”Tunteet ovat asia, jota ei voi suorittaa”, toteaa Maaret Kallio, joka on luonut vauvojen tunteista lorukirjan
Lapselle on tärkeää, että aikuinen sietää tunnetta, eikä yritä parantaa sitä heti pois.
Suhtaudun kriittisesti tunteiden sanoittamiseen ainoana keinona. Tunteet ovat asia, jota ei voi suorittaa teknisesti vaan elää tuhansissa ja tuhansissa tilanteissa.
Kouluttajapsykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio lausahtaa. Sanat jäävät mieleeni, sillä olen pohtinut samaa vanhempana. Onko tosiaan niin, että vain tunteita nimeämällä lapsesta kasvaa tunneälykäs?
Kallion uusimmassa ja ensimmäisessä lapsille suunnatussa lorukirjassa Välillä olet varpuseni (WSOY) erilaisia tunteita lähestytään ja kuvaillaan eläinten sekä hyönteisten kautta.
Esimerkiksi puuhakkaan muurahaisen loru kertoo ahertajasta, joka touhuaa jatkuvasti. Jälkeensä hän jättää myös sotkua.
Suloisesti mullin mallin laittaa muru kaikkein kallein.
Moni taaperon ja pienen lapsen vanhempi varmasti samaistuu. Loputon vimma ja uteliaisuus tutkia maailmaa ei kulje käsi kädessä siisteyden kanssa. Sekös välillä turhauttaa vanhempaa.
Jokaisen eläinlorun lopussa seisoo kuitenkin toteamus: Olet aina yhtä rakas.
Tilaa tunteille
Pörräät sähäkästi sihiset ärhäkästi.
Ampiainen kuvastaa huonotuulista vauvaa. Vauvoillakin kun on huonot hetkensä ja moninaiset tunteensa. Silloin vanhemman olo on turhautunut – mitä voin tehdä?
Ei tunteiden sanoittaminen pahasta ole, sitä Kallio ei tarkoita. Tunteiden sanoittaminen on tärkeää. Se ei kuitenkaan ole mikään mekaaninen suoritus, jossa vain todetaan, mitä nyt on meneillään.
– Tunnetaidoissa on ennen kaikkea kyse siitä, että vanhempi pyrkii virittäytymään vauvan tunnetilaan ja säätelemään niin omia kuin lapsen tunteita: läsnäoloa, huomaamista ja peilaamista.
Kallio toteaakin, että aina ihminen ei meinaa erottaa, mikä on itseä ja mikä toista. Varsinkin tunnekuohussa nämä saattavat sekoittua.
Tunteiden sanoittaminen tulee monilta aivan luonnostaan. Ääneen toteaminen voi auttaa vanhempaa hahmottamaan, mistä nyt kiikastaa ja rauhoittaa samalla itseään.
– Nyt taidat olla väsy, kun noin harmittaa. Vauva ei kuitenkaan ole vielä niin kognitiivinen, että pystyisi ymmärtämään, mitä vaikkapa turhautuminen tarkoittaa. Tärkeämpää on esimerkiksi äänensävy ja virittäytyminen riittävän rauhallisena vauvan ololle.
Vauvat, kuten isommatkin lapset, tarvitsevat paljon lähellä pitämistä, hellyyttä ja rakkautta. Heillä ei vielä ole sisäistä kykyä kannatella ja säädellä tunteita samaan tapaan kuin aikuisella.
Aina vanhempi ei voi tietää, mikä lapsella on hätänä. Se, että suhtautuu lapsen tunteisiin yleensä lämpimän uteliaasti, rakentaa turvallista suhdetta.
– Uskallammeko antaa tunteelle tilaa silloin, kun se on kokemuksellisesti läsnä? Negatiivista tunnetta ei tarvitse yrittää korvata positiivisella. Usein auttaa, että annamme tunteella tilaa ja aikaa. Se lievenee ja haihtuu siten itsestään.
Lapselle on tärkeää, että aikuinen sietää tunnetta, eikä yritä parantaa sitä heti pois.
Aikuisen tarpeet
Kuten vauvat, myös heidän vanhempansa tarvitsevat jonkun selkänsä taakse. Aikuinenkin tarvitsee kannattelua toisinaan, vähintään mielikuvallisesti.
– Vauvan vanhemman psyykkiset suojat ovat alhaalla, ja he ovat herkillä, jotta pystyvät luomaan yhteyttä vauvaan.
Kallio kannustaa tarjoamaan apua ja kehumaan vanhempia. Voi kysyä, kaipaisiko vanhempi hetken lepoa. Tai antaa kehuja: Näyttääpä vauva hyvinvoivalta. Voi miten hellästi pidät häntä. Hoidat vauvaa hienosti.
Kallio kertoo Instagram-tililleen saapuneista videoista. Videoilla vanhempi ja lapsi loruttelevat yhdessä. ”Aina yhtä rakas” -kohdassa he sylittelevät.
– En ole mistään aiemmasta kirjasta saanut näin liikuttavan konkreettista palautetta.
Myös moni aikuinen on kertonut hankkineensa loruteoksen. Yhä aikuisenakin voi opetella rauhoittumaan ja tunnistamaan omia tunteitaan. Aikuisella kun on mahdollisuus rauhoittaa itse itseään.
Vanhemmalle on eduksi, jos pystyy suhtautumaan hyväksyvästi ja rauhallisesti omiin negatiivisiin tunteisiin. Välillä tunteet vauvaa kohtaan voivat olla jopa aggressiivisia tai vihaisia.
– Tunteita voidaan aina sallia, mutta ei toki mitä tahansa tekoja. Kun tunnistaa edelle mainittuja tunteita, voi samalla hyväksyvästi havahtua siihen, että tarvitsee kenties lepoa ja hengähdystauon.
Mätsäävät tunneilmaisut ja sanat
Vauva aistii vanhempansa tunnetilan.
Muistan, kuinka pelottava lausahdus oli esikoiseni vauva-aikana. Pelkäsin, että vauva aistii ärtymykseni, vaikka yrittäisin pitää sen piilossa. Halusin tuntea vain positiivisia tunteita, mutta eihän se ollut mahdollista.
Kallio muistuttaa, että varsinkin esikoisen vanhempi vasta opettelee vanhemmuutta.
– Vaikka lukisi kaiken maailman opukset, vanhemmuuteen ei voi valmistautua täydellisesti.
Se saattaa unohtua nykypäivänä, jossa suorituskeskeisyys yltää myös osaltaan vanhemmuuteen.
On ristiriitaista, jos vanhempi on hyvin ärtynyt ja toistelee silti kaiken olevan hyvin.
– Tunneilmaisun ja sanojen on tärkeää mätsätä. Vanhempi voi todeta ääneen, että nyt on ärtynyt ja tarvitsee hetken aikaa rauhoittuakseen.
Vanhemmuuteen kannattaa suhtautua lämpimällä uteliaisuudella. Kaikkea ei voi osata ja tietää, eikä yksin tarvitse jäädä. Eikä se tarkoita vain huonoja hetkiä. Yhtälailla hyvät hetket ovat arvokkaita jaettaviksi.
– Vauva-ajasta voi nauttia, vaikka sen sisälle mahtuisikin monenlaisia tunteita.
Jaa oma kokemuksesi