Minun tarinani 04.10.2017 Päivitetty 26.06.2023

Yösyöttö-elokuvan tähti Marja Salo: Tsunami-kokemukseni heijastuu peloissa, joita koen lasteni puolesta

Näyttelijä Marja Salo kuvitteli, että hankkisi viisi koiraa eikä lainkaan lapsia, mutta amerikkalainen rullaluistelutaituri sai ajatukset muuttumaan. Äitiyden myötä pintaan nousi kuitenkin pelko, joka juontaa juurensa Thaimaan tsunamiin.

Teksti
Riikka Heinonen
Kuvat
Mirva Kakko / Otavamedia

Näyttelijä Marja Salon, 37, perheen pyöräretkillä kodin kaksi kulttuuria törmäävät helposti toisiinsa. Marjan amerikkalaisen puolison Andy Krusen, 40, mielestä Käpylän idyllisille puutalopihoille voi hyvin poiketa nappaamaan vadelmia, jos perheen lapset Miles, 6, ja Mimi, 4, äkkäävät pihalla herkullisen näköisen vattupensaan. Silloin Marjan suomalainen korrektius älähtää: ei sinne toisten pihoille saa mennä!
Vaikka rauhallinen ja pidättyväinen Andy on luonteeltaan liki suomalainen, amerikkalaisuus nousee esiin, kun hän touhuaa lasten kanssa. Ja Marja saa pyöritellä silmiään.
– Andy voi työntää lastenrattaat metroon, napata Dooris-koiran mukaansa ja ajaa muutaman pysäkin päähän etsimään rauhallista telttapaikkaa Helsingin rannoilta. Sitten hän pystyttää teltan ja yöpyy siellä lasten ja koiran kanssa, Marja sanoo ja hymähtää.
Itse hän ei hoksaisi ryhtyä moiseen. Tosin ilman Andyä Marja ei myöskään kulkisi lasten kanssa kuormapyörällä pitkin Helsingin katuja, vaan luultavasti ulkoiluttaisi itsekseen koiralaumaa.

Rakkaus Atlantin takaa

Marja ja Andy kohtasivat, kun Marja oli 16-vuotias rullaluistelun Suomen mestari. Andy, maailmaa kiertävä rullaluistelutaituri, tuli Suomeen, jossa pari tapasi ja vietti muutaman päivän yhdessä. Sitten Andy jatkoi matkaansa.
Tapaaminen vaivasi Marjaa yli kymmenen vuotta, kunnes hän vuonna 2009 päätti etsiä Andyn Facebookista.
– Olin seurustellut pitkään erään toisen kanssa, mutta suhteessa ei ollut kaikki kohdallaan. Halusin lähteä Amerikkaan selvittämään tunteitani Andya kohtaan.
Marjan ja Andyn tapaaminen New Yorkissa sujui hyvin, mutta silti pari toivotti hyvää loppuelämää toisilleen: välimatka oli liian pitkä. Suomeen palattuaan Marja ei kuitenkaan voinut jatkaa vanhassa suhteessaan, vaan hän erosi poikaystävästään vielä samana iltana. Kun Andy kuuli Marjan erosta, hän lensi heti seuraavana päivänä Suomeen.
Pariskunta päätti aloittaa seurustelun pitkästä välimatkasta huolimatta. Vuoden kuluttua Marja huomasi olevansa raskaana.

marja-salo-kakkoskuva

Marja Salo ajelee joka paikkaan kuormapyörällä. Perheen kaksikieliset lapset Mimi ja Miles sekä perheen Dooris-koira kulkevat kyydissä.

Synnytys vieraan kanssa

Koskaan aiemmin Marja ei ollut miettinyt äitiyttä.
– Ajattelin, että minulla olisi viisi tanskandoggia eikä lainkaan lapsia. Vasta kun tapasin Andyn, ajatus lapsista alkoi tuntua mahdolliselta.
Positiivinen raskaustesti oli silti pieni yllätys.
– Olimme päättäneet, että lapsi saa kyllä tulla, jos on tullakseen. Emme vain olleet tajunneet, että se voisi tulla niin nopeasti.
Andy muutti Suomeen vain kuukausi ennen Milesin syntymää. Ei siis ihme, että Marjasta tuntui, että hän lähti synnyttämään lähes ventovieraan miehen kanssa. Suhteen vauhdikkaan alun vuoksi pari ei ole ehtinyt lainkaan elää yhdessä ilman lapsia.
– Odotan jo kauhulla sitä, että lapset muuttavat pois kotoa, ja alamme Andyn kanssa kyräillä toisiamme ja miettiä, kuka tuo ihminen tuossa vierellä oikein mahtaa olla. Nyt voimme vain jutella ruokaostoksista ja seuraavan päivän aikatauluista ilman, että tarvitsisi vielä tutustua toiseen.

Menettämisen pelko yllätti

Vaikka Marja ei ehtinyt haaveilla vanhemmuudesta, äitiys tuntui hänestä heti luontevalta. Tosin alku meni rikkonaisten öiden aiheut­tamassa sumussa – ihan kuten monella muullakin.
– Äitiyden suurin yllätys on ollut se rakkauden ja pelon määrä, jota omia lapsiaan kohtaan voi tuntea.
Marja uskoo, että hänen menettämisen pelkonsa on tavallista voimakkaampi.
– Kaikki vanhemmat varmasti pelkäävät, että heidän lapsilleen sattuu jotain. Itse olen todella katastrofikammoinen.
Kun Marja menee lastensa kanssa risteilylle, hän lukee aina ohjeet hätäpoistumisteistä ja tarkistaa, mistä löytyvät pelastusveneet ja lasten pelastusliivit. Eikä ihme. Marjan katastrofien­ pelko juontaa juurensa hänen omaan selviytymistarinaansa tapanin­päivänä vuonna 2004, jolloin tuhoisa tsunami ravisteli maailmaa.
– Olin Thaimaan Phuketissa tsunamiaallon iskiessä rantaan. Menetin matkatavarani aaltoihin, mutta kuin ihmeen kaupalla selviydyin rekan lavalle ja pääsin pakoon toista, vielä tuhoisampaa aaltoa.

Parikuisina kuiviksi

Omistautuva ja ehdoton Marja on myös kasvattajana. Kun hän päätti opettaa lapsensa parikuisina kuiviksi, hän jatkoi potan päällä pissatusta väsymättä niin kauan, että ­vaipat jäivät lopulta aina kuiviksi.
– Meitä pidettiin Amerikassa vieraillessamme täysin tärähtäneinä, kun roikotimme parikuista vauvaa potan päällä. Se kuitenkin ihan oikeasti toimii. Kumpikaan lapsistamme ei ole neljän kuukauden jälkeen kakannut vaippaan, ja 2-vuotiaina he olivat täysin kuivia, Marja kehaisee.
Sama ehdottomuus näkyy nyt, kun Marja ja Andy pohtivat oman kännykän hankkimista alakoulun aloittaneelle Milesille. Marja halusi sitä ennen vaihtaa oman älypuhelimensa vanhaan näppäinpuhelimeen, jotta voisi paremmin perustella Milesille, miksei tälle hankita kallista älypuhelinta.
– On kamalaa, miten paljon aikaa älypuhelimen kanssa saa palamaan. Haluaisin jatkossa olla äiti, joka viettäisi vähemmän aikaa somessa. Olen ollut koukussa erilaisiin uutissivustoihin, joten nyt minulla säästyy aikaa, kun näppäinpuhelimel­lani ei taida päästä edes nettiin.

Vauva kainalossa töihin

Jos katastrofikammo iskeekin risteilyillä, teatterinäyttelijän iltapainotteisen työn ja perhe-elämän yhdistämistä Marja ei ole koskaan pelännyt. Lasten kannalta työrytmi on oikeastaan melkein täydellinen.
Harjoitukset teatterilla alkavat vasta aamupäivällä, joten Marja ehtii viettää rauhallisen aamun lastensa kanssa. Ekaluokkalainen Miles lähtee toki kouluun aiemmin, mutta Mimin Marja vie tarhaan vasta, kun aamu on valjennut pitkälle.
Harjoitukset päättyvät iltapäivällä, joten Marja ehtii tarhalle yleensä jo puoli neljältä. Iltapäivisin he pyöräilevät, leipovat, maalaavat, marjastavat ja sienestävät yhdessä, kunnes Marjan työpäivän toinen osa alkaa. Ennen seitsemää hän kiiruhtaa takaisin teatterille ja on siellä iltakymmeneen saakka.
– Olen järjestänyt koko elämäni aikatauluja. Kaipaan jatkuvasti vaihtelua, joten säännöllinen päivätyö ei houkuttele. Olisi vaikeaa ajatella, että tietäisin ennalta jokaisen päivän olevan samanlainen.
Iltapainotteinen työrytmi vaatii­ puolisolta joustoa. Andy on vetovastuussa lasten iltatoimista niinä iltoina, joina Marja on teatterilla. He ovat jakaneet hoitovastuun lapsista ja kodista alusta asti, sillä Marja ei viettänyt perinteistä äitiyslomaa – katkonaisista öistä huolimatta.
– Rakastan työtäni niin paljon, etten malttanut pysyä poissa teatterilta. Olin jo kaksi päivää synnytyksen jälkeen vetämässä Kansallisteat­terin klubia vauva kainalossani.
Myös Mimin syntymän jälkeen Marja palasi nopeasti töiden pariin ja teki muutamia esityksiä iltaisin, kun tyttö oli kolmen kuukauden ikäinen.

Äiti saman katon alla

Vaikka epäsäännöllinen elämä sopii Marjalle, siinä on omat murheensa. Arjen suurimpana haasteena on se, ettei pariskunta ehdi viettää tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa. Heidän työpäivänsä menevät usein ristiin niin, että kun Andy tulee opettajan töistä kotiin, Marja lähtee omaan iltavuoroonsa.
– Emme ole ehtineet yhdessä millekään parisuhdelomille. Onneksi perheessämme ei kuitenkaan ole kahta näyttelijää. Silloin vasta olisi vaikeaa sovitella lastenhoitoa ja parisuhdetta yhteen.
Aikataulujen sumplimista helpottaa se, että Marjan äiti on asunut perheen luona jo kolmen vuoden ajan. Järjestelyn piti olla vain väliaikainen, mutta yhteiselo on sujunut niin mukavasti, että kaikki ovat halunneet jatkaa sitä.
– Olemme onnekkaita, kun meillä on olemassa hyvä tukiverkko ja mummo kotona auttamassa. Emme ole vielä koskaan tarvinneet ulkopuolista lastenhoitajaa, Marja iloitsee.

Lapset mukaan teatteriin

Marja on itse kasvanut teatterin­ maailmassa. Hänen isoisänsä, kapellimestari Jaakko Salo kuului helsinkiläisen Uuden Iloisen Teatterin johtohahmoihin. Siinä missä Andy vie lapsia telttaretkille metrolla, Marja ottaa lapset usein mukaansa töihin, jotta he pääsevät viettämään aikaa teatterin kulisseissa.
– On ihanaa päästä jakamaan teatterin taika lasteni kanssa. Olen itsekin istunut koko lapsuuteni teatterissa ja jutellut vanhempien näyttelijöiden kanssa.
Hänen omaan näyttelijäntyöhönsä äitiys on vaikuttanut pelkästään positiivisesti: lasten myötä huomio on kääntynyt pois itsestä.
– Näyttelijä on kiinnostavampi silloin, kun hän ei keskity koko ajan itseensä vaan suuntaa huomionsa ulkopuolelle. On helpottavaa, kun minun ei tarvitse miettiä omaa olemistani yhtä paljon kuin ennen.
Nähtäväksi jää, kääntyykö Marjan katse joskus vielä niin paljon pois hänestä itsestään, että tulevaisuudessa hänkin kehtaisi poimia vadelman naapurin puolelta.

Jaa oma kokemuksesi

Kaupallinen yhteistyö

Kokeile Kaksplussan laskureita

X