Minun tarinani 17.06.2024

Nina päätti uskaltaa yrittää lasta syöpähoitojen jälkeen – musertava tieto saapui jälkikasvun vartuttua taaperoksi

Raskaista syöpähoidoista huolimatta Nina valmistui lääkäriksi ja sai lapsen, mikä oli hänen suurin haaveensa. Edessä oli kuitenkin vielä uusia vaikeuksia.

Teksti
Anniina Rintala
Kuvat
Haastateltavan kotialbumi

Nina makasi vatsallaan opiskelija-asuntonsa sängyllä pienessä hiprakassa opiskelijabileiden jälkeen. Kaksi viikkoa aiemmin hän oli aloittanut opiskelut lääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingin yliopistossa.

Sattumalta Nina huomasi jotakin kovaa toisessa rinnassaan. Kova kyhmy nosti heti huolen pintaan, sillä Ninan sisko oli sairastunut syöpään vain 12-vuotiaana.

Opiskelijaterveydenhuollossa vanhempi kollega rauhoitteli Ninaa. Olisi hyvin epätodennäköistä, että 21-vuotias saisi rintasyöpädiagnoosin.

– Lääkäri epäili, että olen raskaana. Itkien vaadin, että kyhmy on tutkittava. Silloin päätin, että tuollaista potilaan vaivoja vähättelevää lääkäriä minusta ei ainakaan tule.

Tutkimustulosten saavuttua Ninan tutkinut lääkäri pyyteli anteeksi. Ninalla olisi edessään syöpähoidot.

Opinnot lääketieteellisessä auttoivat suuntaamaan ajatuksia omasta huonosta olosta muualle, vaikka helppoa se ei ollut. Nina kuitenkin teki kaikkensa, että valmistuisi tavoiteajassa.

– Saatoin ennen luentoa käydä sytostaattihoidossa, oksentaa ja lähteä sitten yliopistolle. Näin oli tehtävä osittain siksi, että seuraavan kerran minun olisi ollut mahdollista suorittaa tietyt kurssit vasta vuoden kuluttua.

Haave omasta lapsesta vaakalaudalla

Viimein vuonna 2015 Ninan syövän todettiin parantuneen kaksi vuotta kestäneiden hoitojen ja yhden uusimisen jälkeen. Ajatuksissaan Nina uskalsi alkaa taas unelmoida ihanista asioista tulevaisuudessa. Hän oli aina toivonut tulevansa äidiksi.

Lapsen syntymää edelsi kuitenkin vakava pohdinta.

Ninan sisko oli kuollut 24-vuotiaana aiemmin sairastetun maksasyövän aiheuttamiin komplikaatioihin. Myös Nina sairastui harvinaisen nuorena: vuosittain vain muutamalla alle 25-vuotiaalla todetaan rintasyöpä.

– Meidät on tutkittu geenivirheen varalta, mutta mitään sellaista ei ole löytynyt. On jäänyt mysteeriksi, miksi syöpä puhkesi meillä molemmilla.

Lääkärinä Nina on hyvin perillä siitä, raskaus itsessään ei altista syövän uusiutumiselle. Sen sijaan aiemmat syöpähoidot solumyrkkyineen vaikuttavat raskauteenkin. Sytostaatit eivät nimittäin katso, mitä soluja ne vievät mukanaan.

– Sytostaattien pitkäaikaisvaikutukset aiheuttavat sen, että sairastettu syöpä tekee automaattisesti raskaudesta riskiraskauden, jota seurataan neuvolan lisäksi äitiyspoliklinikalla, ja esimerkiksi äidin sydän ultrataan.

Kaikesta huolimatta Nina ja häntä hoivat lääkärit päätyivät siihen, että raskautta olisi turvallista yrittää.

– Lopulta jokaisesta suvusta löytyy sairauksia, jotka saattavat olla perinnöllisiä.

Toive lapsesta toteutui vuonna 2020 – vuosi Ninan valmistumisen jälkeen hän sai vaikean synnytyksen päätteeksi syliin rakkaan esikoisensa.

”En voinut surra oloani lapsen nähden”

Vauvavuosi oli äitiydestä pitkään haaveilleelle, tuolloin hiukan alle 30-vuotiaalle Ninalle erityistä aikaa. Etenkin imetyksen onnistuminen tuntui hienolta.

– Ajattelin raskausaikana, ettei rinnoistani ole enää mihinkään. Imettäminen kuitenkin onnistui myös leikatulla rinnalla, vaikka se ei ollutkaan lapsen suosikki, sillä maitoa siitä luultavasti tuli niukemmin.

Lapsen vartuttua taaperoksi Nina työskenteli vaativassa tehtävässä terveyskeskuksen ylilääkärin viransijaisena. Juuri noihin aikoihin Ninan syövän huomattiin uusiutuneen toisen kerran. Samoihin aikoihin Nina erosi lapsensa isästä.

– En voinut surra oloani lapsen nähden ja itkeä, sillä minun oli keskityttävä olemaan äiti. Kun hoidot alkoivat, sydäntäni särki eniten se, että jääkö lapseni ilman äitiä.

Nina ja hänen tyttärensä muuttivat omakotitaloon luonnon helmaan. Rauhoittava ympäristö antoi voimia selvitä vaikeista ajoista.

Nina kävi töissä ja eli lapsen kanssa mahdollisimman normaalia arkea. Perheen tuki ja apu olivat korvaamattomia, ja läheisten kanssa vietetty aika toi valoa elämään.

”Jos tauti vielä löytyisi, tekisin aivan kaikkeni lapseni vuoksi”

Nina selätti syövän – jälleen kerran. Elämä saa edelleen jatkua 4-vuotiaan lapsen äitinä ja keikkalääkärinä.

– Sairastumisen jälkeen erosin vaativasta virasta. Haluan säännöstellä itse omaa työaikaani, jotta ehdin olemaan lapseni kanssa mahdollisimman paljon.

Tasainen arki, jossa kenelläkään ei ole hätää, on Ninan mielestä kaikista parasta. Sitä ei ehkä aina tule terveenä arvostaneeksi.

Sairastaminen on jättänyt jälkensä Ninaan ja siihen, millainen vanhempi hän on.

– Lapseni ei tarvitse kuin aivastaa, niin huolestun. Lääkärinä tiedän, kuinka epätodennäköisiä monet vakavat sairaudet ovat. Omalle kohdalleni sattui kuitenkin harvinainen epäonni.

Työssä omakohtainen kokemus syövästä näkyy syöpäsairaiden potilaiden kohtaamisessa.

– En voi kertoa omasta taustastani, mutta tiedän, miten esimerkiksi itse olisin halunnut kuulla sairastavani syöpää. Toivon, että katseeni myös välittää ymmärrystä potilaan tilanteesta.

Nina ymmärtää myös niitä syöpäsairaita, joiden tekee mieli luovuttaa. Syöpähoidot ovat kaikkea muuta kuin kevyitä.

– Tiedän kuitenkin, että jos itseltäni tauti vielä löytyisi, tekisin aivan kaikkeni lapseni vuoksi, vaikka hoitovaihtoehdot olisivatkin jo siinä kohtaa vähissä.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X