Äitiys ei ole aina pelkkää onnea ja iloa. Vanhemmuuteen liittyy myös kielteisiä tunteita kuten raivoa, vihaa ja inhoa. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niitä seuraavat teot voivat olla rangaistavia.
Teksti
Elisa Hurtig
Kuvat
123RF
Vanhemmuuteen liittyvistä negatiivisista tunteista on joskus vaikea puhua. Moni pelkää, että kielteisiä tunteita paheksuttaisiin. Puhumattomuus ei ole hyväksi, sillä kielteisten tunteiden piilottelu lisää harhaa siitä, mikä on hyvää äitiyttä.
Mikään vanhemmuuteen liittyvä tunne ei ole kielletty, koska tunteet eivät ole täysin ohjailtavissa. Tunnereaktioiden aiheuttamat teot sen sijaan voivat olla jopa rangaistavia.
Milloin tunteista pitää huolestua?
Väkivaltainen tai henkisesti sairas äiti on lapselle vaarallinen. Uupumus, herkkyys ja alavireys saattavat kasvaa ajan myötä suuriksi, jolloin tavallisen arjen pyörittämisestä tulee ylivoimaista. Vauvan itkukin voi tällöin tuntua vanhemmasta ylivoimaiselta vaatimukselta. Silloin vanhempi voi yrittää hiljentää vauvaa väkivaltaisesti. Vauvan ravistelu on kuitenkin jo väkivaltaa, joka aiheuttaa pysyviä vaurioita lapsen elimistöön.
Väkivaltaa on fyysisen pahoinpitelyn lisäksi henkinen väkivalta. Henkistä väkivaltaa on laiminlyönti, uhkailu ja pelottelu. Se voi jättää lapseen fyysistä väkivaltaa pidempiaikaisiakin vaurioita.
Tunneherkkyyttä heti synnytyksen jälkeen pidetään normaalina ja tavallisena, sillä se auttaa äitiä tutustumaan vastasyntyneeseen. Herkistymistä kokee 80 prosenttia äideistä. Se voi olla itkuherkkyyttä, epävarmuutta, mielialanvaihtelua ja ärtyisyyttä. Se kestää muutamasta päivästä muutamaan viikkoon.
15–20 prosentilla äideistä tila kuitenkin jatkuu pidempään. Silloin puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Masentunut tarvitsee konkreettista arjen apua lapsen ja kodin hoitoon sekä lepoa. Keskusteluapu on tärkeää. Tarvittaessa hoitona voidaan käyttää myös masennuslääkitystä.
Jaa oma kokemuksesi