Äideistä tuli pomottajia – Johtuuko miesten väheksyntä tästä asiasta?
Onko miesten väheksyntä jo vaarallisen hyväksyttyä? Tästä on keskusteltu kiivaasti viime viikkoina. Neuvolantädit ja tutkijat ovat olleet jo pitkään sitä mieltä, että äideistä on tullut perheiden diktaattoreja. Mutta kenen syy se on?
Isä ei ole muista huolehtivaa tyyppiä.
Isällä ei ole tietoa lapsen kehityksestä, eikä hän ole ottanut asioista selvää.
Isä tekisi kuitenkin kaiken väärin.
Näin Kaksplussan lukijapaneelin äidit vastasivat, kun heiltä kysyttiin, miksi he eivät ota isää mukaan lapseen liittyvien päätösten tekoon.
Samaa ihmettelee eräs neuvolan terveydenhoitaja. Hän lähetti Kaksplussaan palautetta jutusta, jossa isää kehotettiin palvomaan odottavaa äitiä (Kaksplus 10/2015). ”Näen työssäni jatkuvasti, että monet isät ovat sivuroolissa ja äiti päättää perheen kaikki asiat”, hän kertoi palautteessaan.
Mikä saa äidit pomottamaan?
Lue myös: Tunnistatko itsessäsi nämä merkit? Saatat olla tyranniäiti
Väheksytäänkö isiä perheissä?
Meillä on kolme pientä lasta, joiden kanssa tarvitsee hyviä hermoja, kekseliäisyyttä ja kykyä tehdä monta asiaa kerrallaan. Mieheltäni puuttuvat nuo kaikki ominaisuudet.
Väestöliiton asiantuntijan Anja Saloheimon mielestä on surullista, jos äiti määrittelee lapsen suhteen isään.
– Isän ei tarvitse tyytyä pikkuapulaisen rooliin tekemään vain niitä hommia, joita äiti sallii hänen tehdä. Hänen pitäisi olla täysivaltainen aikuinen päättämässä lapseen liittyvistä asioista, Saloheimo sanoo.
Monessa perheessä todellisuus on kuitenkin toinen. Kaksplussan kyselyyn vastanneista äideistä joka neljäs kertoo olevansa perheessä se, joka päättää lapsen asioista.
Yksi äideistä tunnustaa olevansa kontrolloiva ja haluavansa, että asiat tehdään hänen tavallaan. Toisen vastaajan mielestä lapsetkin kokevat turvallisena, kun asiat hoidetaan samalla tavalla.
– Monet äidit ottavat tiedostamattaan hallitsevan roolin lapsen kanssa. Etenkin jos on luonteeltaan tarkka, voi olla vaikea sietää erilaista tapaa olla vanhempi ja hoitaa lasta.
Saloheimon mukaan on kuitenkin tärkeää, että lapsella on erilaisia kasvattajia. Lapsen on hyvä nähdä erilaisia vanhemmuuden malleja.
Tosin suurpiirteisyys ei aina ole helppoa vertailua korostavassa kulttuurissa: mainokset, lehdet ja sosiaalinen media ovat täynnä söpöjä ja kauniisti puettuja lapsia.
– Lapselle rakkaus, läsnäolo ja lämpö ovat tärkeitä, ei se, ovatko hänen vaatteensa sävy sävyyn, Saloheimo muistuttaa.
Lue myös: Vauvavuosi panee parisuhteen koville – Tämän takia ero ei kannata
Isä voi jäädä sivuun jo raskausaikana
Olen epävarma omista lastenhoitotaidoistani ja luulen, että kaikilla muillakin on sama tunne. En luota siihen, miten muut hoitavat lapseni, vaikka kyseessä olisi lasten oma isä.
Isän ulkopuolisuus voi alkaa jo raskausaikana. Voi olla, että isänvaistot heräävät vasta siinä vaiheessa, kun vauva on jo syntynyt.
– Isän olisi tärkeää muodostaa mielikuva tulevasta vauvasta. Jotta vanhemmuuden tasavertaisuus säilyisi, isän ja äidin olisi hyvä pohtia yhdessä, millainen ihminen sieltä on tulossa, Saloheimo neuvoo.
Lue myös: Kun isä jää ulkopuoliseksi
Selittääkö lapsuudenkodin malli äidin käytöstä?
Tiedän toimivat tavat paremmin, koska hoidan lasta enemmän ja olen koko ajan hänen kanssaan. Olen tarkempi ja ennakoivampi, enkä usko isän hoksaavan kaikkia asioita, jotka minun mielestäni pitää hoitaa.
Tuore äitiys voi herättää vahvan suojeluvaiston. Äiti ei välttämättä pysty luottamaan siihen, että joku toinen osaa huolehtia vauvasta.
Eräs kyselyn vastaajista kertoo, että isä ei hallitse tilannetta, jos vauva huutaa. Toisen mielestä isä ei osaa syöttää lapsia ja antaa liian helposti periksi.
– Luottamuksen puutteen taustalla voi olla pelko siitä, että tekee virheitä, jos ei toimi tietyllä tavalla. Lastenhoitoon on tarjolla niin paljon ohjeita, että äidit saattavat ottaa suorituspaineita: on osattava ja hallittava kaikkea, Saloheimo sanoo.
Myös lapsuudenkodin malli saattaa selittää dominoivan äidin käytöstä: ehkä oma äiti on hoitanut lapset ja kodin, ja poissaoleva isä on ollut vain töissä. Äiti saattaa ottaa heistä mallia, eikä tule kyseenalaistaneeksi heidän toimintaansa.
Vastuun haaliminen voi olla myös keino yrittää selviytyä rikkinäisestä lapsuudesta.
– Äiti on saattanut oppia siihen, että voi luottaa vain itseensä. Hän pelkää, että asiat hajoavat, jos hän ei itse pidä niistä huolta.
Lue myös: Näitä neuvoja olisin kaivannut tuoreena äitinä
Isät kokevat neuvolan vieraaksi
Tuntuu, että mies ei muista mitään. Ehkä se johtuu siitä, että yleensä minä johdan koko orkesteria.
Vaikka isien asema on parantunut, yhteiskunta ei vieläkään täysin tue vanhempien tasavertaisuutta.
Neuvolan rooli vanhemmuuden tasavertaisuudessa on keskeinen. Tutkimusten mukaan isät kuitenkin kokevat neuvolan vieraaksi, eivätkä koe tulevansa nähdyiksi siellä täysivaltaisina vanhempina.
– Neuvolan pitäisi olla myös isyysneuvola eikä vain äitiysneuvola, kuten sitä kutsutaan. Meidän ammattilaisten on syytä katsoa peiliin tässä asiassa. Vanhemmuuspalvelujen tulisi ottaa huomioon isätkin, Saloheimo sanoo.
Iso ristiriita on myös siinä, mitä pidetään ihanteena ja miten asiat oikeasti ovat, kuten sukupuolentutkija Raisa Jurva on havainnut.
– Vaikka ihmiset puhuvat, että tasa-arvo on tärkeää parisuhteessa, käytännössä monet asiat, erityisesti lapsen hoitaminen, ovat edelleen todella sukupuolittuneita.
Jurva antaa esimerkin: Jos lapsella on epäsopivat vaatteet, moni ajattelee, että onpas äiti pukenut hänet huonosti.
– Isän ja äidin toimintaa arvioidaan eri kriteereillä. Isät saattavat saada ihastelua pienistä asioista, mutta äideiltä odotetaan enemmän, Jurva sanoo.
Lapseen liittyvät valinnat katsotaan yleensä joka tapauksessa äidin vastuuksi – ei siis ihme, että monet äidit pitävät kiinni valtikastaan.
Lue myös: ”Syötä vauvasi seksin ohessa!” Neuvolan oudoimmat ohjeet
Ratkaisu: isät kotiin
Olen lasten kanssa kotona, ja se vain menee niin, että minä päätän. Isä ei oikein ”osaa”. Hän sanoo, ettei tiedä näistä jutuista.
Edelleen vuonna 2016 äiti on Suomessa lähes aina se, joka jää kotiin lapsen kanssa. Vain alle kaksi prosenttia isistä viettää isäkuukauden. Kotihoidon tuen saajista 97 prosenttia on äitejä.
– Isän pitäisi jäädä kotiin ja kantaa yksin vastuu lapsesta, jotta lapsen hoitamisesta tulisi rutiinia, Jurva sanoo.
Asiantuntijat ovatkin ehdottaneet vanhempainvapaaseen 6+6+6-mallia. Siinä äiti voisi olla kotona ensimmäisen puoli vuotta, isä seuraavan, ja viimeisen puolivuotisen vanhemmat jakaisivat haluamallaan tavalla.
Vanhemmat tekevät päätöksen vanhempainvapaista usein taloudellisin perustein: se, kumpi tienaa vähemmän, jää kotiin – eli äiti.
Tosin tutkimuksissa on havaittu, että harva pariskunta laskee tarkasti, paljonko rahaa jää käteen.
– Ne pariskunnat, jotka tekivät tarkat laskelmat, päättivät useimmiten, että isänkin kannattaa pitää vanhempainvapaita, Jurva sanoo.
Taloutta pitäisikin tarkastella pidemmälle kuin vain vuoden tai kahden päähän. Osa- ja määräaikaiset työt kasaantuvat usein naisille, mikä heikentää heidän työmarkkina-asemaansa. Sitä suuremmalla syyllä heidän olisi syytä pysytellä työmarkkinoilla, ja vahvemmassa asemassa oleva voisi jäädä kotiin.
– Esimerkiksi eläke ja ansiosidonnainen ovat kiinni ansiotulosta, joten pitkä aika pois työelämästä voi heikentää tulevaisuuden turvaa.
Lue myös: Näin lopetat riitelyn kotitöistä – 3 vinkkiä psykologilta
Isä tarvitsee hyväksyntää
Äiti nyt vain hoitaa kaiken.
Äiti pomottaa, ja isä jää altavastaajaksi. Jos isä ei saa ääntään kuuluville, hän reagoi siihen tavalla tai toisella.
– Isän poissulkeminen perheestä on otollista maaperää uskottomuudelle tai ylipäätään sille, että lähtee etsimään hyväksyntää suhteen ulkopuolelta, Saloheimo sanoo.
– Kuulen surullisen usein kertomuksia siitä, että jos parisuhteessa ei ole tilaa ilmaista omia toiveitaan ja tarpeitaan, voi tulla tarve lähteä hakemaan jotain muuta kontaktia, jossa se on mahdollista.
Kursivoidut lainaukset ovat Kaksplussan lukijapaneelista.
Lähde: Kaksplussan lukijapaneeli
Lue myös: Maaret Kallio: ”Vanhemmat, pitäkää rakkauslomia!”
Kommentit (5)
Oma isäni on ollut vahvasti läsnä, on omannut ja edelleen omaa kyvyn tehdä itsenäisiä päätelmiä ja päätöksiä, on taitava kommunikoija ja toimelias tekijä, osaa kokata, ja vaimonsa kuvailee häntä sanoilla luotettava ja turvallinen.
Oma mieheni valitettavasti ei istu samaan kategoriaan. Vuosien kärsivällisyyden ja ihmettelyn jälkeen, en jaksa enää kuvitella kaikkien miesten kykenevän samaan kuin isäni, jos siihen annetaan mahdollisuus. Oma mies on kuten oma isänsä, eli iso vauva, jota vaimon pitäisi paapoa, ja tehdä päätökset tämän ja koko perheen puolesta.
En jaksa toistuvasti vuodesta toiseen juosta paikalle pelastamaan päivää, kun mies ei vaan kanna sitä vastuuta, ei niin mistään. Ei lapsista, ei parisuhteesta, ei kodista, ei remonteista, ei laskuista, ei ruokaostoksista, ei omista vaatehankinnoistaan, (äiti ostaa ja niillä mennään ellei vaimo patista vaatekauppaan). Mies osaa kyllä leikkiä lapsiensa kanssa, se on kiva. Mutta niitä pitäisi myös ruokkia, ja muuten huolehtia vaikka päiväunista yms.
Pidän ihan omana tyhmyytenä sitä etten ole tunnistanut tilannetta paremmin jo heti alkuunsa, ja kävellyt toiseen suuntaan. En koe tällaista elämää luotettavaksi enkä turvalliseksi. Koko perhe lepää minun harteillani, ja jos vaikka sairastun, mies puolestaan väsähtää ja kiukkuaa kaikesta hänelle valuvasta vastuusta.
Oi, onnellisia ne, missä isät osallistuvat! Tällaista toimintaa, jota myös itse olisin kaivannut lapsiperhearjessa, että isä osallistuu ylipäätään arjen pyörittämiseen ja osallistuu lasten kanssa touhuiluun, katson kaihoisasti perään.
Meillä, ja hyvin valitettavasti, isäntä päätti heittäytyä perheen kolmanneksi lapseksi omiensa ohelle. Minä tarjosin hänelle useita kertoja mahdollisuutta siihen, että lähtisi lasten kanssa keskenään (lasten ollessa jo hieman vanhempia) anoppilaan. Luotettavia henkilöitä, tekisivät ihan itse omaan tahtiin mitä haluaisivat. Minä en olisi siellä heitä oheistamassa, koska luottoa toimintaan oli. Mikä oli vastaus….en viitsi. En jaksa. Ei huvita. Jne. Syy oli mitä ilmeisemmin se, että hän joutui kuitenkin isänä kantamaan vastuun lapsista tuonkin ajan, vaikka anoppilan täysihoitopalvelu toimi ihan täydellä faartilla.
Minä olen opettanut lapset ajamaan polkupyörää, uimaan, hiihtämään, lukemaan, laittamaan ruokaa, leipomaan, huoltamaan koneita, jne.
Meillä ei TODELLAKAAN isäntä ole tehnyt edes puolia huushollihommista tai muusta mainittavasta. Toki päivätyönsä hoitaa, jotta oman osansa hoitaa laskuista. Illat katsoo suoratoistotöllötintä ja viikonloput kiskoo brenkkua. Miehet on todella erilaisia, täytyy sanoa. Kuten ovat äiditkin, mutta tämä ei todellakaan ollut sitä elämää, mitä itselleen tilasi, kun perhettä ryhtyi perustamaan. Voi todeta, että elämlä yllätti isolla kädellä! Lapset ovat kyllä rakkaita, ei siinä mitään. Paljon on hyvää ja yksi isä vain heilläkin on, joka heillä on onni tuntea. Omalta kantilta voin todeta, että varmasti ja toivottavasti saavat itselleen sellaisen miehen mallin, jollaista eivät koskaan tule omaksi puolisokseen ottamaan!!!
meillä taas isä osallistuu ihan tasavertaisesti, mutta joka kerta esim. neuvolassa tai missä tahansa ehdotetaan ratkaisuksi milloin mihinkin ongelmaan ”voisiko isäkin osallistua”. eli oletuksena on AINA, että ei osallistu, vaikka tekee jo nyt vähintään puolet hommista. koskaan ei ensin edes kysytä, osallistuuko isä jo. miehet on kuitenkin erilaisia, ihan niinkuin äiditkin.
Nyt on vaan pakko kommentoida tähän sitä että ei ne kaikki miehet yksinkertaisesti edes halua ottaa minkäänlaista vastuuta siitä perheen arjen pyörittämisestä. Olen antanut miehelleni mahdollisuuden hoitaa, olla lasten kanssa yksin, tehdä hommat omalla tavallaan.
Mutta kun ei vaan toimi! Tulen kotiin illalla niin lapset riehuu ko päättömät kanat, iltapalaa ei ole annettu ja taapero on kakat housuissa. Ja tämä on tapahtunut useamman kerran, ei muutu vaikka kerron että tiettyyn kellon aikaan mennessä ne iltatoimet on oltava tehtynä jotta heräävät seuraavana aamuna kouluun ja päikkyyn.
Olen joskus sanonut että oleppa hyvä ja täytä tämä vasu keskustelun ennakko kysely, ei kuulemma kiinnosta ja on hänen mielestään turhaa. Sanon että lataahan sen Wilma puhelimeen niin näet mitä koulussa tapahtuu, ei kuulema jaksa kun on töissäkin niin paljon hommaa. Niin ja minullahan ei ole…. 😖
Joten tämän asian olisi myös voinut artikkelissa huomioida. Artikkelista jäi sellainen maku että olisi täysin naisten vika kun miehet eivät osallistu. Ja näinhän ei asia aina ole.
Tämä jäi minuakin ärsyttämään jutussa, kaikki tuntui olevan kontrolloivien tai luottamuspulaa potevien äitien syytä. Oma havaintoni on, että ne osallistumattomat isät yleensä eivät halua osallistua tai kantaa vastuuta (tai ehkä niistä kivoista hommista vain) koska pitäisi nähdä vaivaa. Meilläkään ei ole halunnut Wilmaa avata, vanhempainiltoihin vääntyä, huolehtia rokotuksista, hammaslääkäreistä tai mistään mikä vaatii organisointia. Mutta eipä tuo halua omiakaan asioitaan hoitaa vaan yrittää nakittaa minut sihteerikseen kaikkeen työlääseen, oli se sitten verotus tai ongelma laitteiden kanssa. Saati sitten kodin yhteiset asiat, kuten laskut, sopimukset yms. Kotihommista puhumattakaan. Ja on annettu mahdollisuuksia ja yritetty ihan ”pakottaa” ottamaan osansa.