Minun tarinani 12.11.2017 Päivitetty 23.09.2024

Räppäri Paleface on läsnä oleva isä: ”Aina kun kumarrun, minusta tulee hevonen”

Karri Miettisen eli räppäri Palefacen arkisen päivän voi pelastaa se, että lapsi tulee kaupasta pyörän lukon kanssa, vaikka hänet on lähetetty ostamaan ketsuppia.

Teksti
Elisa Hurtig
Kuvat
Mirva Kakko/otavamedia

”Hankalinta vanhemmuudessa on ollut löytää tasapaino kodin ja työn välillä. Minusta tuntuu, että nyt se on viimein löytynyt. Vaikka reissaan paljon, vietän lasteni kanssa enemmän aikaa verrattuna niihin, jotka työskentelevät yhdeksästä viiteen. Voin olla keskellä viikkoa vaikka kokonaisia päiviä lasten kanssa, jos sille on tarvetta. Uskon, että lapsillani on ollut hyvä ja turvallinen varhaislapsuus, koska me vanhemmat olemme voineet olla läsnä.

Aamumme ovat kivoja. Luulin pitkään, että en ole aamuihminen, mutta olen huomannut, että ne hetket aamulla, kun keittelemme puuroa ja pääsemme vauhtiin, ovat oikeastaan melko mukavia.

Tiskaamisessakin hyviä puolia

Aamulla ensimmäisenä laitan musiikin soimaan ja vasta illalla, kun menemme nukkumaan, nostan levysoittimen neulan ylös. Soitamme ja laulamme myös paljon yhdessä. Vanhempi lapsistani on musiikillisesti lahjakas. Kuuntelin kerran jazzia, kun hän oli 2-vuotias. Hän tuli luokseni ja kysyi, kuka soittaa bassoa. Katsoin levyn takakantta ja sanoin, että Ron Carter. Hän sanoi ”okei” ja käveli pois. Hän osaa erottaa eri soittimet ja musiikkinlajit toisistaan.

Tiskaamisesta en nauti, mutta olen löytänyt siitäkin hyviä puolia. Se on hetki, jolloin minun ei tarvitse miettiä työasioita, vaan voin kuunnella musiikkia ja jynssätä astioita.

Ruoka on meille tärkeää ja arvostan koko perheen yhteisiä ruokahetkiä. Esikoiseni on usein mukana ruoanlaitossa ja pilkkoo raaka-aineita omalla veitsellään. Pyrimme syömään kasvispainotteisesti, mutta joskus syömme myös kanaa. Emme käytä maitoa, vehnää emmekä valkoista sokeria. Olemme kehitelleet mainion lettureseptin, johon ei tule maitoa eikä vehnää.

Karri Miettinen musisoi mieluusti myös lastensa kanssa. 2-vuotias tytär rakastaa tanssimista.

Ajoissa nukkumaan

Lasten letkautukset saavat minut hyvälle tuulelle. Lapsemme puhuvat ruotsia ja suomea, ja sanat menevät välillä sekaisin. Kerran tyttäreni kertoi, että päiväkodin pihalla oli ollut kuollut humalainen. Olin hämilläni. Lopulta kävi ilmi, että siellä oli ollut kimalainen, mutta lapsi oli päässään yhdistänyt sanat humla ja kimalainen. Nauroin myös, kun esikoiseni meni kauppaan ostamaan ketsuppia mutta tuli takaisin pyörän lukon kanssa. Hänellä on uusi pyörä, joten hän ilahtui, kun kaupasta löytyi ketsupin lisäksi lukkoja.

Aina kun kumarrun, minusta tulee hevonen. Silloin kuopuksemme laittaa selkääni satulahuovan, satulan ja valjastaa minut suitsilla. Olen kiinalaiselta horoskoopiltani hevonen, joten karmani vuoksi joudun usein toteuttamaan tätä tehtävää.

Turvaverkkomme on hyvä, joten voimme hoitaa välillä parisuhdettamme tämän karusellin keskellä. Lasten eno on saanut aikaan läpimurtoja nukuttamisen saralla, joten voimme lähteä joskus jopa iltaisin ulos.

En siedä valvomista, sillä väsyneenä minusta tulee huonotuulinen. Olemme huomanneet alusta asti, että typerintä, mitä voi tehdä, on valvoa yhdessä. Toisen pitää antaa levätä. Nukumme usein päiväunia.

Illalla kerään esineitä lattioilta ylös ja istahdan vaimoni kanssa teekupposen äärelle. Joskus olemme niin väsyneitä, että tuntuu kuin molempien silmät olisivat tipahtaneet käsiin. Yritämme silti katsoa tulevia menojamme ja miettiä, miten hommat pitää hoitaa.

Lapsia täytyy suojella mutta myös valmistaa maailmaan

Lapseni katsovat netistä lähinnä lastenohjelmia. En ole vielä joutunut miettimään, miten opetan heitä käyttämään nettiä siten, että he välttäisivät internetin pimeimmät syöverit. Netissä on toki myös paljon hyvää, lapsille sopivaa materiaalia.

Vanhempana täytyy suojella lapsia maailman julmuudelta, mutta samalla heitä pitäisi valmistaa ymmärtämään, miten epäreilu maailma on. Toinen lapsistani on luonteeltaan pohdiskeleva, joten joudun tekemään rajanvetoa, mitä voin hänelle kertoa ja mikä taas lisää ahdistusta. Olin hiljattain Sambiassa ja näin siellä katulapsia, jotka elivät liikenneympyrän keskellä. Pienten katulasten katseet jäivät mieleeni, ja kerroin kokemuksesta vaimolleni. Lapseni sattui kuulemaan keskustelun. Hän piirsi monta päivää kuvia, joissa hän yritti ratkoa katulasten ongelmia.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X