Arjen äänet saivat Annican raivon partaalle jo lapsena – kaksosten äiti löysi oudoille oireille syyn vasta aikuisena
Normaalit elämisen äänet saavat Annican raivon valtaan. Misofonia eli ääniyliherkkyys on vaikuttanut paitsi hänen parisuhteeseensa myös elämään kaksoslasten äitinä.
Pulssi kiihtyy, henkeä ahdistaa, lihakset jännittyvät ja kämmenet hikoilevat – ärsyttävä ääni raastaa hermoja niin, että oleminen tuntuu sietämättömältä. Misofonia tekee elämästä tuskallista, sillä se voi saada ihmisen vihaamaan täysin arkisia ääniä.
– Itse en voi sietää maiskuttelua, yskimistä, moottoripyörän kaasuttelua tai sitä ääntä, kun koira nuolee tassujaan, misofoniasta esiteini-ikäisestä asti kärsinyt Annica luettelee.
Misofonia eli ääniyliherkkyys tarkoittaa ihmisen herkkyyttä sietää erilaisia, jokapäiväisiä ääniä. Misofoniaa on tutkittu vielä suhteellisen vähän, mutta nyt jo tiedetään, että syy ääniyliherkkyydelle löytyy aivoista: misofonia on aivoperäinen sairaus, jossa henkilön kyky vastaanottaa ääniärsykkeitä on alentunut.
Äänikuorman kasvaessa aivoissa syntyy voimakas taistele tai pakene -reaktio. Siksi misofoonikon reagointi ärsykeääniin on yleensä lähempänä raivostumista kuin pelkkää inhoa.
Tutkimuksissa on saatu viitteitä myös siitä, että misofonia saattaisi olla perinnöllistä. Myös Annican isä kärsi Annican mukaan todennäköisesti misofoniasta, sillä hän huomautteli tyttärelleen jatkuvasti tämän kävelevän kantapäillään ja paiskovan ovia. Isä ja tytär riitelivät usein toistensa aiheuttamista äänistä.
– Äänen aiheuttama ärsytys on nopea ja voimakas tunnereaktio, joka laantuu yhtä nopeasti, kun ääni loppuu. Jos ärsytystä aiheuttava ääni jatkuu, se saa aikaan suuttumuksen, jopa raivon tunteita, Annica kuvailee.
Hyviä eväitä arkeen
Annica ymmärsi kärsivänsä misofoniasta vasta yli parikymppisenä, kun hän törmäsi sattumalta artikkeliin ääniyliherkkyydestä. Oirekuva sopi häneen täydellisesti.
Tieto oli helpottava, sillä nyt Annican oli mahdollista ymmärtää itseään ja omaa käyttäytymistään paremmin.
– Oli huojentavaa ymmärtää, että reaktioni ääniin ei ole tavanomaista, vaan oikea sairaus. En kuitenkaan alkanut tehdä mitään toisin, sillä olin jo siihen mennessä opetellut vuosien ajan pärjäämään arjessa misofonian kanssa.
Lue myös: Erityisherkän äidin arki: ”Syön välillä yksin, sillä muiden syömisen äänet häiritsevät”
Annica pyrkii välttämään stressiä, sillä se vaikuttaa olennaisesti hänen sietokykyynsä. Kodin ulkopuolella Annica käyttää usein vastamelukuulokkeita, jotka suodattavat terävimmät äänihuiput pois. Kotona puolestaan pauhaa jatkuvasti televisio tai radio, jonka kohinaan ärsyttävät äänet hukkuvat. Hankalinta on totaalinen hiljaisuus esimerkiksi nukkuessa.
– Ennen käytin nukkuessani korvatulppia, mutta nyt en pysty enää käyttämään niitä, sillä ne tuntuvat niin epämukavilta. Olen kokeillut kuunnella nukahtamisen apuna valkoista kohinaa ja itseäni miellyttäviä ääniä.
Oman haasteensa Annican elämään luovat taaperoikäiset kaksostytöt, joiden äänentuottamista on mahdoton hillitä. Erityisesti Annica ärsyyntyy itkusta tai siitä, jos jokin esine tipahtaa maahan.
– Tämä taaperoikä taitaa olla se kaikista pahin. Sen jälkeen äänet luonnollisestikin vaimenevat ja voin alkaa paremmin kommunikoida lasten kanssa ja selittää heille, miksi äiti ei siedä joitakin ääniä. Voihan myös olla, että jompikumpi tai molemmat perivät misofonian minulta, Annica pohtii.
Misofonia koettelee parisuhdetta
Kaksosten syömisäänet eivät ärsytä Annicaa lainkaan, mutta toisin on puolison kohdalla, jonka ruokaillessa pitämiä ääniä Annica ei koskaan ole voinut sietää. Tämä aiheutti suhteen alussa ongelmia.
– Puolisolla kesti jonkin aikaa ymmärtää, mistä on kyse. Hän otti asian hyvin henkilökohtaisesti. Selitin hänelle tilannettani näyttämällä faktatietoa misofoniasta useista eri lähteistä. Niin hänen oli helpompi ymmärtää, ettei kyse ole hänestä tai minun luonteenpiirteestäni, vaan sairaudesta.
Nyt kahdeksan vuoden yhteiselon jälkeen ymmärrystä löytyy jo kosolti ja puoliso osaa myös tunnistaa, milloin Annica on lähellä räjähdyspistettä.
– Silloin hän ohjaa minut sivuun hengittelemään vastamelukuulokkeiden suojiin. Arvostan tätä todella. Nopea vastuunvaihto oli erityisen hyödyllistä silloin, kun kaksoset olivat vauvoja.
Vauvavuosi ei muutenkaan ollut perheelle ääniyliherkkyyden suhteen aivan niin vaikea kuin Annica oli etukäteen pelännyt, vaan haasteet lisääntyivät vasta lasten kasvaessa.
– Uskon, että vauva-aika meni misofonian kannalta helposti äitihormoneiden ansiosta.
Kaksoset aloittivat päiväkodin aikaisin. Annica kokee, että se oli heidän perheelleen osittain misofoniankin takia hyvä päätös. Myös lapset ovat viihtyneet päiväkodissa hyvin.
Puhutaan misofoniasta
Misofonialla ei ole vielä Suomessa virallista tautiluokitusta. Siksi apukeinoja tai hoitoa ei juurikaan ole saatavilla. Annica on itse saanut tukea misofoniaan terapiasta, joskaan hän ei hakeutunut sinne ääniyliherkkyyden takia.
– Kun kerroin terapeutilleni kärsiväni misofoniasta, hän vastasi kuulleensa siitä ja lupasi perehtyä asiaan enemmän, että saisin apua siihenkin. Olemmekin käyneet terapiassa läpi misofonian aiheuttamia arjen haasteita ja apukeinoja sen kanssa pärjäämiseen.
Annica painottaa, että misofoniasta pitäisi ehdottomasti puhua enemmän, jotta tieto siitä leviäisi ja sairaus otettaisiin vakavasti.
– Itselleni misofonia on aiheuttanut ahdistusta ja migreeniä. Olen potenut huonoa omatuntoa siitä, että saan välillä niin voimakkaita tuntemuksia, ja tarvitsen apua päästäkseni tilanteesta pois.
Misofoniasta puhuminen lievittäisi myös siihen liittyviä ennakkoluuloja ja vääriä olettamuksia. Annican ystävät ja perhe ovat ottaneet tiedon sairaudesta hyvin. Hän on kuitenkin törmännyt myös vähättelyyn ja kommentteihin siitä, että kyllähän kaikkia mässytys ärsyttää.
– Kyse ei ole hetkellisestä ärsyyntymisestä, vaan tilasta, joka kuormittaa koko kehoa ja jonka nollaamiseen menee aikaa. Misofonia voi aiheuttaa jopa masennusta.
Annica on törmännyt erityisesti Instagramissa muihin misofoniasta kärsiviin äiteihin. Keskustelut ovat olleet voimaannuttavia.
– He ovat tuoneet ilmi samanlaisia ajatuksia kuin minäkin. Kaikki ovat kuitenkin olleet yhtä mieltä siitä, ettei misofonia ole äitiyden este. Se vaatii vain hyvää tukiverkostoa, vuoropuhelutaitoja ja itselle toimivia keinoja pärjätä kuormittavassa arjessa, Annica toteaa.
Annica esiityy jutussa vain etunimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on Kaksplussan toimituksen tiedossa.
Lue myös: Millaista on olla erityisherkkä vanhempi? ”Kun tekee asiat hyvin, se riittää”
Kotiliesi.fi: Kun esikoisella todettiin aistisäätelyhäiriö, Henna ymmärsi kärsivänsä samoista oireista
Jaa oma kokemuksesi