Vanhemmuus 13.06.2022

Tunnistatko ylivanhemman tuntomerkit? – neljästä tyypistä yksi on erityisen haavoittuvainen

Voiko omaa lasta tarkkailla ja ymmärtää liikaa? Viime vuosien tutkimukset kertovat, mitä ylivanhemmuus tekee lapsen kehitykselle.

Teksti
Mervi Juusola
Kuvat
iStock

Ylivanhemmuudesta on tullut uusi normaali. Käytännössä se tarkoittaa lasten tunteiden, tarpeiden ja hyvinvoinnin ”ylitarkkailua”, ylikeskittymistä omaan lapseen.

Tunteista puhutaan perheissä enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, mikä on hyvä asia. Ymmärrämme myös entistä paremmin lasten tarpeita ja yksilöllisyyttä, kuten temperamenttipiirteitä, neurologisia erityispiirteitä ja herkkyyden eri tyyppejä. Mutta samalla ylivanhemmuudesta on tullut yhä yleisempää.

Viime vuosina julkaistuista ylivanhemmuutta käsittelevistä tutkimuksista on löydettävissä neljä ylivanhemmuuden tyyppiä: Ahdistunut, kriittinen, perfektionisti ja aggressiivisesti lastaan puolustava vanhempi.

Erityisen haavoittuvia ovat ahdistuneet vanhemmat.

Vanhemman täydellisyyttä ja lapsista huolehtimista moralisoiva yleinen ilmapiiri kasvattaa ahdistuneisuuteen taipuvaisen vanhemman paineita ja saa tarkkailemaan lapsen jokaista liikettä.

Lue myös: Kahden lapsen äiti Hanna Angelvuo, 31, pelkäsi olla yksin – anoppi vietti kuukauden perheen luona ja kuunteli Hannan huoliajatuksia

Ylivanhemmuuden neljä tyyppiä

Ahdistunut vanhempi ajattelee herkästi kaiken aikaa, miltä riskeiltä lasta pitää suojata, miten lasta täytyy puolustaa ja mitä muut ajattelevat hänen vanhemmuudestaan. Vanhempi on aina valmiina suojaamaan ja puolustamaan.

Kriittisen vanhemman asennoituminen vanhemmuuteen on kognitiivispainotteista. Hän näkee epäkohtia, virheitä ja osaamisen puutetta kaikkialla. Kriittinen vanhempi, kuten kaikki muutkin ylivanhemmuuden tyypit, reagoi epäkohtiin nopeasti. Hän kirjoittaa kriittisiä viestejä päiväkotiin ja opettajalle eikä pelkää ottaa lastenkasvatusta puheeksi toisten vanhempien kanssa, jos toisen lapsi on kohdellut hänen lastaan epäreilusti.

Perfektionistilla on tarkka suunnitelma, mitä hän perhe-elämältään ja lapsiltaan odottaa. Hän saattaa siivota joka päivä lapsen huoneen tyylipuhtaaksi, valitsee vaatteet lapsen puolesta ja ärsyyntyy arjen epätäydellisyydestä.

Aggressiivinen vanhempi selvittää riidat ja vastoinkäymiset lapsen puolesta, arvostelee suorin sanoin päiväkodin ja koulun henkilöstöä tai puhisee avoimen vihaisena pelikentän laidalla, jos valmentaja ei huomioi hänen lastaan.

ylivanhemmuus

Vanhemman liiallinen kontrollointi voi olla lapsesta hyvin stressaavaa.

Varo tekemästä asioita lapsen puolesta

Mutta mikä ylivanhemmuudessa on vikana? Eikö lasta pidäkin ohjata – vai pitäisikö lapsi jättää pärjäämään yksinään haastavissa tilanteissa?

Tutkimustulokset osoittavat, että nämä vanhemmuuden tyylit voivat vahingoittaa lapsen kehitystä monella tavalla:

  • Lapsen itsesäätelyn taidot jäävät heikommiksi.
  • Lapsen luottamus itseensä ja omaan pärjäämiseensä on heikompi.
  • Lapsen kommunikointitaidoissa on useimmiten puutteita.
  • Lapsella on vaikeuksia luottaa ystäviin.
  • Kodin ilmapiiri on kriittinen.

Ylivanhemmuudesta on turha tuntea suurta syyllisyyttä, sillä tähän viime vuosien julkinen keskustelu ja ilmapiiri ovat vanhempia ohjanneet.

Mutta mitä yhteistä on kaikissa ylivanhemmuuden tyypeissä: Nopea reagointi.

Ennen kuin teet asioita lapsen puolesta, mieti hetki, onko toimintasi reaktiivista. Ryntäätkö hoitamaan tilanteen kuntoon?

Ohjaako toimintaasi omat tunteesi, ehkä omat traumasi tai muistot aiemmista vaikeista tilanteista? Ja mitä lapseltasi voi jäädä oppimatta, jos teet tämän täysin hänen puolestaan? Mitä hän voisi oppia tästä tilanteesta ja millä tavalla hän voi osallistua?

Jokainen vastoinkäyminen on tilaisuus pysähtyä keskustelemaan lapsen kanssa tunteista ja tunnetaidoista, elämän epätäydellisyydestä, psyykkisen säätelyn keinoista ja ongelmien ratkaisemisesta.

Lue myös: Burn out vanhemmuudessa ja 7 arkista keinoa, joilla helpottaa sitä

Kasvata järjestelmällisyyteen

Vanhemman stressi ja taipumus ylivanhemmuuteen vähentyy huomattavasti, jos järjestelmällisyyteen kasvattaminen on perheen keskeinen periaate.

Lapsi oppii järjestelmällisyyttä arkisten askareiden kautta:

  • Opeta lasta tekemään ruokaa ja leipomaan.
  • Ota lapsi mukaan pyykinpesuun ja näytä, miten pyykkikone toimii.
  • Pidä perheen sosiaalisena odotuksena sitä, että lapsi noudattaa aikatauluja.
  • Edellytä, että lapsi petaa itse vuoteensa ja siivoaa huoneensa.
  • Anna lapsen valita itse omat vaatteensa sään ja tilanteiden sallimissa rajoissa.
  • Opeta lapselle ongelmanratkaisun taitoja.

Kokeile vaikka viikon ajan, mitä tapahtuu, jos toimit vastoin tunteitasi ja ajatuksiasi.

Kutsu vieraita sotkuiseen kotiin. Jätä vastaamatta lapsen opettajalle, vaikka ärsyttää. Katso miten käy, jos otat lasten riitelyn ongelmanratkaisun oppituntina ja autat lapsia selvittämään keskenään omat riitansa.

Jaa oma kokemuksesi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

X