Minun tarinani 17.01.2016 Päivitetty 08.12.2022

”Odotusaikani olikin helvetti” – Lue Tiian järkyttävä tarina perheväkivallasta

Perheväkivalta on rikos. Tiia kertoo järkyttävän tarinansa perheväkivallasta ja pelossa elämisestä. Hänen miehensä rupesi väkivaltaiseksi odotusaikana, eivätkä lyönnit loppuneet lapsen synnyttyä.

Teksti
Paula Huikkonen
Kuvat
123RF
9 kommenttia

Joka viides parisuhteessa elävistä naisista on joutunut joskus puolisonsa väkivallan, uhkailun tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Entä jos tähän lisätään vielä pienet lapset, pettäminen, narsistinen persoonallisuushäiriö ja alkoholin liikakäyttö?

Tiia on 25-vuotias kahden pienen lapsen äiti. Hän alkoi seurustella lasten isän Juhon kanssa 17-vuotiaana. Tiian ollessa 20-vuotias ensimmäinen lapsi ilmoitteli tulostaan.

– Emme olleet suunnitelleet lapsen hankkimista, mutta se oli minulle iloinen yllätys, Tiia kertoo.

– Kun kerroin miehelleni vauvasta, hän vaikutti onnelliselta ja valmiilta isäksi.

Lue myös: Yksikätisen äidin tarina: ”Sain sittenkin perheen!”

Vuosien väkivaltakierre alkaa

– Luulin, että odotusaika on yksi kohokohta naisen elämässä. Minulle se oli kuitenkin helvetti, Tiia muistelee.

Tiian mies alkoi käyttää alkoholia reippaanlaisesti ja luuhasi baareissa lähes joka ilta.

–  Jos kyselin jotain hänen menoistaan, sain vastaukseksi vain haistattelua ja huutamista. Naiivisti ajattelin, että kai se isäksi tulo vain on joillekin rankempaa.

– Öisin valvoin ja luuttusin hänen oksennuksiaan ison mahani kanssa.

Sitten selvisi, että miehellä olikin toinen nainen. Eräänä päivänä Juho ilmoitti jättävänsä Tiian ja jatkavansa hurjaa poikamiesaikaa. Tiia muutti omaan asuntoon juuri ennen vauvan syntymää.

–  Mietin vain, kuinka pärjäisin synnytyksessä ja vauvan kanssa. Siksi kai annoin Juholle toisen mahdollisuuden, kun hän yhtäkkiä päättikin palata luokseni.

Tiia ja Juho muuttivat takaisin yhteen vauvan synnyttyä.

Juho jatkoi naishurjasteluja, ja Tiia otti asian puheeksi. Juho raivostui ja pahoinpiteli Tiiaa lyöden ja potkien.

– Yksi lyönti osui kasvoihini, ja sain mustan silmän. Lamaannuin tilanteessa täysin enkä osannut toimia mitenkään. En uskaltanut kertoa tapahtuneesta kenellekään, ja samalla annoin tavallaan miehelleni luvan jatkaa niin pettämistä kuin väkivaltaakin. Hän pystyi aina hiljentämään vastaväitteeni nyrkeillään.

Tiia mietti usein jättävänsä Juhon, mutta ei uskaltanut lähteä. Väkivalta jatkui.

– Usein Juho kävi kimppuuni vauvan ollessa sylissäni. Itkin, huusin ja rukoilin häntä lopettamaan, että saisin laskettua lapsen pois sylistäni.

Lue myös: Isän synnytyksen jälkeinen masennus on luultua yleisempää

Auttaako terapia?

Tiia salasi kokemuksensa.

– Eräs ystäväni kuitenkin näki, että jotain on vialla ja sai minusta puristettua tiedon ulos. Hän passitti minut kriisikeskukseen, jossa sain puhua ammattilaisen kanssa asiasta. Sitä kautta meidät ohjattiin parisuhdeterapiaan, Tiia kertoo.

– Terapiassa uskoin lopulta, että minussa ei ole mitään vikaa ja että kenenkään ei tarvitse kestää väkivaltaa. Myös mieheni myönsi kohdelleensa minua väärin ja lupasi muuttaa käytöksensä.

Toivon pilkahdukset jäivät kuitenkin hyvin lyhyiksi.

– Vähän aikaa meillä menikin ihan hyvin, kunnes riitelimme jostain asiasta, ja Juho paiskasi minut lattialle.

Pelko ottaa vallan

Tiian henkireikä oli työnteko.

– Kotona jouduin koko ajan olemaan varpaillani, töissä sain levähtää. Peittelin työkavereilta mustelmia ja kuristusjälkiä kaulassani, Tiia sanoo.

– Kerran eksyin töissä nettisivuille, joilla kerrottiin narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Luin jutun, ja kaikki kuvaukset täsmäsivät mieheeni. Sammutin koneen ja yritin unohtaa koko asian. Pelkäsin häntä aivan liikaa.

Aikaa kului ja Tiia tottui elämään pelon kanssa. Hän pyrki tietoisesti välttämään riitelyä, kaikenlaisia vastaväitteitä, ja pyrki mielistelemään puolisoaan.

– Voimani olivat aivan lopussa. Tein kaikkeni, jotta mikään tilanne ei vain laukaisisi väkivaltaa.

– Kun fyysinen väkivalta oli kurissa, tuli tilalle haukkuminen ja seksuaalinen alistaminen. Juholla oli tarve hallita kaikkia tilanteita. Lopulta hän alkoi rajoittaa menojani ja ystävieni tapaamista.

Lue myös: Isän itsemurha muutti kaiken: ”Olen edelleen ylpeä hänestä”

Toinen raskaus ei parantanut tilannetta

Juho alkoi vaivihkaa ehdotella Tiialle, että he hankkisivat toisen lapsen. Hän perusteli kantansa järkevästi ja sai lopulta Tiiankin uskomaan ideaan.

– Ajattelin, että kaikki vielä muuttuu ja hän hyvittää minulle ensimmäisen raskauden kokemukset, Tiia hymähtää.

– Pettymys oli suuri, kun tälläkin kertaa odotusaika kulki pitkälti samoja ratoja kuin edellinen.

Tiia oli nyt kotona kahden lapsen kanssa ja Juho huiteli omilla teillään lähes joka ilta.

– Käytännössä meillä ei ollut ikinä normaalia perhe-elämää. Olin yksin vastuussa lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan. Ulkoilu, ruoanlaitto, kotityöt, kaupassa käynnit ja raha-asioiden hoitaminen olivat minun vastuullani. Meillä oli usein tiukkaa, koska Juho käytti paljon rahaa alkoholiin. Toisinaan söimme makaronia ketsupin kanssa, Tiia huokaa.

– Tietysti isompi lapsikin alkoi tajuta asioita ja kyseli välillä, miksi äiti itkee tai miksi isi huutaa. Tuntui entistä pahemmalta, Tiia kertoo.

Valoa näkyvissä

Tiia mietti lähes päivittäin, miten pääsisi Juhosta eroon. Lähteminen tuntui ylivoimaiselta kahden lapsen kanssa.

– Yritin vihjailla eroaikeista, mutta ei minua koskaan kuunneltu. Suurin toiveeni oli, että hän lähtisi ja jättäisi meidät rauhaan. Tiian yllätykseksi auttaja ja myöhemmin myös suuri rakkaus käveli eräänä päivänä kotiovesta sisään.

– Juhon ystävä Ari kävi meillä kahvilla ja ystävystyin hänen kanssaan. Usein kun Juho istui baarissa, juttelimme yleisesti elämästä. Kerran lähdin ystäväni kanssa iltaa istumaan ja törmäsin Ariin. Puhuimme tuntikausia ja vuodatin kaiken tilanteestani hänelle, Tiia kertoo.

– Luulin, että en koskaan voisi luottaa keneenkään miespuoliseen, mutta hänessä oli jotain, mikä sai minut taas uskomaan elämään.

– Kun sinä iltana tulin kotiin ja mieheni haukkui minut, ajattelin, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi.

Rakkaustarina

Tiia ja Ari miettivät yhdessä, miten Tiian tulisi toimia, että hän pääsisi eroon väkivaltaisesta parisuhteesta. Ari tarjosi Tiialle ja lapsille paikkaa kotoaan, jotta tilanne saataisiin rauhoittumaan.

Kumpikin pohti myös tahollaan, miten mukavalta toisen kanssa vietetty aika tuntui. Heillä oli paljon yhteistä ja samanlaisia haaveita tulevaisuudesta.

– En aluksi myöntänyt itselleni, että olin muutaman kuukauden aikana aivan rakastunut Ariin. Sitten Ari teki tunnustuksen ja sanoi asian ääneen! Tiia sanoo.

– Se oli viimeinen sysäys tavaroiden pakkaamiseen ja poislähtöön. Minullakin olisi mahdollisuus kokea oikea rakkaus! Olen äärimmäisen onnellinen myös lasteni puolesta, koska nyt heillä on iloinen, naurava ja elämästä nauttiva äiti sekä turvallinen kasvuympäristö.

Lue myös: Pyörätuolipotilaan tarina: ”Sain perheen, koska terveyteni romahti”

Kiusanteko ei lopu koskaan

Tiia otti mukaansa aluksi vain omat vaatteensa ja lasten tavarat.

– Jätin keittiön pöydälle kirjeen, jossa selitin syyt lähtemiseen, ja sormukseni. Oli mahtava tunne sulkea ulko-ovi perässä ja kävellä vapauteen, Tiia hymyilee.

– Samana iltana Juho yritti soittaa minulle satoja kertoja ja laittoi uhkausviestejä. Täytyy kyllä myöntää, että ensimmäiset yöt uudessa kodissa olivat aika vähäunisia.

Tiian ja Juhon keskusteluyhteys katkesi täysin, ja Tiia päätti hakea itselleen lasten yksinhuoltajuutta.

– Hankin asianajajan ja hän teki hakemuksen käräjäoikeudelle. Tiesin, että Juho ei varmasti suostuisi mihinkään yhteistyöhön, joten oli viisasta aloittaa oikeusprosessi heti, Tiia kertoo.

– Kostaakseen minulle lähtöni Juho haki yksinhuoltajuutta itselleen, vaikka ei ole koskaan lapsista huolehtinutkaan. Mikä onkaan parempi keino kostaa äidille kuin lasten kautta. Se satuttaa eniten.

Huoltajuuskiistasta seuraa lukuisia haastatteluja, kotikäyntejä ja sosiaalilautakunnan lausunto, jonka pohjalta päätös huoltajasta lopulta tehdään.

– Nyt aikaa on kulunut puolisen vuotta, ja päätökseen on vielä pitkä taival kuljettavana. Tänä aikana minä en saa edes elatustukea, Tiia kertoo.

– Lasten tapaamisten sopiminen on lähes mahdotonta, onneksi apuna on kuitenkin perheneuvola. Juhon kanssa en todellakaan halua joutua kahdestaan samaan paikkaan enää koskaan. Pelkään vieläkin liikaa!

Tiia uskaltaa ajatella jo positiivisesti, vaikka ei usko saavansa rauhaa vielä hetkeen.

– Juho yrittää vaikeuttaa elämäämme monin keinoin, mutta onneksi olemme Arin ja lasten kanssa vahva tiimi. En usko, että kiusanteko loppuu koskaan, mutta toivottavasti edes vähenee vuosien varrella, Tiia sanoo.

Lue myös: Teiniäiti Sonja: ”Minua luullaan lapseni siskoksi”

Uusia tuulia

Tiia, Ari ja lapset ovat sulautuneet erinomaisesti uusperheeksi. Kaikki ovat löytäneet paikkansa, ja koti on jokaiselle mieluinen paikka.

– En ole koskaan voinut edes unelmoida tällaisesta olotilasta, kaikki on kerrankin niin hyvin, Tiia hymyilee.

– Etsiskelemme parasta aikaa isompaa taloa ja olemme suunnitelleet perheenlisäystäkin. Toivon, että jokaisella perheväkivaltaa tai muuta vastaavaa kokeneella olisi yhtä paljon onnea matkassa kuin minulla!

Lue myös: Synnytyksen jälkeinen masennus on yleistä – näin ehkäiset, tunnistat ja hoidat sen

Kommentit (9)

Siis mä en käsitä näitä naisia joka on niin miehenkipeitä että asettavat lapsensa turvallisuuden oman itsekkyyden edelle. Yksi lyönti tai psyykkinen väkivalta ja sen pitäis olla siinä, mutta ei. Uusia lapsia pitää hankkia omassa epätoivossa yrittää pitää joku epäkelpo sairas ihminen elämässään ja pahinta kaikessa, lasten elämässä. Se on narsismia jos jokin. Sit kirjottaa ja valittaa omaa kurjaa kohtaloaan kun itse on omassa narsistisessa mielikuvassaan kuvitellut pystyvänsä muuttamaan jonkun köyttäytymistä. Kuvittelevatko nämä itsekkäät naiset olevansa niin ihania ettö heidän takiaan alkoholisti lakkaa juomasta tai väkivaltainen petsoona lopettaa väkivallan? Vai onko ylsinkertasesti vain hyvin tyhmä? Jos ei niin sitten näissä narsiatisissa fantasioissaan jäävät tilanteeseen piipittämään ja tuhoavat lasten elämänalun. Mua niin oksettaa nää naivistiset nyyhkytarinat. Munatorvet pitäs tälläsiltä vastuuttoimilta egoisteiltä leikata että eivät enenpää lapsia pidä tällasissa tilanteissa.

Lähde ja välittömästi ensimmäisellä kerralla! Mikäön muu ei oo millään tavalla selitettävissä kun ei enää ole kyse vain itsestä! Jos jotain muuta valitee niin se on täysin edesvastuutonta ja lapset pitäs välttömästi ottaa huostaan. Että tälkainen henkilö joka asettaa öapsensa tällaisiin tilanteisoin edes harkitsee uusia lapsia on ihan uskomatonta. Tässä ei ole mitään selitettävää! Lapset ja munasarjat pois tältä piipittäjältä.

Tämä on tavallinen tarina. Käräjäoikeuksien kansliat täyttyvät näistä huoltajuushakemuksista. Ja aina taustalla perheväkivalta. Kyllä näissä naiselle useimmiten yksinhuoltajuus annetaan. Ei siinä pitäisi olla yhtään mitään epäselvää. Joo, ja väkivaltaisen ex-puolison kiusaaminen ei lopu koskaan, ei milloinkaan. Onneksi monet heistä jättävät myös lapsen tapaamisen väliin, kun käräjäoikeus tuomitsee äidin yksinhuoltajaksi.

Väkivaltaisessa suhteessa ollut myös. Itseni ja lapsen takia oli lähdettävä, kun lapsen isä alkoi kännissä käydä hiuksiin kiinni ja huutaa kurkku suorana, vaikka olin nukkumassa!
Monesti sai pelätä koska itse vetäisee viimeisen hengenvedon, kun tappamisella uhkasi tuon tuosta.
sitten kun korsi katkaisi kamelin selän ja ukko lähti ryyppyreissullle, niin rupesin pakkaamaan lapsen ja omat tavarat mitä sain silloiseen pieneen autoon mahtumaan ja lähdettiin tutun luokse väliaikaisesti ja aloittamaan kaikki puhtaalta pöydältä. Hain yksinhuoltajuuden, koska en tuollaisen sekopään kanssa todellakaan halunnut yrittää yhteistyötä. Olisi tahallaan vaan hankaloittanut kaikkea.

Tuuria ei onneksi tarvitse odottaa, vaan jokainen voi itse päättää lähteä pois väkivaltaisesta suhteesta. Turvakodit ovat ilmaisia ja auki 24/7. He maksavat tarvittaessa taksikyydin hinnan asiakkaan saapuessa paikalle. Apua saa myös lastensuojelusta, perheneuvolasta ja Nollalinja-puhelinpalvelusta. Lapset saavat kieroutuneen mallin parisuhteesta jos joutuvat kasvamaan väkivallan keskellä. Toivon jokaiselle vanhemmalle rohkeutta lähteä suhteesta, edes lasten takia!

Vois suoda että toimii turvakodit, mut ei. Onnistuin lapsen ja sylikoiran kanssa karkaamaan sinne, sairaalapäivystyksen kautta. Sieltä kertoivat että jos käyn tappamassa koirani, tai viemässä miehelle hoitoon, voin tulla takas. Suostuivat sentään lataamaan puhelimen vaikka eivät yleensä sellasta tee, ennenku lähettivät kotiin

Usein se, joka lähtee suhteesta uuden rakkauden rohkaisemana vielä tuomitaan ympäriltä. Sellainen, joka ei ole itse koskaan elänyt toisen ihmisen henkisen manipuloinnin, kontrollin ja väkivallan uhan alla ei voi kuvitella kuinka yksin ja yksinäisenä eroon pyrkivä päätöksensä joutuu tekemään. Uusi rakkaus antaa voimaa ja uskoa tulevaisuuteen, jotta lähtöpäätöksen uskaltaa viedä loppuun saakka. Ja huom, kontrolloiva manipuloija voi yhtälailla olla nainen. Tällöin väkivallalla uhkailu kohdistuu usein uhkailijaan itseensä ja erohaluinen mies elää valtavan pelon, syyllisyyden ja itseinhon alaisena. Tähän päälle vielä lähipiirin syyllistäminen yksipuolisesta eropäätöksestä niin aivan liian monella jää lähtemättä. Ihmisten pitäisi olla tuomitsematta toisten päätöksiä jos eivät ole aivan varmoja mitä päätösten taustalla on!

Väkivallan uhreille tyypillisesti kehittyy suojamekanismi, joka estää henkilöä lähtemästä tilanteesta halustaan huolimatta. Tällaista käytöstä kutsutaan psykologian termillä opittu avuttomuus. Mikäli kysymyksiä sosiaaliseen käyttäytymiseen liittyen herää lisää, tietoa on saatavilla netissä ja kirjallisuuttakin löytyy. Oivaltavaa tutkimusmatkaa sinulle.

Sä et ihan oikeasti taida tietää kuinka vaikeaa on olla parisuhteessa jossa toinen osapuoli on narsisti? Siitä ei niin vaan lähdetä menemään. Se ei ole yleensä toisen osapuolen vika jos toinen lyö, tai pahoinpitelee fyysisesti tai henkisesti päivittäin.. Uhri usein yrittää kaikkensa että elämä ja parisuhde ja perhe voisivat hyvin, mutta narsisti/tekijä ei sitä ymmärrä. Toki on vahvoja naisia jotka lähtevät ja sitten on niitä jotka uskovat parempaan huomiseen ja sitten on vaan niitä jotka ovat niin peloissaan siitä mitä kumppani tekee jos ilmoittaa lähtevänsä että ei uskalla siksi lähteä! Tsemppiä kaikille aiheen kanssa kamppaileville ❤️

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X