Minun tarinani 11.08.2016 Päivitetty 06.06.2024

Poikien äidit -ryhmän perustaja Jonna: ”Villien poikien äitinä saa kuraa niskaan”

Neljän pojan äiti Jonna Mikkonen, 37, perusti poikien äideille kokoontumispaikan Facebookiin. Poikien äidit -ryhmälle oli selvästi tilausta. Nyt Jonna kertoo oman matkansa äidiksi.

Teksti
Saga Wiklund
Kuvat
Ari Heinonen/Otavamedia
Poikien äidit -ryhmän perustaja Jonna: ”Villien poikien äitinä saa kuraa niskaan”

Yksi tavoitteistani elämässä on ollut saada monta lasta. Muistan, että mietin jo varhain tulevien lasteni nimiä. Haaveeseen vaikutti se, että kasvoin itsekin suurperheessä: meitä oli kuusi lasta, joista itse olen kolmanneksi vanhin.

Olin villi ja fyysinen lapsi, ja ehkä siksi olen päätynyt liikunta-alalle. Tapasin mieheni Jussin, kun opiskelimme molemmat Vierumäen urheiluopistossa liikunnanohjaajiksi.

Esikoiseni Ossian oli syntyä jo raskausviikolla 28, mutta onneksi tilanne hoitui lääkityksellä ja levolla. Synnytys käynnistyi kuitenkin etuajassa, raskausviikolla 33. Ossian joutui teholle, koska hän ei osannut hengittää. Tuntui epätodelliselta tulla kotiin ilman vauvaa. Pumppasin päivittäin maitoa vauvalle ja kävin katsomassa häntä sairaalassa viikkojen ajan.

En tajunnut tulleeni äidiksi samalla tavalla kuin ne äidit, jotka saavat vauvansa heti vierihoitoon. Myöhemmin Ossian oli helppo vauva, sillä hänelle oli muodostunut sairaalassa tarkka rytmi: hän söi neljän tunnin välein ja nukkui hyvin.

Lue myös: Äidin tarina: ”Olisin halunnut tytön”

Kuopus syntyi todella nopeasti

Ossian on jo 10-vuotias koululainen, ja hänellä on kolme pikkuveljeä: Oliver, 8, Oscar, 6, ja Ollie, 3. Raskauteni ovat olleet tavanomaisia, ja synnytyksistä olen toipunut niin nopeasti, etten kehtaa edes kertoa siitä naisille, joilla on toisenlaisia kokemuksia.

Ensisynnytyksessä sain epiduraalin ja kahdessa seuraavassa spinaalin. Puudutukset toimivat minulla todella hyvin.

Kuopukseni Ollien synnytys oli niin nopea, etten ehtinyt saada puudutetta. Menimme Kätilöopistolle hyvissä ajoin, ja minut haluttiin lähettää takaisin kotiin. Sanoin, ettei enää kannata lähteä, koska tiedän itse synnytyksen alkaneen.

Minut laitettiin lepäämään osastolle, ja muistan yrittäneeni nukkua supistuksissa. Minulla on korkea kipukynnys, ja siksi synnytysteni eteneminen on joka kerralla päässyt yllättämään kätilöt.

Niin kävi nytkin: pyysin kätilöä tarkistamaan tilanteen, mutta hän ei uskonut, että kohdunsuu olisi auennut juurikaan, sanoi vain, että lepää nyt vielä vähän. Pyysin, voisiko hän nyt kuitenkin kurkata kohdunsuuta. Kätilön ilme oli säikähtänyt, kun hän totesi, että nyt lähdetäänkin synnyttämään. Ilman puudutusta synnyttäminen oli hyvin kivulias kokemus.

Lue myös: Kun lapsen sukupuoli on pettymys – 6 askelta selviytymiseen

Ihmiset säälivät poikien äitejä

Saan osakseni voivotteluja, kun ihmiset kuulevat, että meillä on neljä poikaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meidän pojat ovat hieno tiimi. Kun neljäs poika syntyi, minusta oli ihan hyvä, että myös hän oli poika. Tyttö olisi jäänyt porukasta irralliseksi. Pojista on seuraa toisilleen, he pelaavat kotipihalla usein jalkapalloa tai sählyä.

Olin kyllä luullut, että meille olisi tullut tyttö jossain vaiheessa. Kolmannen pojan kohdalla mietin asiaa eniten. Kun hän syntyi, ajattelin, että ehkä en sitten saakaan koskaan tyttöä. Tai jos tulee vielä tyttö, niin hän ei tule saamaan siskoa. Se oli enemmän hämmennystä kuin surua siitä, ettei minulla ole tyttöä.

Facebookista vertaistukea

Kaikenlaiset perheet ovat yhtä arvokkaita, olivat lapset sitten poikia, tyttöjä tai kumpiakin. Tätä ajatusta tuon esiin Facebook-ryhmässä Poikien äidit, jonka perustin alun perin itselleni ja kavereilleni tukiryhmäksi ulkomaisten sivustojen mallin mukaan. Villien poikien äitinä saa enemmän kuraa niskaansa kuin rauhallisten tyttöjen äitinä. Yhdellä pojistani on lisäksi tarkkaavaisuushäiriö, ja hän sai pienenä rankkoja raivokohtauksia.

Olin jättänyt Facebook-ryhmäni vahingossa julkiseksi. Yhtäkkiä sinne alkoi tulvia tuntemattomia jäseniä. Innostun herkästi kaikesta uudesta, joten ajattelin, että rupean tekemään tätä kunnolla. Nyt meitä on ryhmässä jo yli 20 000.

Eniten on lämmittänyt, kun olen saanut joiltakin äideiltä palautetta, että he ovat nousseet jaloilleen tämän sivuston avulla. Työ sivuston parissa tuntuu hauskalta ja merkitykselliseltä. Keväällä aloin pitää myös Poikien äiti -blogia FB-ryhmän jäsenten kannustamana.

Lue myös: Poikien äidit -ryhmän Jonna kertoo: Näin meistä tuli someilmiö

Töitä vuoroissa puolison kanssa

Äitinä en ole kodinhengetär, vaan tykkään lähteä metsäretkelle tai talvella pulkkamäkeen. Meillä halitaan paljon ja näytetään tunteita. Elämme täysillä emmekä himmaile.

Lapset ovat olleet kotona hoidossa, teemme töitä vuorotellen paloesimiehenä toimivan mieheni kanssa. Hänen työvuoronsa alkavat aamuyhdeksältä ja jatkuvat seuraavaan aamuun. Itse työskentelen liikuntaklubin klubivastaavana. Synnytysten jälkeen olen palannut äkkiä työelämään osa-aikaisena. Minusta meillä on kiva ja toimiva järjestely.

Syksyllä on luvassa muutoksia: Jussi ryhtyy rakentamaan taloa töiden ohessa. Kotiamme laajennetaan, sillä se on käynyt pieneksi perheen kasvaessa. Oscar aloittaa eskarin ja Ollie päiväkodin, tosin vain osa-aikaisesti.”

Juttu on julkaistu Kaksplussassa 7/2016.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X