Kun äiti ei halua imettää, hän kohtaa usein syyllistämistä ja painostamista – Lastenlääkäri: ”Täysimetykseen ei pidä pyrkiä hinnalla millä hyvänsä”
Kaikki äidit eivät syystä tai toisesta halua tai pysty imettämään. Tällöin monille vanhemmille saattaa tulla yllätyksenä, ettei lisämaidon saaminen tai pulloruokintaohjaus ole itsestäänselvyys.
Suomessa imetyksen tukemiseen pyritään voimakkaasti. Äideille puhutaan jo raskausaikana imetyksestä paljon, mutta harvemmin kerrotaan, mitä muita vaihtoehtoja ruokkia vauva on ja miten toimitaan, jos imettäminen ei onnistu tai äiti ei halua imettää.
– Imettäminen on aina äidin oma valinta, eikä imettäminen ole äitiyden edellytys. Jos ei halua ollenkaan imettää, kannattaa asiasta kertoa neuvolassa ja synnytyssairaalassa. Valinta kannattaa pyytää kirjaamaan ylös, jotta painostusta ja selittelyä ei joudu kohtaamaan toistuvasti, lastentautien erikoislääkäri Suvi Mieskonen Pikkujätistä neuvoo.
Ilmiön taustalla vaikuttaa synnytyssairaaloissa noudatettava Unicefin ja WHO:n Baby Friendly Hospital Initiative -ohjelma. Kymmenen kohdan ohjelmaan on kirjattu muun muassa, että lisämaito on sallittu vain lääketieteellisistä syistä, äidinmaidonkorvikkeita ei saa markkinoida ja ettei tuttia tai tuttipulloa suositella, ennen kuin imetys sujuu.
Ohjelman tarkoituksena on mahdollistaa hyvä alku imetykselle, tukea kuuden kuukauden täysimetystä ja edesauttaa imetyksen jatkumista. Monet synnytyssairaalat tavoittelevat synnytyssairaalan vauvamyönteisyyssertifikaattia, jonka saamiselle on tarkat kriteerit.
– Synnytyssairaaloissa tilastoidaan käytetyn lisämaidon määrää sekä hoitopäiviä, joita käytetään osaston onnistumisen mittareina – mitä vähemmän, sitä paremmin. Neuvoloissa on tilastoitu vuosien ajan kuuden kuukauden täysimetystä, ja täysimettämättömyys on ollut eräänlainen epäonnistuminen. Taittunutta kasvua, sairaalaan takaisin joutumista tai perheiden uupumusta ei ole tilastoitu.
Lue myös: Imetysongelmat voivat olla raastavia – 7 neuvoa turhan syyllisyyden karkottamiseen
Vauvamyönteisyysohjelmaa on käytetty perustana THL:n kansallisessa imetyksen edistämisohjelmassa. Ohjelmaan on kirjattu myös kansallinen täysimetystavoite, joka on tällä hetkellä 4-6 kuukauden iässä 80 prosenttia.
Vakavia seurauksia
Mieskonen on työskennellyt pitkään myös HUSissa lastenlääkärinä. Vauvamyönteisyysohjelmaan sitoutuminen ja ohjeistusten liian tiukka noudattaminen on hänen mukaansa jo vuosia näkynyt päivittäisessä työssä lisääntyvänä vajaasyöttönä, painonlaskuna, kellastumisena ja matalina verensokereina.
Ongelma on globaali. Vuodesta 2016 lähtien useissa kansainvälisissä julkaisuissa on tuotu esiin huolia vauvojen vajaasyötöstä. Maailmalla terveydenhuollon työntekijät perustivatkin Fed-is-Best-säätiön vastalauseena epäonnistuneen täysimetyksen aiheuttamille vahingoille.
– Täysimetykseen ei pidä pyrkiä hinnalla millä hyvänsä, sillä laajoissa alle kouluikäisten tutkimuksissa vastasyntyneisyysvaiheen matalien verensokereiden todettiin lisäävän kehityksellistä riskiä.
Perheiden toivotaan kotiutuvan hyvin nopeasti yleensä jo toisena päivänä synnytyksestä tai polikliinisesti jopa jo kuuden tunnin iässä. Tällöin äidinmaito on vasta nousemassa ja vauva on tuore. Pitkittynyt synnytys, äidin kohonnut verenpaine, sektio, anemia ja monet muut raskautta ja synnytystä hankaloittavat tekijät voivat hidastaa varsinkin ensisynnyttäjän maidonnousua usealla päivällä.
– Maidontuotannon suhteen kaikkien riskiäitien tunnistaminen on vaikeaa, kun kristallipallot puuttuvat. Sairaalaan palaaminen painonlaskun tai kellastumisen vuoksi on tavallista.
Lisämaitoa pullosta matalammalla kynnyksellä
Mieskonen toivoo, että lisämaitoa annettaisiin matalammalla kynnyksellä ja että imetyksen jälkeistä nälkää pidettäisiin hyväksyttävänä syynä lisämaidon antamiselle.
– Riittävä maidonsaanti vähentää vauvan stressiä, itkuisuutta ja uneliaisuutta, sekä antaa synnytyksestä toipuvalle äidille muutaman tunnin yöunen jatkuvan yöimetyksen sijaan. Tämä lepo voi nopeuttaa maidonnousua. Vanhemmat saavat samalla käsityksen vauvan tarvitsemista maitomääristä, joka voi vähentää liiallisesta painonlaskusta johtuvia sairaalaan palaamisia.
Yösyöttöjen jakaminen vanhempien kesken saattaa auttaa vanhempia jaksamaan paremmin. Myös isovanhempien ja ystävien on helpompi olla vanhempien tai yksinhuoltajan tukena, jos vauva osaa syödä muualtakin kuin rinnasta. Tämä vaatii usein sen, että pullosyöttämistaitoja harjoiteltaisiin jo varhain.
– Myös toisen vanhemman syöttämät ateriat ovat vanhempi-lapsisuhteelle tärkeäitä hetkiä. Nykytilanteessa pullosyöttämistaidot jäävät sairaalassa ohjaamatta, kun vastasyntynyt saa maitotippoja ruiskusta ja imee rintaa. Taitoja ei sitten aina ole kotonakaan, jos niitä tarvittaisiin, Mieskonen huomauttaa.
Myös äidinmaidonkorvikkeisiin liittyvää stigmaa olisi syytä häivyttää, sillä se pohjautuu vanhentuneeseen tietoon, eikä kosketa Suomessa syntyviä vauvoja.
– Sata vuotta sitten äidinmaidon vaihtoehtona annettiin sokerivettä, laimennettua lehmänmaitoa ja kaura- ja vehnäjauhoseoksia sekä laimennettuja mehuja. On sanomattakin selvää, että nämä vaihtoehdot olivat ravitsemuksellisesti puutteellisia ja epähygieenisiä. Nykyisin korvikkeita kuitenkin tutkitaan ja kehitetään. Ne eivät ole joka suhteessa rintamaidon veroisia, mutta hygieenisissä olosuhteissa ne ovat turvallisia ja auttavat vauvaa hyvään kasvuun ja kehitykseen.
Mieskonen kuitenkin huomauttaa, että jokaisen äidin kannattaisi lypsää ensimaitoa vauvalleen, sillä tutkimustulosten mukaan nämä tehotipat tarjoavat vauvalle runsaan ja monipuolisen suojan muun muassa alkuvaiheen infektioita vastaan.
Asenteet muuttumassa?
Uusiin HUSin Vauvamyönteisyys-toimintaohjeisiin on kirjattuna äitien ja perheiden yksilöllisten tilanteiden huomioonottaminen. Ohjeen mukaan äitejä tuetaan myös, jos imetys ei onnistu tai äiti ei imetä.
– Tämän ohjeen toteutuminen käytännön työssä vienee aikaa ja vaatii tarkkaa silmää, aikaa ja hyvää tilannearviota hoitohenkilökunnalta. Suunta on kuitenkin oikea.
Mieskonen kannustaa perheitä syöttämään pienokaistaan vauva- ja perhemyönteisesti. Omaan perheeseen sopivaa hyvää ruokarytmiä kannattaa etsiä ja opetella. Jos vauva on suurimman osan päivästä tyytyväinen, nukkuu ja kasvaa hyvin, ja vanhemmat saavat kohtalaisesti ruokaa ja lepoa, voidaan olla tyytyväisiä.
– Imetystavoitteiden ei pitäisi ahdistaa vanhempia eikä korvikemaidon antamisen aiheuttaa syyllisyyttä. Synnytysosastollakin vanhemmalla on oikeus pyytää lapselle lisämaitoa. Vastasyntyneet ovat ihmisiä, joilla on oikeus saada nälkäänsä maitoa ja väsymykseensä unta, lastenlääkäri Suvi Mieskonen tiivistää.
Lue myös: Imetys ei onnistu, pullo ei kelpaa? Näin toimivat hörppy, ruisku ja lusikka maidonsyötössä
Kommentit (4)
Marraskuussa 2023 sai anella lisämaitoa vauvalle. Vauvan piti ensin antaa olla nälissään kohtuuttomia aikoja ja koin koko tuon osastolla olo ajan ahdistava kun en pystynyt ruokkia vauvaa ja maitoa ei annettu. Koin olevani huono äiti heti ensimmäisinä päivinä kun en voinut ruokkia lastani. Vasta kotona kun sain tarjota korviketta vauvalleni aina kun hänellä oli nälkä koin onnistuvani uutena äitinä. Jos minulle joskus siunaantuu toinen lapsi en aijo edes yrittää imettämistä se jätti sen verran traumoja minulle.
2014 oli aivan painajainen Kätilöopistolla, jossa lisämaitoa todella aloimme saada vasta kun lääkäri siitä teki määräyksen. Määräys tuli vauvan matalista verensokeriarvoista. Puolisoni sai tästä huolimatta juosta kätilöitä kiinni osastolla, kun maitomäärät olivat todella tiukassa valvonnassa. Lisäksi meni todella paljon aikaa, ennen kuin maitoa varten meille tuotiin tuttipullo – kätilöiden mukaan maidon ”hörppyyttäminen” ruiskusta tai lääkekiposta oli parempi vaihtoehto, vaikka tuolla valtaosin maito valui muualle kuin vauvan vatsaan. Vauvan pitkittynyt verensokeriseuranta lisäsi osastopäiviä ja oma stressi ”epäonnistuneena äitinä” ei varsinaisesti auttanut maidon nousuun. Lisäksi muutamat kätilöt olivat todella tylyjä ja kertoivat sangen kaunistelematta kaiken mitä tein väärin. Kokemus oli todella kauhea, ja lapsille tulikin lopulta 6 vuoden ikäero. Naistenklinikalla kaikki meni huomattavasti paremmin ja inhimillisesti, vaikka oli pahin korona-aika menossa. Pääsimme kotiutumaan melko nopeasti ja imetys onnistui jo osastolla, mutta lisämaitoa sai käytävän jääkaapista hakea niin paljon kuin tarvitsi – samoin tuttipullon. Lopulta kävi niin, että kotona tämä nuorempi oli täysimetyksellä 6kk, mitä esikoinen ei todellakaan ollut.
2016 Kätilöopistolla sain esikoisen. Voi että sitä syyllistämistä! halusin imettää, mutta sain pahan kohtutulehduksen ja en jaksanut edes seistä. Vauvaa en nähnyt kuin vasta 1,5vrk iässä. Kaikki uutta, siellä syyllistettiin kun olin laittanut vauvalle tutin,että nyt se tottuu siihen. Lypsää olisi pitänyt kokoajan vaikka oli vointi kuinka huono. Imettää halusin kyllä kovasti, mutta ei ollut mitään tsemppiä tai empatiaa. Kun sitten vauvan kanssa sain jonkun imetyskerran onnistumaan epäergonomisessa asennossa, kätilö sanoi että et saa irrottaa vauvaa rinnalta vaan vauva itse irroittaa. Siinä untuvikkona kysyin että mitä jos minun pitäisi vaikka neuvolaan mennä ja vauva on rinnalla? Sinä et irroita vauvan otetta koskaan oli vastaus. Onneksi viidestä päivästä sairaalassa viimeisenä iltana oli paikalla kätilö,joka kohtasi, oli tukena, oli nainen naiselle. Pelasti äitiyden alkutaipaleen. Jokaisen kolmen lapsen kohdalla olen muistanut kätilöä, joka on kohdannut meidän perheen hyvin. kätilöopistosta jaksoin tehdä huomautuksen vasta 7kk synnytyksen jälkeen. Sain kyllä onneksi sieltä vastaukset.
Vieläkin ahdistaa kuinka minut nuori 18-vuotias äiti leimattiin ”hienoksi-äidiksi” ja huonoksi äidiksi kun en imettänyt. Olisin kyllä halunnut,mutta se ei vaan onnistunut ja lopulta ei tullut enää maitoakaan ja koin ja koen edelleen siitä suurta häpeää ja ahdistusta. Tästä on kulunut jo melkeen 15 vuotta. Minulla oli myös synnytyksen jälkeistä masennusta, joka ei yhtään helpottanut sillä että ventovieraat ihmiset katsoivat nenänvartta pitkin kun en imettänyt lastani.