tuolla menee!” Parkumiskohtauksiin kyllästyneen vanhemman tekee helposti mieli johdattaa lapsen huomio toisaalle.
Kykyä tuntea ja elää läpi tunteita tarvitaan koko elämän ajan. Mikä olisikaan parempi satsaus lapsen tulevaisuuteen kuin koittaa taata hänelle mahdollisimman suuri tunnekapasiteetti?
Yksinkertaisimmillaan tunnekapasiteetti kasvaa, kun aikuinen antaa hyväksyntää ja tilaa lapsen tunteille – samalla tukien lasta.
Tällöin lapsi saa turvallisesti elää tunteet läpi kehossaan. Kun näin käy, tunteet eivät jää kehon sopukoihin jumeiksi tai kiristyksiksi.
Pikkuhiljaa karttuva tunnekapasiteetti myös vähentää hankalia tilanteita. Hiljalleen lapselle kehittyy varmuus siitä, että tunteita on turvallista kokea kehollisesti ilman, että menee täysin raiteiltaan.
Kaikki lähtee aikuisesta
Jos aikuisen oma tunnekapasiteetti on pieni, hän helposti lähtee ohjaamaan lasta pois tunteiden kehollisesta kohtaamisesta.
Älyllinen lähestyminen vie pois huomion itse tunteesta. Silloin tunteet eivät tule täysin käsitellyiksi.
Myös muiden lähettyvillä olevien ihmisten, kuten lasten, työkavereiden ja puolison, tunteet saattavat tuntua ylivoimaisilta.
Tunteita päästä varpaisiin -teoksen kirjoittaneet Heli Mäkelä ja Tiia Trogen vinkkaavat teoksessaan, että avainasemassa onkin aikuisen oman tunnekapasiteetin kasvattaminen.
Kun aikuisen tunnekapasiteetti kasvaa, tapahtuu ikään kuin sivutuotteena sama lapsen tunnekapasiteetille.
Tottumattomasta aikuisesta asia voi tuntua kaikkea muuta kuin helpolta: tunteet voivat tuntua liian suurilta kohdattavaksi kehollisesti ja muutenkin vierailta.
Tunteita on kuitenkin mahdotonta tuntea, jos niiden äärelle ei pysähdy.
Lue myös: Hävettääkö lapsen huono käytös muiden edessä? Älä silti sorru näihin keinoihin
Tässä muutamia vinkkejä, joilla tunnekapasiteettia voi kasvattaa:
- Ole lapselle läsnä rauhallisesti. Rauhoitusmenetelmät, kuten pidennetty uloshengitys ja ympärillä olevien värien tarkkaileminen voivat auttaa aikuista siinä, että lapsen tunteenpurkaukset eivät saa aikuista kiihtymään.
- Auta lasta siinä, että hän pysyy kehonsa tuntemusten tasalla. Harhauttaminen ei kannata.
- Lapsi pystyy elämään tunteen läpi kehollisesti silloin, kun aikuinen ei liikaa selitä tai järkeile asioita.
- Vihankaan tunnetta ei kannata tukahduttaa tai sen hetkellä menettää yhteyttä kehoon. Jos lapsen viha purkautuu epäsuotuisalla tavalla, voit ohjata lasta parempien tapojen äärelle: seinän työntämiseen, jalkojen tömistelyyn, pomppimiseen, tunteen värittämiseen paperille tai kiukkumurinan tekemiseen.
Anna.fi: Piiloudutko häpeältä? Suorittaminen ja muut toimintatavat voivat kummuta häpeästä
Kommentit (4)
Jos harhauttaminen toimii, kyseessä on vain pieni harmitus ja hyväkin päästä siitä nopeasti yli. Tarkkaile tilannetta ja toimi sen mukaan!
Välillä on ihan pakko että saa hommat hoidettua, esim neuvolassa tai hammaslääkärissä, eikä antaa lapsen mennä hysteeriseen tilaan. Sit voi jälkeenpäin jutella et ei se sattunutkaan vaikka pelotti kovasti.
Itse ainakin onnistun lähes aina harhauttamaan lapsia mielenkiinnon kohteilla irti tunteista. Harvoin kuitenkaan sorrun näitä käyttämään mutta valitettavasti välillä päiväkodissa on pakko. Eri asia jos lapsi esimerkiksi haluaa sisälle eikä ulkona ole mitään sellaista mistä lapsi pitää.
Jos pieni harmitus, niin miksi sitten harhauttaa? Kuitenkin jos tapasi on ensiksi yrittää harhautusta niin harhauttanet siis kaikissa asioissa. Ja sen se lapsikin oppii, kuten hänen harhauttamisen opettaja itse on vanhemmiltaan oppinut. Harhauttaminen muuttuu valehteluksi, petokseksi, huijjaamiseksi jne. Ja samalla kun ”harhauttaja” kuvittelee harhauttavansa vain muita ja valehtelevansa ”muille” tekee sitä myös automaattisesti aina itselleen. Ja eipä aikaakaan kun itsetunto-ongelmat ja muut kun ei harhauttamisiltaan enää muista eikä tiedä millainen aidosti itse on….
Nimerkkinäsi ”ammattilainen”… harhauttamisen ja huijjaamisen ammattilainenko olet?